Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Kun katsoo noita metsäyhtiöiden voittoja ja taseita, niin kyllä se kestää prosentin pari pienentyä, jos ne siirtyisivät alkutuottajalle. Metsäteollisuuden 10 %:n voitot eivät voi jatkua loputtomiin, vähempikin riittää. UPM:n ja SE:n voitot menevät sijoittajapelureille ja investoinnit ikävä kyllä ulkomaille. UPM on kovasti kehittämässä uutta sellusampoa Uruguaihin – arvio 2,5 miljardia, Fraybentos on antanut niin hyvän tuloksen.
Puuki: ” Harrastelija :”Siinä ajon ohella jutusteluissa opiskelemaan pääsi lähinnä laudaturin yo:aat… ” Onpa ollutkin erikoinen ja nopea valintatilaisuus. Itsekö toimit valitsijana vai miten tuo tapahtui ?
Sori ”Puuki” verbaalisesti vajavainen ilmaisuni – ota huomioon, että peruskoulutukseni on vain 7 v kansakoulua! Myöhemmät opintosaavutukset ovat tulleet pitkälti itseopiskelulla. Testasin metsäylioppilaiden auton ajotaitoa, koska olin vastaanottamassa ns. insinööriajoa ajokortin saantia varten.
Siinä nämä mainiot tulevat metsien miehet kertoivat, että millä perusteilla olivat päässeet opiskelemaan alaa. Kaiken kaikkiaan varsin letkeitä nuoria miehiä, heillä oli Oriveden lähellä harjoittelupaikka.
En nyt kyllä ymmärrä ollenkaan tuota ”Planterin” söhellystä? Mitä hän oikein yrittää ajaa takaa ? Taulukot on taulukoita, ne on tehty pöydän ääressä – tosiasiat on aivan muuta. Jos hän haluaa puuttua liian suureen hirvieläinten määrään, niin toiminnan on oltava erilaista.
Noista kanteluista en tiedä, mutta olisiko oikea lähestymistapa ottaa yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön? Sitä kautta löytynee myös riistanhoitopiirit ja -yhdistykset sekä lopulta yhteisluparyhmittymä, metsästysseurat ja viimeksi se suurin ”syntipukki” metsästäjä!
Tuosta hirvieläinten määrästä olen myös sitä mieltä, että niitä on joillakin alueilla varmasti liikaa. Opiskelun yhteydessä tein 1960-luvun lopulla erään vahinkotarkastuksen Pirkanmaalla peurakolarista. Aloitin raportin lauseella: – Tyypillinen peurakolari… eli se jo silloin oli varsin yleistä !
Hirvieläinten vapaasta metsästyksestä olen edelleen sitä mieltä ilman taulukoita, että kannat ajettaisiin varsin nopeasti alas. Ainakin sitten toteutuisi tutkijoiden suositus, että riistaruoka on parasta. Silloin saattaisi riistaruokaa olla tarjolla ravintoloissakin.
Tuosta vapaast a metsästyksestähän on lähimenneisyydessä aivan ”hyvät” kokemukset. – Susia ei poronhoitoalueella ollut, tai jos sinne erehtyivät, niin ei ollut kauan elävänä. Valtio säästyi suurilta korvauksilta mitä nykyään poronhoitajille jaetaan. – Karhuja metsästettiin keväälläkin pesältä, pesärinkiä on aikoinaan myyty myös turisteille. Karhu oli silloin harvinaista riistaa – entä nykyisin?
”Hyvä amatööri on parempi kuin huono ammattilainen” Oppiminen on kiinni motivaatiosta, tietoa saa joka puolelta. Ohjattu opiskelu kyllä nopeuttaa asioiden oikeaa hakemista ja niiden alalle kuuluvien keskeisten juttujen löytämistä.
Testasin 1970-luvun alussa yliopistossa opiskelevien metsäopiskelijoiden auton ajotaitoa. Siinä ajon ohella jutusteluissa opiskelemaan pääsi lähinnä laudaturin yo:aat painokerroin oli matematiikassa. Sisään valittiin suuresta hakijamäärästä n 3,5 % !
Käytäntö ja teoria tulisi saada sovellutustasolle. Viime vuonna satuttiin erään vasta valmistuneen Mh:n kanssa samalle mökille kahvittelemaan. tutkailin hiukan metsäasioita ja myös lähellä olleen Mäntän historiaa ja toimintaa. Aika pian käytäntöön mennessä tuore metsänhoitaja oli kuuntelupuolella.
Miksiköhän nuo hirvieläinten (tässä tapauksessa) ja muunkin riistan metsästykset ovat luvanvaraiset? No siksi, että jos luparajoituksia ei olisi, niin riistaeläinet hävitettäisiin kyllä muutamassa vuodessa yhettömiin.
Kysymys EI ole metsästäjien pihistelystä vaan päättäjien (hra valtio) sanelemia rajoituksia. Nykyiset metsästysseurat kykenevät ampumaan tarvittavan määrän sorkkaeläimiä, jos siihen vain annetaan lupa. Metsähallitus ja suurimmat yhteismetsän omistajat vuokraavat maitaan metsästysseurueille kiintiöiden sallimat määrät. Vuokraajia on ollut runsaasti!
Turistimetsästystä on jonkin verran seurojen järjestäminä. Sillä ei ole mielestäni kannan säätelyyn oleellista merkitystä. Taannoin jäi ylä-Kainuussa kiinni 3 miehen salametsästysporukka erään baaritiskillä kehumisen jälkeen. Saalis oli ollut 103 hirveä. Toiminta oli myös varsin avointa.
Lyhyesti: 2 miestä oli ajellut metsäteitä hämärissä. Kartanlukijan puolella olevalla oli ollut lasi auki ja ladattu luodikko valmiina. Hirven nähdessä se oli ammuttu. Auto oli jatkanut matkaa ja ampuja jäi suolistamaan saalista ilman asetta. Sovitun ajan jälkeen ajoi kolmas mies pakettiautolla paikalle, ruho autoon ja menoksi. Hirvenlihaa on markkinoitu Kainuustakin pääkaupunkiseudulle asti.
Eihän hirvieläinten tilanne mitään salatiedettä ole. Riistakanta on arvioitu koko maassa lähinnä metsästysseurojen toimesta. Liikennekolarit vuosittain ja alueittain on tiedossa. Metsä(taimikko) vahingot on tiedossa, se riippuu metsänomistajista kuinka rehellisesti ne on ilmoitettu.
Kysymys lienee eräänlaisesta taiteilusta riistan antaman hyödyn (metsästys nautintona, tulo valtiolle) ja riistan aiheuttamien vahinkojen tasapainottelemisesta. Metsästyslupien päättämisestä vastaa valtion puolesta määrätyt instanssit. Näin demokratiassahan aina on osa puolesta ja osa vastaan, peristeisesti suuri osa metsän-/maanomistajia on metsästäjiä. Tulevaisuudessa metsiä periytyy entistä enemmän ei-metsästäjille ja paine hirvieläinten pienentämiseksi varmaankin lisääntyy.
Minulla on Valtran A92 pyörivällä tuolilla. Yhden kerran kiersin tuolin kanssa toisin päin metsäkärryn kuormainta käytettäessä. Vaikka jalassa on vain 44, niin kyllä se jäi yhteen kertaan, on liian hankalaa. Nyt kuormaan istumalla penkillä nurin perin.
Miksei noita yhdistelmiä voi tehdä käytetyistä n-Valtroista ja jopa 6000:sta? Olisi tilaa enemmän kääntyä? Muutenkin muutama vuotta vanhasta traktorista ei haittaa vaikka metsässä vähän ruhjoutuisikin?
$ Tainnut ”harrastelija” Limingantullin Käyttöautossa ruiskutella. $ Köyhä laulaja arvasi oikein! Vv 64-65, olitko kentien niillä main?
Junassa tuli Anglioita ja muita. Yksillä koekilvillä ajettiin Käyttöautolle kolme autoa kerrallaan. Ensimmäisen keulassa ja viimeisen perässä kilpi – ajettiin niin peräkkäin, että väliauto tuli samassa.
Ne oli aikoja! Ei tarvitse nykyään putsata tulppia ja säätää kärkiväliä tulpasta, katkojasta ja venttiileistä! Entä sytytyksen ajoitus? Autotkin olivat varmoja eikä tullut hätä käteen, koska osasi itse tehdä perushuollot. Joku vuosi sitten Volvosta meni laturi, kaikki toiminnot meinasi hiipua. Ohjauskin meni niin kankeaksi, että hyvä kun tiellä pysyi, vaivoin ajoin ensimmäiselle huoltoasemalle mihin hälytin sitten hinurin. Ennen jos meni laturi ajeltiin akun varassa vielä hyvinkin sata km.
Auton kestävyydestä ”mersumiehillä” oli omat jutut – venttiilin säätö tarvitsi tehdä vain 500 000 km:n ajon jälkeen !
Mitenkä se nyt menikään; 4 kirjainta, joihin voi luottaa FO… OPEL?
Petellä taitaa olla perhettä, koska tila-autoista tulee mieleen suurperhe. Paras kasvinkumppanini oli lestanttiperheestä ja hän jatkoi perinteitä. Auto oli tila-auto ja kyllä siihen 10 ihmistä sopi aivan hyvin, kun alle 12-v laskettiin puoleksi.
Galakxy lienee laatuauto, valmistus taitaa olla Portugalissa, mutta eihän se maasta pitäisi riippua, kun laatustandartit on kunnossa. Hlökohtainen Ford-kokemus oli joskus 1960- luvun puolivälissä, jolloin olin Fordilla harjoittelemassa. Silloin Anglia, Cortina ja Taunus olivat poppia! Vetonaulana meillä oli silloin tosin Mustang ja Zephyr!
Opiskeluaikana kesälomalla tehtiin työtä, kun noita tukia ei silloin tuputettu. Päivällä painettiin urakalla lähinnä uusien autojen luovutushuoltoja ja yöllä ruiskutettiin korroosion estoaineita, koska ne aineet oli niin törkyisiä, ettei niitä päivällä voitu tehdä!
Vieressä oli Volvon kahvio auki 24 t/vrk. Siellä käytiin 2 tunnin välein kahvilla ja joskus aamuyöllä sammuttiin muutamaksi tunniksi pukutilan haalarikasalle. Klo 7 tulevat asentajat sitten herättelivät, että nouskaahan pojat leimaamaan kellokortteja 🙂
Paikallisessa vw:ssä palveltiin tosi hyvin. Entisenä vw-miehenä olen pitänyt sitä edelleen ”kansanautona” kuten AH aikoinaan antoi määräyksen auton valmistukseen.
Huoltoneuvojana vw:llä olin v. 1967 ja ensimmäinen oma autokin oli silloin vw. Tuossa pienen laskutoimituksen mukaan omia autoja onkin ollut kaikkiaan 14 ja muutama firman käytössä oleva. Eri merkkejä on ollut 11 kpl, eniten on ollu Volvoja 3 kpl. Uutena on hankittu 5 autoa.
Tuosta palvelusta vertailuna ; itse vien asiakkaalleni 160-180 €:n klapikuormia kotiin ja pyrin palvelemaan jokaista, tarvittaessa heitän jopa 40 €:n määrän.
Minusta 40 – 50 000 €:n auton esittelyssä voisi kyllä vaivautua päivän sanomiseen ja ehkä myös koeajotarjouksen jopa kotiin tuotuna !
