Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Noista lisävarusteista on aina pitkät litaniat, liekö kaikki kovin tarpeellisiakaan? Teknisiä tietoja ei tahdo löytää millään, esim. mittoja kaipaisin. Autotalliin sopii enintään joku 4,8 m. Vieressä on kyllä maasturille katos, maasturi ei mahdu korkeudenkaan puolesta talliin.
Oma lista lisävarusteille karkeasti: – vetokoukku, – blokilämmitin, – xenon valot, – abs, – luistonesto, – bluetooth, – navikointi (on kyllä kännykässä, mutta karttanäyttö saa olla suurempi) + normaalit säädöt.
Eräässä työpaikassa 1970-luvulla ajoin reilussa puolessa vuodessa n. 50 000 km. Laitoin firman autoon lisäkaukovalot syksyn pimeisiin. Helsingin pomo ei ymmärtänyt, että miksi lisäkaukovalot oli tarpeen? Vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa, auto sai jäädä firmalle valoineen. Joulun tienoilla tultiin sitten houkuttelemaan bonuksilla, mutta tehty mikä tehty – en ole katunut !
”Penkilläkin on eroa” tuolla joku kertoi erään totuuden! Jos on vähänkään niska- selkävaivoja, niin penkin sopivuus on muutakin kuin pelkästään mukavuustekijä.
Saimme mummun kanssa sen konkreettisesti kokea, kun ”karvahattu-sitikka” käytiin vaihtamassa MB-c-farkkuun Närpiössä asti. Sadan kilometrin paluuajon jälkeen oli pakko pysäyttää mersu ja käydä ulkona jaloittelemassa, koska jalat oli jumissa ja veti kramppiin.
Tottuihan sitä mersunkin kyytiin, mutta takapotkuisena, pikkuvikaisena ja muutenkin vanhanaikaisena mersu sai lähteä meidän taloudesta muutaman vuoden ”koeajon” jälkeen.
Muuten tästä autokeskustelusta sen verran, että älkää hyvät miehet ottako liian tosissaan 🙂
Se on kyllä mitä Tolopainen esittää. Takuuhuoltojen aikana huoltomies kyseli toiveita ja hän sitten ajoi päivitysohjelman sen mukaan. Sitä en kyllä tiedä, että mitä säädetään? – p.aineen syöttö’ä – ilmaa …
Traktoripuolella puhutaan lastutuksesta silloin, kun halutaan tehoa lisää. Kainuun metsäteitä kolutessa talvikeleissä maasto on sen verran mäkistä eikä linkous ole aina juuri käynyt, niin 2-vedon kanssa ollaan kusessa!
Nuo ylisuuret takuut ovat vähän 2-piippuinen juttu. Vaimon kauppakassista päättyi 3-v takuu ja vein huoltoon yksityiselle korjaamolle. Hinta oli ehkä puolet myyntimerkin huoltoon verrattuna! Eli merkkifirma varmistaa pitkällä takuulla myös korjaamon työllisyyden ns jälkimarkkinoinnin.
Tuosta Jees:in osamaksusopparista on nyt noussut melkoinen älämölöö! Koneyrittäjiä kun jututtaa, niin kun on sopivasti vekkuleita, niin aika kuluu paremmin!
Onnea vain Jees:ille sitten uuden auton kanssa! Sen verran katselin 3008 SUV_malleja, etteikö niillä ole nelivetoa? Suomi on pitkä maa ja keliolot vaihtelevat, ehkä H-vallan talvet ovat niin lyhkäisiä, että 2-vedolla pärjäilee? Näillä korkeuksilla puoli vuotta on ongelmakeliä, joten aion kyllä vielä pysyä nelikolla ja dieselilläkin.
Tolopaisen juttuja kun lukee, niin ei hän autoa tarvitse, helpompi on tilata auto kuskin kanssa tarvittaessa! Takapenkillä voi sitten rupatella pankinjohtajan kanssa pörssikursseista!
Aleksi S:n videolinkki hauska! Käytännössä tuollainen ”ruuvipenkki” ei kulje mukana, joten se voisi olla vaikka taukotuvan pihalla? Kuinka kestävä lienee pitkän päälle?
Erään version sahan teroitukseen olen nähnyt, kun ruuvipuristin on kiinnitetty metsäkärryyn. Siinä voi teroittaa sahaa tarvittaessa.
Eli oliko Jees:in hankinta 3008 leasing-auto? Kuinka liisinki pelaa yksityisellä? Arvailen, että Jees:illä on mukana yritys?
Perheessä on kaksi liisattua autoa, mutta työnantaja osallistuu kustannuksiin. Onko kukaan tehnyt vertailuja liisatun ja omistusauton kustannuksista aivan yksityiseen käyttöön?
Se hyvä puoli liisatulla autolla on, että käyttö on huolettomampi ja siitä pääsee eroon sopimuksen päätyttyä. Kk-maksut ovat pelkästään yksityiselle käyttäjälle aikamoiset.
Ihan väliilä silmä sairastaa, kun havupuutaimikosta vedetään raivaussahalla kaikki lehtipuu = koivut pois. Koivuhan on näillä korkeuksilla kuitupuun arvoinen, mutta sopivassa suhteena antanee havuulle luomulannoitetta ja parantaa kasvupohjaa.
Tukilla ei ole kysyntää, mt-suunnitelmissa arvioissa ilmoitetaan koiivutukkia. Viime talvena päätehakkuun yhteydessä olevia ”koivutukkeja” vertailin ja riittävän laadukasta tukkia ei juuri olisi ollut. Sellaisia apämuotoisia vänkkäröitä, pilkoin kaikki klapeiksi.
Silti jotenkin tuntuu luonnolliselta, kun metsässä on koivua antamassa lisäväriä. Klapeiksi jalostettuna saa sitten tuottoakin raakatukin verran.
