Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Metsätöitä aloitellessa 1950-luvulla, niin ainakin Metsähallitus uudisti hakkaamansa aukot. Väliharvennuksia en kyllä muista, raivauksia tehtiin nuoriin metsiin vesurilla ja vesakoita ruiskutettiin vesakkomerkyllä.
Hakkuualueina oli ns. kypsä metsä. Sulan kelin aikana otettiin pienet pinotavarapuut pois, ne ajettiin sitten lumikelien tultua. Talvella kaadettiin tukkipuut.
Uudistamisessa taktiikkaa oli kahdenlaista; kuokalla laikku ja paljasjuuritaimi maahan tai sitten se syväauraus, joka ainakin Pohjois-Suomen kunttaisessa maassa oli hyvä.. Toinen oli kulotus ja sitten istutuskuokalla taimet maahan.
Harsintahakkuita harjoittivat lähinnä yksityiset mo:jat. Silloinhan suuri merkitys oli tarvepuulla. Hirvikinkerit olivat varsin yleisiä kylillä. Olipahan isäntiä, jotka eivät myyneet yhtiöille yhtään puuta!
Jo 1980-luvulla oli virka-autossa vakionopaussäädin. Silloin se oli aika harvinainen, joten tiellä joutui usein jarruttelemaan ja ottamaan säätimen uudestaan käyttöön. Nykyisin pitemmillä matkoilla ja lyhemmilläkin saadin helpottaa kovasto. Monesti mäkiselläkin osuudella, kun säätimet on samalla nopeudella, niin ei tarvitse jarrutella.
Pari viikkoa sitten tuli kaupungilla yllättäen 40-alueella 170 € sakko! lukema oli ollut kirjeen mukaan 50! Juuri näillä nopeusalueilla varsinkin 80 km/h säädin on paikallaan. Ei tarvitse keskittyä jatkuvasti mittarin seuraamiseen.
Tuo vakionopeussäätimellä ohitus on juohevaa esim. Kuopion pitkällä moottoritieosuudella. helppoa ajamista, nopeus vähän yli 120 ja kaksi kaistaa, ei siellä tarvitse höntyillä ja matka joutuu !
Pari kommenttia kavereilta noille puskurissa roikkuville:
Tehdään taakse iso lappu: ” meinaatko astua ”
Ja toinen mp-ajajan kikka, kun takana ollaan liian lähellä: – pannaan vilkku vasemmalle ja tyhjällä tiellä käydään pikku pätkä vasemmalla puolella. Takaisin oikealle palatessa tilaa taakse tulee kummasti !
Noista itäautoista kokemuksia oli työaikana farkkuladasta. Ensi reissulla kuskin penkki liikkui kaarteissa, mutta sai onneksi pidettyä ohjauspyörästä kiinni.
Metsämiehet kehuivat takavuosina kovasti Lada Nivaa! Edullinen ja yksinkertainen nelikko, lyhyellä akselivälillä ei jää kuoppaan mahastaan kiinni. Kevyenä autona menee pehmeällä pinnalla ja miestyöntövoimaa pystyy hyödyntämään.
Jostakin luin, että Keski-Euroopassa on ollut kysytty kampe! Äkikseltään Nettiautossa kallein Niva oli 2009-mallin 9300 km ajettu 6 t€ pyynti!
Voisihan sen historia-osion avata kuka vain. Siinä ehkä sitten käy niin, kuten muissakin avauksissa, että asia karkaa käsistä.
Itsellä tulee ne vanhat asiat entistä enemmän mieleen, kun ikää karttu ja muisti vielä pelaa 🙂 Aika kylläkin kultaa muistot, mutta se sallittakoon.
Muistini yltää tuonne 1950-luvun savotoille.
Yhteistyökumppani on kyllä tavattaessa aina maininnut, että kyllä sinun hankintapuita ostetaan 🙂 No, tarkemmin ei ole nykyisistä hinnasta oikein keskusteltu. Takavuosina sain mielestäni ihan kohtuukorvauksen. Toisaalta hankintana menee energiaksi vuosittain se veroton määrä.
Jos Tolopaisen 100 ha:n ensiharvennuksen tekisi itse, niin saisihan siitä tien varressa 25-30 €/m3. Ha-tuotos lienee jotain 30 – 60 m3/ha. 100 ha tuottaisi silloin 3000 – 6000 m3. Kannattaisiko silloin jo laittaa jonkin pienen hyvin pehmeälläkin kulkevan kombikoneen?
Kombikone lienee parempi ensiharvennukselle kuin tr-moto? Jos tuota ensiharvennusta on se 100 ha vuosittain, niin siinähän sitä tulee kummasti hyötyliikuntaa !
Minulle on kovasti epäselvää se, että voidaanko Kemeraa oikeasti hoitaa kotimaisten sääntöjen mukaan? Minkälainen osuus on EU:n direktiiveillä?
EU:ssa on meidän meppejä, jotka ajavat omalle teollisuudelle älyttömiä päästövaatimuksia. Tilannehan on Suomen energialaitoksilla ollut jo aiemmin sellainen, että päästöt on hyvillä suodattimilla saatu huomattavasti alle Euroopan vastaavien hiilikattiloiden.
Nyt siellä joku Hassi ajaan edelleen päästöjen samallaisia alennuksia %:ina nykytilanteesta. Hiilikattilan piippuun ei tarvitse kummoista ritilää laittaa, niin päästöt laskee 25 %. Meidän laitoksissa on sama vaatimus jo paljon pienemmillä päästöillä toimiville – 25 % laskua!
Tämä maksaa teollisuudelle maltaita ja aiheuttaa tietysti sen, että teollisuus ei kykena maksamaan raaka-aineesta eli energiapuusta kunnon korvausta! Jos meidän laitosten todelliset päästövaatimukset olisivat yhdenvertaiset muiden vastaavien kanssa, niin teollisuus voisi maksaa raaka-aineesta kunnolla ilman Kemeraakin.
Kyllä nuo Hassit tulee Suomelle kalliiksi !
Sijoittajille saattaa tulla pettymys, kun lainarahalla ostaa ja luulee saavansa 4-5 % sijoitukselleen tuloa! Kysymyksessä täytyy olla ylimääräisiä rahavaroja. Ainakaan yksityinen ei pysty isompaa lainaa hoitamaan metsätuotolla. Korko on kyllä alhaalla, asettunee tuohon asunto- kulutuslainan välimaastoon, mutta kuukautisen lyhennyserän maksuun täytyy olla muuta tuloa.
Tuosta omasta klapikuvasta tuli mieleen laskeskella vähän vaivan palkkaa. Monilla tuntuu olevan vaikeuksia koivukuidun myynnissä. Kannattaako ne silloin tehdä klapeiksi?
Esim. Jos on 100 m3 koivukuitua, niin kantohinta voisi olla 15 €/m3 = 1 500 €. Kun sen tekee klapiksi, niin siitä tulee 250 i-m3 a’ 40 € = 10 000 €.
Koneita joutuu käyttämään, niin tuntipalkka tulisi olla 40 €/t. Eli kun jaetaan lisäarvo 8 500 € : 40 €/t = 212,5 tuntia. Viikossa on duunarilla 37,5 tuntia, joten aukaa menisi vajaa 6 viikkoa tekemiseen ja kuljettamiseen asiakkaale.
Siinä pitäis saada keskimäärin 1,18 m3/t. Klapin teko on myös hankintahakkuuta, joten raakapuun 100 m3 ei aiheuta vielä omasta työstä verotusta.
Tolopainen : ”Jos nelivetoautossa ei ole tasauspyörästön lukkoja, eipä se ole paljonkaan kaksvetosta parempi ei sillä likkaalla alustalla mihinkään pääse, kun yksi pyörä alkaa jauhaa tyhjää se on siinä.”
Nykyisellä tekniikalla pitäisi kyllä tuntoanturoilla ja viskoillakin päästä siihe, että pitäville pyörille ohjataan vetovoima – olipa sitten vaikka vain yksi pyörä pitävällä pinnalla.
4-vedoln lisäksi myös maavara on ratkaiseva. Maavara auttaa lumisilla metsäteillä, joilla ei aina ole linko edellä. Myös kesäkelillä hirvittää pienellä maavaralla olevan auton kanssa metsäteillä, nimimerkillä ”kokemusta on öljypohjan menosta”.
