Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Oikeasti metsäteillä kulkeville on ensinnäkin selvä asia, että autossa on oltava neliveto ja maavaraa ainakin se maasturin alaraja eli 200 mm. Vääntöä on lisäksi oltava, ettei jokaisessa huonossa paikassa tarvitse huudattaa kuin viimeistä päivää – eli moottorina diesel.
Jos on olemassa vakio-omistuspalsta mihin kulkee hoito-, työ- ja virkistysmielessä, niin sinne ehkä on niin hyvä tie, että voi pyyhkäisi millaisella ropposella tahansa.
Tällaisia eri metsäteillä liikkuvia on konemiehet ja metsämiehet sekä metsästystä harrastavat, varsinkin koiramiehet.
Näin alkutalvesta kun vaaramaisemiin tulee lunta pari-kolmekymmentä senttiä, niin linkoamattomille metsäteille on 2-vedolla turha lähteä seikkailemaan. Kulkeminen tökkää kyllä ensimmäiseen rinteeseen.
CLT-tuotteitahan tuotiin ensialkuun Suomeen Itävallasta. Näin puun tuottajamaana tuntui vähän ihmeelliseltä, että tänne tuodaan puuelementtejä Keski-Euroopasta?
V. 2014 olin Kuhmossa tapahtumassa, missä juhlistettiin Kuhmoon perustettavaa CROSSLAM-CLT tehdasta. Tehdas oli tuoraan Kuhmo Oy:n sahan naapurissa. Laitteet olivat kunnossa, esittely kotisivuja myöten on kunnossa – odottelen vain, että milloin markkinat oikeasti avautuvat?
Itävallassa nähtävästi uskotaan CLT:n nousuun, koska sieltä tuli Pohjois-Karjalaan toimija, joka osti Vapon sahat ja ymmärsin, että sahan tuotteet ohjataan CTL-levytuotantoon.
Puun ostoilmoitukseen vastasin. Tarjosin paria päätehakkuukohdetta. Ostomies oli asiallinen, kysytyin tuote olisi ollut kuusitukki, tosin samalla hinnalla olisi kelvannut myös mäntyvaltainen kuviokin. Kauppoja ei tullut, koska kaksi muuta tarjousta oli parempia ja päädyin sitten sopimuskumppanin kanssa kaupoille, koska se oli paras !
Toivotaan CLT-kauhavalle onnea yrityksessään, sellutehtaiden puun tarpeen lisääntyminen kasvattaa myös tukkipuun menekkiä, joten sahatavaran jalostustuotteilla on tarvetta.
Muistaakseni ilmaston lämpenemistä edesauttoi sademetsien voimakas hävitys. Maailman laajuisesti se on eri kertaluokkaa kuin hoidettujen talousmetsien tarkastelu. Puhuminen Suomen hoidetuista ja kasvuun verrattuna vähäisestä hakkuusta on kokonaisuuteen nähden saivartelua.
Asiallista ja yhdenmukaista tietoa hiilinielua / päästöjä käsittelevissä tilaisuuksissa pitäisi Suomen edustajien välittää. On suorastaa törkeää, ettei meidän edustajat voi ensin sopia, että mitä esitetään. Äänekkäinpien omaa imagoaan kiilloittavien yksittäiset mielipiteet tulevat koko kansalle liian kalliiksi.
Pienen remontin jälkeen vm. 1988 Toyota LC meni katsastuksesta läpi. Yhditetyksi työ-/koira-autoksi olen tsekannut maastureita ja pakettiautoja – käytettyjä! Tuo lantikka saa olla kyllä niin kauan kuin vaan saa katsastuksesta kohtuudella läpi, se on todellinen käyttöauto!
Koirakokeessa siirsin koiramiehen uuden karhetta MB GLK:ta. Piti varovasti ajaa, kun piennartiellä oli vesilätäköitäkin. Koiramiehen ilme oli vähän hapan, kun hän katseli valkoisen autonsa kuraroiskeita!
Vein lantikalla mb:n myyjälle klapeja. Myyjä kaupitteli kovasti mb:n uutta maasturia. Kysyin, että mitä luulet vanhaa omakotitaloa lämmittävän asiakkaan tuumivan, jos vien uudella maasturilla klapikuorman? Ei varmaan pyydä minulta enää seuraavaa kuormaa!
No, myyjällä on sana hallussa: – ei kai kukaan selväjärkinen usko, että klapikaupalla Mersun saa ostetuksi !
Tänä vuonna olen teettänyt osan hoitotyöstä sopimuskumppaneilla osin juuri sen kulkumatkan vuoksi. Vaikka saahan kulkumatkastakin verottajavähennystä sen 25 centtiä/km. Lantikka kuluttaa maantiellä 12 l/100 km a’ 1,2 €/l. Eli 14,40 € menee löpöön ja verottaja vähentää 25 €. Ajoajalle ei palkkaa jää.
Hoitomenoja näyttää kertyneen n. 9 000 €. Kemeraa on tullut n. 2 500 €. Alvin saa hyödynnettyä ensi vuoden alussa ja lopun voi vähentää veroilmoituksessa. Nettomenoksi jää sellainen summa, ettei itse tehtynä olisi palkoille päässyt. Jäipähän sekin työaika koira- ja hirvestysharrastuksille 🙂
Metsätyö käsityökaluilla on yleensäkin rankkaa. Käykääpä kokeilemassa omaa kuntoa esim. kaadatte kaarisahalla vaikkapa tyvestä 30 cm vahvaa tukkipuuta. Vaikka syksy oli tehty pinotavaraa sulan puun aikana, niin tukin teon alettua kova mitta oli yhdellä pyllistyksellä sahata jäätynyt puu tyvestä kaatokuntoon !
Oma lukunsa oli taas riiman kuorinta lanssissa. Olin jotain 16-v ja puun kuorinta aloitettiin ”mustien” metristen pinolla. Pölkyt piti ensin karsia, koska talvella se karsinta oli metsässä jäänyt puolinaiseksi. Sitten terävällä kuorimaraudalla painettiin viimeinen vuosikasvu puhtaaksi.
Ekapäivänä tuli naapurikylästä joku raavas mies viereiselle pinulle. Siinä urakalla painettiin päivä menemään tasatahtiin. Pinoa tuli siinä 4 metriä. Seuraavana päivänä ei kaveria enää kuulunut ?
Riiman pukkaaminen oli niin rankkaa, että ranteet pyrki ajettumaan. Vanhempi jätkä (ei tämä palstalainen:)) antoi vinkin: kierrä poika villalankaa ranteisiin! Temppu tepsi, ei tarvinnut kuin 2-3 kierrosta, en ole koskaan ymmästänyt, että mikä siinä vaikutti!
Saippuakeino oli jo tullut silloin tutuksi: kuoriessa pyrki tulemaan myös rakkoja. Saippuapalanen oli taskussa ja sitä hierasin välillä käsiin kitkan poistamiseksi.
2-m oli kuusipölli, 6 jalkaa oli mäntysulli n. 183 cm se rengastettiin mitan päästä tai jotkut teki mitan tyvipäähän oman loven. 10 jalkainen oli n. 305 cm, joten rengastus vähän yli puolivälin. Vaaranahan oli sotkea se metrin mittaan, mutta kaarisahassa oli luonteva metrin mitta.
Oli myös pelkkä metrin mitta kuusikon pölleille, se kävi koivullekin. Palstallahan tehtiin kaikki tukkipuuta pienemmät olipa laji mikä tahansa. Koivu hakattiin metrin mittaiseksi moteiksi.
Metrinen kuusi oli laji sinänsä. Pituus tarkistettiin kolmelta kantilta, sahan ei kyllä kärsinyt puoltaa! viimeinen lusto painettiin kuorimaraudalla pois, nilaa ei saanut jäädä. Tarkistuksissa sai pöllit pinota vasta pomon käynnin jälkeen. Suotta tuotetta ei kutsuttu ”riimaksi”.
2 pinomottia/pv oli normaali taksa metsurille, jotkut hurjastelivat 3 mottia/pv – pyhäaika tahtoi heillä mennä sitten ”rentoutumiseen”.
¤ Wj: Se metrin moduli sopii klapihommaan ”
Joo, se häntä m.sahan perään on hyvä konsti, jos ei kehtaa 3-m:n mittakeppiä raahata. Nuorena oli 2-m:n mittakeppi jossa oli 6 ja 10 jalan kaivospuulle merkkiurat. Kaarisaha oli rakennettu niin, että sen kahvalla merkittiin metrisen halon leikkuukohta.
