Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
On sellaista kieltä, ettei varmaan kirjoittajakaan ymmärrä – mitä tarkoittaa ”Puuston kokonaiskasvu lisääntyi tutkituissa metsiköissä …” Suomen kielellä se tarkoittaisi, että kasvu kiihtyi. Aika uskomatonta, että tuon ikäisissä metsissä kasvu vielä kiihtyy? Jos taas puuston kokonaismäärä kasvoi 10% (joka sekin on huima kasvu), niin se on mahdollista… Ainoa toden tuntuinen asia tuossa uutisessa on, että kuolleen puuaineksen määrä lähes kaksinkertaistui. Miksei tutkimuksen uutisoinnissa voida käyttää täsmällistä kieltä loogisesti? Vai oliko tutkimuksen tulokset yhtä hämäriä – jokin lisääntyi, mutta mikä?
Johan sen sanoo maalaisjärkikin, että kulukorvausta (metka-tukea) maksetaan vain toimenpiteestä, joka aiheuttaa kustannuksia, eli jotain tehtävää kohteella pitää olla. Jollei kohteella ole tehty mitään tai lähes mitään, ei tekemättömästä työstä tukea saa eikä veromaksajien rahoja haaskata. ”…hoitotyössä täytyy poistaa puustoa, joka haittaa hoidettavan jakson kasvatettavaa puustoa. ”
Saman päivän aikana tuli päätös. Piti tehdä pääsiäisloman urakasta heti erikseen hakemus, vaikka raivausta olisi vielä jäljellä, että saa edes jotain tämän vuoden puolella, kun metka-rahat vaarassa loppua.
Ei pitäisi joo. Varainsiirtovero maksetaan kiinteistön (metsän) hankinnasta ja se on sama, mistä varat hankintaan saadaan – varainsiirtovero maksetaan koko kiinteistön kauppahinnasta. Siis omasta osuudestaan kiinteistöön (metsään) varainsiirtoveroa ei tarvitse maksaa, mutta kaikesta muusta johon on käytetty omaa rahaa tai pesän muun omaisuuserän arvoa. Osituksen perusta on, että jokainen saa kustakin omaisuuserästä osuutensa mukaisen määrän. Kun omaisuuden jaossa käytetään pesä muuta varallisuutta kiinteistön hankintaan jollekin osakkaalle, verottaja katsoo sen kiinteistökaupaksi. Siis tämä on testattu käytännössä. Tästähän ei ole mitään haittaa, koska metsävähennyshyöty on suurempi kuin varainsiirtovero. En tiedä, onko säännökset muuttuneet – tuskin. Tekikö verottaja meidän kohdalla väärin – ei väliä koska se oli meille hyödyllinen päätös.
Se on niin, että myös vaihtoehdossa 1 katsotaan, että osakas on maksanut metsästä sen arvon mukaisen hinnan, ja varainsiirtovero on koko 100 000 eurosta ja metsävähennyspohja samoin. Nimittäin kun metsä ja rahavarat ovat erillisiä omaisuuseriä, katsotaan, että osakas on käyttänyt myös sen 50 000 euron rahaosuutensa kiinteän omaisuuden hankintaan. nimim. kokemusta juuri tästä. Eli vaihtoehdot ei poikkea muutoin kuin metsän ostanut pääsee jakamaan kuolinpesän omaisuutta, eli ”tienaa” osuutensa metsänkaupan hinnasta takaisin. jännä juttu….
Kun käydään kauppaa tosiasiallisesti aineettomilla ”hyödykkeillä” on vaikea nähdä markkinoita, jotka toimisivat ilman välittäjää. Kyse on luottamusverkostosta kuten lohkoketju-ajattelussa. Luottamusverkosto tulee luoda jonkun. Yksinkertaista on käydä konkreettista kauppaa esim. jonkun mökkiläisen maisemasta, koska se ei ole itse asiassa aineeton hyödyke koska se on kohdennettavissa tarkkaan sijaintiin. Määrittelemätön luontoarvo on puhtaasti aineeton hyödyke, jonka ”takuumieheksi” kaupankäynnissä tulee olla joku taho, joka vastaa siitä, että ostaja saa, mitä haluaa ja myyjä saa sovitun hinnan. Valitettavasti tämä ei voi toimia ilman asiantuntevaa välittäjää.
Miksi Suomessa oli ennen kaksinkertaista vessanpaperia? Piti lähettää kopio Moskovaan. Nyt on kolminkertaista – yksi kopio Brysseliin, mutta mihin se toinen?
Lienee ympäristörikos, kun ei mökin paskojakaan saa metsään viedä kompostoimattomana…
Ja paikalliset sanoivat, että näin oli vain turistikohteissa, kun ei suomalaiset turistit osanneet käyttää eivätkä osuneet reikään. Samanlaisia oli lähi-idän maissa.
Juuri näin teen kuten KuneKoskikin kirjoittaa. On myös avohakkuun reunalla jättöpuuryhmänä (hakkaaja fiksusti oma-aloitteisesti jätti) nyt tällainen isojen leppien ryhmä, jossa eri asteisesti elävää, kuolevaa ja kuollutta järeää leppää ja alla eri kokoisia kuusia. Tällaisia olen raivatessa nyt mennä viikolla jättänyt ja ensi viikolla vielä varmaan joku syntyy. Kosteissa painanteissa on meillä myös isoja tuomipusikoita, jotka mainioita jättää, kun ei niiden alla pärjää mikään ja kauhea työ raivata alas. Tällaiset luonnostaan syntyvät ryhmät pysyvät myös hyvin pystyssä ja ovat varmaan enemmän tarkoitukseensa sopivia kuin yksittäiset isot puut.