Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tyypillistä jutun teolle on myös se, että lainaukset esitetään kuin nämä olisivat vastanneet toisilleen, vaikka eivät tiedä mitään muiden lausunnoista. Luodaan kuva ”debatista”, vaikka käsikirjoitus noudattelee vain toimittajan omaa ajatusta.
Tähän AJ:n mainitsemaan asiaan liittyy ne Erämajan holtittomat lausunnotkin. Hän katsoo metsänomistamisen sijoitustoiminnaksi, jolloin omaisuutta on syytäkin verottaa (kiinteistövero) ja sijoittamiseen käytettyä rahaa ei voi vähentää (metsävero). Tosin varallisuusvero on poistunut ja osakesalkkuakaan ei veroteta arvon mukaan.
Mutta jos metsätalous olisi pelkkää sijoittamista, metsät jäisivät kyllä hoitamatta.
Vanha viisaus ”Ahkerilla vanhemmilla on laiskat lapset” – kuka käynnistää ”nuorison”, joka ei ole enää nuorta, kun vanhat on käytetty loppuun? No toisaalta se ei ole meidän ongelma, käynnistyvätkö lainkaan. Siitähän tässä on nyt jonkin matkaa keskusteltu, kun ei tahdo toimintakuntoista tästä uudesta polvesta tulla tällä koulutus ja kasvatussysteemillä. Onneksi oma jälkikasvu on kovassa työssä ollut jo vuosia.
”Jos 7-vuotiaana on jo tippunut kyydistä, niin siinä ei asenne auta, eikä sitä asennetta tule löytymään.” kyllä niin mutta se asenne opitaan kodin ilmapiiristä eikä asenteesta kouluun…ja se vaikuttaa koko elämään eikä vain koulunkäyntiin. Suurin osa elämästä on koulujen jälkeen.
Juu voi todeta, vähän kuin ”Hyvä sääennuste, mutta kun kelit eivät totelleet” eli miten saadaan luonto uskomaan meidän lakeja?
”Vanhempien asenteella koulunkäyntiä kohtaan on toki suuri vaikutus.” Ei kyse ole asenteesta kouluun vaan ylipäätään elämään. Oppilaan oma asenne ratkaisee ja tuo tulosta, mutta asenne omaksutaan kotoa. Ei meillä vanhemmat osallistuneet koulunkäyntiin (jos kohta eivät olisi osanneetkaan auttaa kiertokoulupohjalta) eikä numeroista maksettu eikä piiskattu, mutta asenne oli, että mikä tehdään, tehdään kunnolla, että siitä voi olla ylpeä jälkeenpäinkin – helpompi tehdä hyvin kuin korjata jälkiä. Tämä asenne Suomesta puuttuu nykyisin – ammattiylpeys on haudattu jo 80-luvulla,
Nyt sitten taas yksi ”talousviisas” on uudistamassa pintatiedolla metsäverotusta. ”Myös metsien omistajat nauttivat poikkeuksellisia veroetuja. Metsämaa on vapautettu kiinteistöverosta. Lisäksi metsän ostosta syntyy metsävähennysoikeus, jonka avulla osa hankintamenosta voidaan vähentää metsätalouden pääomatuloista.” sanoo Erämaja. Onpa poikkeuksellinen etu kun saa koko kulun sijaan vähentää vain 70% ja 20% yhteisövero sijaan maksaa 30 tai 32% pääomaveroa yritystulosta…
Suurin piirtein esikoisesi ikäluokkaa ollaan ja joukko-oppia kokeiltu. Siitä huolimatta tuli pitkän matematiikan laudatur ja yliopiston matematiikan peruskurssien kiitettävät. Mutta juuri tätä haen, että perustaidot ovat päntättyä tietoa tärkeämmät. Kun tuntee mekanismit ja loogiset suhteet, niin tarvittava tarkempi tieto on haettavissa. Toki pitää olla ymmärrys, mitä tietoa tarvitaan ja on olemassa, eli sellaiset ”maistiaset” tiedosta pitää saada, että hahmottaa maailmaa oikein.
”Turhaa tietoa siellä ei ole.” Useimmilta puuttuu tarpeellinenkin ja tieto, jota ei tarvitse katoaa kyllä itsestään. Koulutuksen ajatus vain, että tietoa voidaan lyhyessä ajassa pumpata isot määrät opettamatta sen hyödyntämistä, on vääristynyt – viulullakaan ei tee mitään, ellei osaa soittaa.
Ei osoita erityistä älykkyyttä käpysonnin kommentti. Minun ehdotukseni nimenomaan nojaa älykkyyden – kyvyn soveltaa ja hyödyntää tietoa – kehittämiseen muistin kuormittamisen sijaan. Mitä älyä tarvitaan muistamaan, joku lastenloru, joita minun kansakouluaikanani opeteltiin ulkoa? Kokeet testaavat pääasiassa ulkoa opitun tiedon toistamista. Eri asia ovat matematiikan, fysiikan, kemian ja äidinkielen tehtävät, jotka testaavat taitoa soveltaa oppimaansa.