Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Rane2 on Väyryselle sukua. Paavo oli varman tiedon (Paavon oma) mukaan kerran väärässä – luottaessaan siihen, että muut on oikeassa. Tämä välillä kaaottinenkin keskustelu avaa yllättäviä näkökulmia ja polkuja tarkemman tiedon hakemiseksi, jota ei olisi muuten älynnyt hakeakaan. Vähän kuin tekoäly, joka vie meitä sellaisen tiedon äärelle, jota emme aikaisemmin osanneet etsiäkään.
Itsellä tulee boorilannoituksen merkitys, jota ei aikaisemmin niinkään miettinyt vaan harvennusvalinnalla hoiti huonot pois. Samoin tricon tarpeellisuus, vaikka isäukko aikanaan lampaanrasvaa männyntaimikoihin veikin, kun meillä oli lampaita. Rane2:n mainitsemista omista virheistä, kun kaivaa asiaa syvemmälle tulee mieleen taannoinen keskustelu valkohäntäpeura><-kauris: se on virallisesti Suomessa edelleen peura, vaikka eläin onkin taksonomisesti (lajiluokittelun mukaan) kauris, koska nimenmuutosehdotusta ei ole otettu Suomessa käyttöön.
Silkkaa sattumaa ilma syy-yhteyttä meillä sitten sattui nuo asiat samaan aikaan piisamin kadotessa. Kyllä piisami ruokailukeon päällä oli aivan tuttu näky. Keon päällä vesirajassa oli hyvä raudan paikka.
Hienoa, lohdullisia kommentteja. Hyvän keskustelun tunnusmerkkejä joskus kollegan kanssa pohdittiin: Täysin eri mieltä olevat keskustelee kiihkeästi ja perustelevat omia näkemyksiään. Kummankaan ei tarvitse olla samaa mieltä toisen kanssa keskustelun päätteeksi, mutta kummankin mielipiteet ovat hiukan erilaiset kuin alkuun ja perustuvat hiukan enemmän faktoihin. On syntynyt uutta ymmärrystä. Siksi muutoksia ei edes välttämättä huomaa kuten Gla kirjoitti.
Valitettavasti joo ketjut ovat vähän kuin jalkapallon MM-kisat aikanaan: pelataan pelejä ja lopuksi Saksa voittaa. Eli kaikki päätyy samaan teemaan: jk><jaksollinen.
Toinen toive olisi, että ei noudatettaisi yleistä some-kulttuuria, vaan suhtauduttaisiin toisiin ja toisten mielipiteisiin kunnioittavasti ja uteliaasti. Saattaisi jopa oppia jotain.
Voisikin lopuksi tehdä kysymykset:
– Onko joku oppinut jotain tältä palstalta?
– Onko joku jonkun asian osalta muuttanut mielipidettään tämän palstan kirjoitusten perusteella?
Nostokoukku tarkoittanee aidolla kelolla sen verta vanhaa puuta, että se on ehtinyt kasvaa jonkun aikaa sellaista alle millin vuosikasvainta, jolloin myös kelon pinta on kova ja tiivis sekä sydänpuuta on 80-90% koko puuaineksesta. Kyllä – tällaisten valmistus talousmetsissä on varmaankin loppu, mutta onko sillä muuta kuin esteettinen vaikutus? Hulluina aikoina 80-90-luvun vaihteessa kun itsekin olin myymässä noita valtion keloja, niin keloksi kelpasi melkein mikä vain kuollut puu. Ei ne kuostotkaan (ainakin Länsi-Lapissa käytetty termi) hullumpia hirsirakennuspuita olleet. Puusepät kävivät meidän kuitupinostakin valkkaamassa onttolahoa punahonkaa hyvään hintaan.
Ainakin meillä päin on metsissä keloja. Pääasiallinen syy on alueella yleinen tyvitervas. Kelojen esiintymisen ja lisääntymisen näkökulmasta etelässä kelot eivät pysy yhtä kauaa pystyssä kuin pohjoisessa, vaan lahoavat tyvestä ja kaatuvat. Eli kelot eivät ole ”ikuisia” kuten myytti kertoo. Mänty kuolee; siitä tulee kuosto, eli kuollut mänty, joka hiljalleen keloutuu ja sitten siitä tulee kelo. Luulisi, että toisaalta kelojen mahdollisuudet lisääntyvät etelässä, kun isännät eivät enää korjaa kaikkia kuolevia ja kuolleita puita pois polttopuuksi ja muuksi rakennuspuuksi.