Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Metsänhoitoyhdistyksen kanssa tehty kauppa on sitä, mitä sopimuksessa lukee – ei aina hankintakauppaa. Yhden kaupan yhteydessä piti kaupan aikana pariin kertaan korjata yhdistystä, kun yritti selkeän pystykaupan muuttaa tilityksessä hankintakaupaksi. Heidän kunniakseen mainittakoon, että kertaakaan ei asiasta tarvinnut riidellä, mutta tarkkana sai olla ja huomauttaa, että eiköhän mennä vain sopimuksen mukaan.
”Ei nuo tuotteet loppuisi kaupoista, vaikka vähennettäisiin hiukan hakkuita, mutta vienti vähenisi kyllä.” miksihän suutarin lapsella ei ollut kenkiä? Siksi koska ne olivat arvokkaampia myytynä. Helposti käy, että arvotavarasta pula on ensin kotimarkkinoilla.
Erään kollegan poika sanoi aloittaessaan TET-harjoittelun meillä ”Nyt minäkin sitten olen väkivaltakoneiston osa” 🙂
Kyllä tässä kuvauksen perusteella pitää Nostokoukkua puolustaa. Notkoja olisi pitänyt hoitaa monimuotoisuuden ehdoilla. Itse kannatan taimikonhoidossa mosaiikkimaista käsittelyä – kuhunkin kohtaan parhaiten menestyneet ja menestyvät puut. Turhaa ojitusta pitää jo prof. Pekka Kilkin ohjeidenkin mukaan välttää – kyllä ne koivut ja kuuset siellä notkelmissa kasvavat ilman ojiakin.
Ensinhän tuloista kannattaa vähentää kaikki toiminnan kulut. Jos vielä jää verotettavaa yli 1500 euroa, niin sitten käytetään metsävähennyksiä, koska kuluja ei voi siirtää seuraavalle vuodelle. Tyhmää olla käyttämättä menoja verotettavan tulon pienentämiseksi.
”Kunnia meni, mutta maine sen kuin kasvoi” sano entinenkin likka.
Kuten edellä kirjoitin, metsävähennyspohja verovelvolliskohtainen ja sen voi käyttää mihin tahansa tämän saman verovelvollisen puunmyynnin tuloihin.
Metsävähennys on verovelvolliskohtainen, eli sitä ei tarvitse kohdentaa tilalle hankintahinnan suhteessa. Simppeliä – 60% tilan hankintamenosta, johon voi lisätä muutkin kulut kuin ostohinnan. Sitten jos muiden kulujen jälkeen jää vuosituloja yli 1500 euroa, voi tuloista vähentää jäljellä olevaa metsävähennyspohjaa.
Vaihtuvat lämpötilat kuuraa puut ja kuuraiseen puuhun lumi jää sitten herkästi kiinni – kuuratykyn (alunperin tykyn merkitys) ja päälle lumitykky. Onneksi tänä vuonna lähinnä kevyttä pakkaslunta, joka kyllä pienelläkin tuulella karissut täällä etelässä.
Liito-oravan ongelmat kiteytyvätkin paljon kilpailuun elinympäristöstä, jota osin aiheuttaa metsien pirstoutuminen. Liito-orava elää samoissa paikoissa kuin sen luontaiset viholliset (pöllöt ja haukat). Liito-orava lipsahti väärään kategoriaan aikaisemman vähäisen kiinnostuksen ja lajin huonon tuntemuksen takia. Heti kun alettiin vakavasti kartoittaa kannan suuruutta, havaittiin, että niitä on lähes yhtä paljon kuin tavallisia oravia, joita vielä tuohon aikaan sai metsästää – ne ei vain pyöri päiväaikaan pihapiireissä, niin kaupunkivihreä ei niitä näe.