Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tähän keskusteluun, jossa käytetään sana investointi yhtä holtittomasti kuin nykyisin käytetään sanaa strategia, kysynpä: tiedättekö yhtään yritystä tai ketään, joka käsittelee metsänuudistamiskuluja tai taimikonhoitokuluja kirjapidossaan investointina? Ei koska ne eivät niitä ole. Ne ovat metsätalouden toiminnan kuluja. Niitä on opiskellessa käytetty ”investointeina” vertailtaessa eri toimenpiteiden kuluja ja niistä saatavia hyötyjä haettaessa mahdollisimman kustannustehokkaita toimenpiteitä. Tällainen laskentatapa ei sovi lainkaan kahden erilaisen metsäkasvatusideologian välisiin vertailuihin täysin toisistaan poikkeavissa kohteissa kuten ei myöskään metsätalouden ja jonkin muun liiketoiminnan kannattavuuksien välisiin vertailuihin.
JK:n kannattajat yrittävät ylläpitää sitä harhaista käsitystä, että uudistamisen kustannukset kohdistuu uudistamisen jälkeiseen aikaan – näin ei ole ja siihen kaksi selkeää syytä – <edit> kolme syytä:
1. Keskimäärin kukaan ei aloita kuvion kasvatusta puhtaalta maalta, vaan kuviolla on puusto, jota kasvatetaan kunnes sen pääoma realisoidaan.
2. Suomen lainsäädäntö edellyttää metsän uudistamisen paljaaksi hakkuun jälkeen, jolloin uudistamisen kustannukset tulee vähentää talouslaskennassa hakkuutulosta.
3. Onko joku teistä ottanut lainaa hakkuun jälkeistä metsänuudistusta varten?
Poikkeuksena edeltä on pellonmetsitys tai jos joku onneton ostaa uudistamattoman aukon tai saa tällaisen perinnöksi, mutta koetapa siinä sitten jatkuvaa kasvatusta.
Eli laskenta pitää aloittaa reaalisesta tilanteesta eikä jostain kuvitteellisesta tilanteesta.
Niin tuohon minun todelliseen toteutuneeseen esimerkkiin nähden Perkon väitteillä hän olisi saanut samalla 40 vuoden jaksolla hakattua 520 m3 tukkia ja edelleen olisi täysi puusto. Kaikki tajuaa, että tuo on Suomen oloissa missä vaan silkkaa puppua. Sen sijaan aivan varmasti jossain ajanhetkessä jollain preferensseillä jollain kohteella päästään JK:lla kannattavampaan metsätalouteen kuin jaksollisella, kuten Juuso varmaan yritti siinä MT:n jutussa kertoa. Toisaalla taas jaksollinen on kannattavampi. Todennäköisesti kannattavinta on yhdistellä näitä menetelmiä. Itse asiassa metsähoidon tutkimuksessa on menneinä vuosina paljonkin haettu erilaisia menetelmiä, joissa haetaan helpotusta uudistamisvaiheen (aukkovaiheen) minimoimiseen, joten ei se ole vieras tavoite jaksollisessakaan kasvatuksessa.
Niin nykyhinnoilla esim. kuusikossa puu hastelijan laskelman mukaan siis JK-metsän puuston kasvu pitäisi olla n. 2,5 m3/ha/v enemmän tukkia ja siis todellisuudessa n. 3 m3/ha/v suurempaa kiertoajan puitteissa kuin jaksollisen huolimatta siitä, että siitä tasaiseen hakataan tukkia (väitteen mukaan) pois. Jaksollisessa kasvatuksessa kaikki puustopääoman kasvu tapahtuu hakkuiden välissä. Silti minulla jaksollinen tuottaa 40 vuodessa 400 m3 hakattavaa (keskikasvu 10 m3/ha/v) kahdella alaharvennuksella ja päätehakkuulla. Eli Perkon väitteen mukaan hän saa JK:sa saman metsän tuottamaan tasaisesti koko ajalle laskettuna 13 m3/ha/v ja tätähän ei usko kukaan vanhan tukkivaiheen metsän kasvuksi, josta tukkia hakataan koko ajan pois.
Mutta kuten sanottu – todellisuudessa luvut eivät niin tärkeitä olekaan, kunhan itse on tyytyväinen metsäänsä ja tekemisiinsä. Luvuilla vain kirjanpitäjän tavoin pyritään osoittamaan haluttu tulos – ”kuinka paljon haluat sen olevan?”
Täytyy kyllä sanoa, että on se liikuttavaa, miten jotkut uskovat KIRJOIHIN kirjoitettuun. Onkohan kukaan kertonut, että ne ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka niitä kirjoja kirjoittelevat ja omia ajatuksiaan sinne rustailevat. Kyllä on helppo ihmisiä jymäyttää, jos kirja edustavat maailmakuvassa lopullista totuutta. Ja sitten vain kun valitsee mieleisensä kirjan, niin saa mieleisensä totuuden. Juicen laulussa ”Toisinajattelija” on sattuva kuvaus ilmiöstä.
Kyllä ei metsäkasvatus mitään ruudinkeksimistä ole, jos perusteet ekologiasta hallussa. Menetelmien kirjo on rajaton ja niitä voi yhdistellä tarpeen ja tilanteen mukaan haluamallaan tavalla nykylainsäädännössä. Perkolta varmaan on mennyt ihan ohi, että en ole lähtökohtaisesti JK:n vastustaja, mutta vastustan kaikkia ääriliikkeitä, koska niiden jäljiltä jää aina vain savuavat rauniot. Se ettei jotain JK kirjoja lueskele, ei tarkoita, ettei seuraa alan kehitystä ja tutkimusta. Olen kirjoitellut aikanaan Tapion taskukirjaan, Metsähallituksen julkaisuihin, alan lehtiin ja joitakin yliopistoluentoja on tullut pidettyä lähinnä metsäympäristön suojelusta ja metsäsuunnittelusta…jos se ketään kiinnostaa. Aikaa viimeisestä alkaa olla melkoinen tovi.
Minulla on sen verran hyvät akateemiset metsäekologian opinnot takana ja 40 vuotta metsämiesuraa työnantajan leivissä ja omassa metsässä sekä kirjoitellut pariin julkaisuun etten tarvitse kirjoja enää tietääkseni, milloin voi harjoittaa JK:ta ja milloin jaksollinen kasvatus on paikallaan.
Joo ei ole JK-metsä. Nyt odottaa täystiheä kuusikko ensiharvennusta 12 kesää uudistuksen jälkeen ilman ainuttakaan metsänhoitotoimenpidettä istutuksen jälkeen.
Kyllähän perko on oikeassa – ei tarvitse kummoista metsää, että se pesee aukolla ensimmäiset 5 vuotta tuotossa. Mutta kiertoajan kuluessa se tarkoittaisi minun metsiin verrattuna sellaista 10 m3/v pelkkää tukin lisäystä jatkuvasti joka vuosi. Haluaisin nähdä Suomessa sen metsän, joka jatkuvasti harvennettuna tuottaa harvennuksien poistoista huolimatta koko ajan 10 m3/ha/v tukkia… Oma laskelma ei perustu mielikuvitukseen, vaan viimeksi uudistamaani metsikköön ja sen tuottoon läpi kiertoajan, jonka tunnen. Tosin tuotosta puuttuu vielä metrisenä halkona myydyt taimikon suojuspuut, joiden tulosta en tiedä kun isäni myi enkä määriä muista vaikka itse tein.
Siinä MT:n jutun kuvassa iloittiin aukolta löytyneistä kahdesta männyntaimesta ja yhdestä kuusentaimesta. Juuri saattoi puhua taimista monikossa, mutta ensi talven jälkeen tuollaisen pikkuaukon männyntaimet on hirvet syöneet, joten hyvässä lykyssä se yksi kuusentaimi on jäljellä. Paras mahdollinen ruokapöytä hirville tuollainen heinäinen pikkuaukko metsän keskellä – saa ihan rauhassa makoilla ja syödä taimet.