Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
No tietysti eroja yhdistysten ja toimihenkilöiden välillä, joten aika turhaa vertailla jonkun hyviä ja toisen huonoja kokemuksia. Perusongelma on se, että Mhy on jäsentensä yhdistys ja pitäisi toimia jäsenen edun mukaisesti. Tämä voisi tarkoittaa mm. sitä, että jos olosuhteet tehdyssä puukaupassa muuttuvat mo:n (jäsen) edun vastaisesti, olisi mahdollisuus yhdessä neuvotella tilanne uusiksi siten, että molemmat pärjäävät jotenkin. Mhy toimii kuitenkin oman etunsa mukaisesti ja korostaa liiketoimintaansa, vaikka se ei voi olla yhdistyksen pääasiallinen tehtävä.
Sillä ei ole vaikutusta, millaisista hakkuukohteista on ylitarjontaa, kun hallitus hakkaa ja kuljettaa itse – jos teollisuus vetää puuta, niin kysyntää on. Epäilen, että puunkorjuun 0-raja olisi paljon etelämpänä, ellei Metsähallitus toimisi Lapissa – tuskin puuta haettaisiin pohjoisimmista kunnista, tai hinta olisi aivan mitätön.
Yhteiset käyttöpaikat Kemi-Oulu seudulla, eli ovat osa suurempaa hankinta-aluetta.
Pohjoisessa (Kemin pohjoispuolella) on niukalti puun käyttöpaikkoja, joten ei vaikuta Metsähallituksen puutarjonta pohjoisen Suomen puun kysyntää yksityismailta. Lähinnä pitää kuljetuslogistiikan pystyssä, että kannattaa sieltäkin puuta etelään päin kuljettaa.
Valtio saa niin hyvän hinnan puustaan, ettei varmaankaan ole hintaa laskeva tekijä – määrässäkin aivan marginaalia.
Visakallo on oikeassa. Joku viisas on joskus lausunutkin, että ei ajat sen kummemmin muutu – viholliset vain vaihtuvat. Lienee kiistatonta, että metsätaloutta ohjattiin aiemmin vahvasti metsäteollisuuden ehdoilla, mikä ei ole ihme huomioiden sen kansataloudellisen vaikutuksen tuolloin. Holhousasetelman perua on myös se, että metsänomistajasta puhutaan asiakkaana, vaikka on toimittaja ja MG:n osalta jopa omistaja.
Ennenkin metsiä ajateltiin yhteisenä omaisuutena – raaka-aineen ja hyvinvoinnin lähteenä koko yhteiskunnalle.
Nyt yhteisenä omaisuutena hiilinielun ja ympäristöterveyden (monimuotoisuus) lähteenä koko yhteiskunnalle.
Teemat ovat muuttuneet, mutta keinot eivät niinkään… Metsäkeskusten tilalla ympäristöviranomaiset ja myhistysten tilalla paikalliset luonnosuojeluyhdistykset.
Joo historia ja vanhojen juttujen kaivelu on turhaa, kun ajat ja kulttuuri olivat toiset. Vapaasti muisteltuna jossain Metlan 50-luvun julkaisussa tutkimuksessa oli päädytty johtopäätelmään, että ”Jos ojalinjojen raivauksessa käytettäisiin naisia ja lapsia, päästäneen merkittäviin kustannussäästöihin.” On historiatonta enää alkaa tällaisia tuloksia kaivelemaan ja arvostelemaan.
Eniten näissä suojelujutuissa kummastuttaa nämä nopeat takinkäännöt, jos vielä jotain saisi kupattua: pelkkää puupeltoa -> tuhansia hehtaareja ainutlaatuisen arvokasta luonnonmetsää meinataan hakata – mistä ne nyt löytyi sieltä puupelloista? Hömötiaiset vaativat vanhoja metsiä -> mutta viihtyvätkin taimikoissa? jne…
Oikeassa nostokoukku on – öljy on peräisin merestä ja sen eliöistä ja sielläkin vähissä määrin kasvikunnasta.
Niin tämähän se agenda on ollut: konservoidaan pohjoismaiden metsät maailman yhteiseksi hiilivarastoksi, kun etelän satoja miljoonia vuosia vanhat metsät (öljy) on poltettu taivaan tuuliin. Eli missä oli metsää satoja miljoonia vuosia sitten (ei enää) saavat rikastua ja me muut köyhdytään. Hassua, että agenda koskee juurikin vain pohjoismaita – ei jenkkilää, ryssää ja vähänlaisesti Kanadaakaan.