Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Vanha juttu – jo alue-ekologinen suunnittelu Metsähallituksessa sisälsi alkujaankin käsitteen ”ekologinen käytävä” (maisemaekologiasta tuttu käsite) eli käsittelemättömien kohteiden ”ketjun”, jolla ylläpidetään varttuneiden metsien jatkumoa. Ne eivät olleet ikuisesti suojeltuja, vaan ylläpitävät vanhan metsän osuutta ja tukevat vanhan metsän lajien selviytymistä. Väitän, että aika moni metsänomistaja – itse mukaan lukien – ylläpitää vanhan metsän osuutta metsissään, ellei ole taloudellinen tms. pakko hakata koko aluetta. Minulla ainakin on periaate, että uudistuskypsää ja sen ylittänyttä metsää on aina jonkin verran ja yhtenäinen taimikkovaiheen ja aukon ala (siis yhdessä) ei saa ylittää 5 hehtaaria.
Toki avohakkuut pienentävät monimuotoisuutta, jos aukot ja taimikkovaiheen metsät ovat maisemassa vallitsevana.
Koukin kirjoitus on varsin asiallinen ja ei edusta mitään ääripäätä. Ajatuksiin on helppo yhtyä, vaikka osin Koukin esittämät keinot ovatkin aika yksioikoisia. Esim. tuo yllä mainitsemani avohakkuu- ja taimikkoalan hallinta puuttuu keinoista.
…ja talvet lyhenee ja kasvukausi pitenee…
No vähän satunnaisesti seuraillut. Ei tunnu ihan loogiselta tämä uutisointi, jossa väitetään metsätalous ensisijaiseksi syylliseksi tummumiseen. Kuitenkin ojitus on merkittävästi vähentynyt ja tehdään paremmin kuin ennen. Rannoille jätetään suojavyöhykkeitä jne. Samaan aikaa uutisoidaan, miten tummuminen kiihtyy? Mitään tutkimusnäyttöä metsätalouden LISÄÄNTYNEESTÄ vaikutuksesta ei ole esitetty, kuin epämääräiset väitteet lisääntyneistä hakkuista, jotka eivät varmaan suoraan itsessään vaikuta merkittävästi vesistönsuojeluohjeiden vuoksi. Todennäköisempi syy on ylipäätään ilmastonmuutos: lisääntyneet sateet, kuten ilmatieteenlaitoksen tilastot, joihin viittasin, osoittavat; kasvuston rehevöityminen ja sitä myötä lisääntynyt karike jne. Tilannetta pitäisi tutkia ilman ennakko-oletuksia eikä syyllisen etsimiseksi.
Vieläpä uutisoinnin mukaan muutos on kiihtyvä, vaikka ojitus on loppunut lähes kokonaan?
Osaltaan tähän vaikuttanee se, että vuotuinen keskimääräinen sademäärä on kasvanut 1960-luvun 400-600 mm:stä nykyiseen 500-750 mm:iin eli lähes neljänneksen suurempi.
Kyllä näistä tutkimusten mukaan n. 26% oli isompien tilojen isäntiä. Valtaosa (44%) oli tosin juuri noita pientilallisia.
1950-luvulla oli talviaikaan maksetussa metsätyössä (toisen palkoilla) 300 000 – 350 000 miestä. Näistä 70% oli tilallisia. Lisäksi omissa metsissään työskenteli joukko väkeä, eli varmaan lähes puoli miljoonaan työikäistä oli talviaikaan metsätöissä.
Niin taitaa se todellisuus olla, että vaikka tuollaisessa sammaloituneessa ojassa ei näy vettä ja virtausta, niin siellä vettä virtaa. Liike on hidas kasvillisuuden seassa ja kaikki vesi ei pääse vesistöön asti. Silloinhan oja toimii juuri niin kuin pitää – johtaa liian veden pois eikä kiintoaineet liiku.
Tähän vain villi avaus. Yleensä varotaan hakkuutähteiden joutumista ojaan, ettei ne tuki ojia. Kuitenkin on paljon tutkimusnäyttöä risu- ja puupatojen vettä puhdistavasta vaikutuksesta. Olisiko sittenkin hyvä joihinkin paikkoihin ojiin jättää hakkuutähteitä? Tämä toiminee varmaan vain ojissa, joissa on kohtuullinen virtaama.
Kovasti näyttää olevan hiiltä…
Niinpä, mutta sielläkin tehtiin ympäristörikos (pilaaminen), jonka seurauksena saatiin louhittua malmia. Samalla logiikalla kuin Luhangan tapauksessa tuon louhinnalla saadun malmin tulot oli rikoshyötyä? Pikkurikoksiin ei kannata sortua, kun niistä joutuu vastuuseen.