Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Ei monimuotoisuus pääse köyhtymään, jos LVV:n uusia liito-oravaohjeita aletaan noudattaa. Jonkin tiedon mukaan Suomessa on 143 000 liito-oravanaarasta. Jokaisella on vaikka 4 levähdys- ja pesäpuuta, niin näitä on 500 000. Jokaiselle puolen hehtaarin suojavyöhyke => 250 000 hehtaaria suojelua. Lisäksi päälle ”muutaman hehtaarin” tukialue, eli kokonaisuutena siis miljoona hehtaaria tästä maasta liito-oravan yksityiskäyttöön. Hulluja nuo suojelijat (Asterixia mukaillen). Toki alueet menevät osittain päällekkäin, mutta kuitenkin puhutaan sadoista tai ainakin kymmenistä tuhansista hehtaareista.
Sen nimi muuttui 1993 Metsätieteen aikakausikirjaksi.
Tilastotietoa kitkojen ja nastojen käyttäjistä, mikä selittää noita Berzan mainitsemia eroja.
Kitkarenkaiden käyttäjät
- Asuvat useammin suurissa kaupungeissa.
- Ajelevat paljon pääteillä ja hyvin hoidetuilla väylillä.
- Omistavat tavallista useammin sähköauton.
- Arvostavat hiljaisuutta ja pienempää vierintävastusta.
- Nastarenkaiden käyttäjät
- Asuvat useammin maaseudulla tai Pohjois-Suomessa.
- Ajelevat enemmän alempiasteisella tieverkolla.
- Painottavat turvallisuutta erityisesti jäisillä teillä.
- Ovat edelleen selvä enemmistö myös sähköautoilijoiden joukossa.
Eli kaupungeissa tapahtuu suurin osa peltikolareista ja vakavia liikenneonnettomuuksia ei satu niinkään hyvin hoidetuilla pääteillä, joissa kitkoja eniten käytetään. Onko kitkarenkaiden käyttäjät sitten turvallisempia ajajia, siitä on vain kitkarenkaiden käyttäjien oma mielipide…kaikkihan ovat keskivertoa parempia kuskeja…
Mitä sitä rehkimään, kun voi katsoa jalat pöydällä, kun toiset rehkii. Jos metsät voi sosialisoida, niin miksei datakeskuksia?
Olen ihmetellyt tätä kitka><nasta keskustelua aina. Pari kummallisuutta:
1. Keskustelun aloittaa kitka-ihmiset, jotka suoraan hyötyvät nastarenkailla ajavista. Kiistaton tosiasia, että nastarenkaat pitävät teitä kitkoilla ajettavassa kunnossa.
2. Ainoa tuntemani asia, jossa monelta taholta painostetaan valitsemaan aivan kiistatta turvattomampi vaihtoehto, vaikka kyseessä on ihmishenget.
Itse olen ajanut talvella kaikenlaisilla renkailla. Aloitin talviajelun 80-luvun alussa silloisilla ”nastattomilla talvirenkailla”, jotka olivat lähinnä nastarenkaat ilman nastoja…tai muistuttaa Keski-Euroopan M+S renkaita. Ihan hyvin pärjäsi maaseudun lumipolanteilla.
Koska aina kotoa pihasta lähtiessä kotiin paluuseen matkamittariin tulee vähintään 100 km, en kuitenkaan pysty ennakkoon tietämään, minkälaisia keliolosuhteita matkalla on, valitsen nastat. Kitkoja olen käyttänyt ”välikauden renkaina” eli vaihdan hyvissä ajoin syksyllä kitkat ja kun talvi tulee nastat alle. Harjoitteleepa samalla hiukan huonommalla pidolla olevien renkaiden kanssa, kun kesäkelillä kesärenkaat ovat ehdottomat. Sama keväällä – kun näyttää kesä tulevan, niis kitka alle kunnes ei ole enää jäisiä tienpintoja.
Puiden synty- ja kuolemismallit ovat ymmärtääkseni olleet juuri kaikkein haasteellisia metsäkasvumalleissa. Kasvu itsessään on suhteellisen luotettavasti mallinnettavissa, koska siinä on vähemmän satunnaismuuttujia.
Osista se kokonaismallikin syntyy – puiden synty, kasvu, kuoleminen, lahoaminen. Oletin kerrotun perusteella, että Koukin ilmoittama 3% tarkoittaa keskimääräistä lahoamisnopeutta. Tämähän kertoo vain, millä nopeudella kuolleet puut poistuvat lahopuun hiilivarastosta.
Sorry vaan PenttiAK, mutta laskenta on tehty sinun mainitsemalla metodilla. Siis sehän ei kerro noilla lähtötiedoilla mitään lahopuun määrästä metsikössä, vaan puun lahoamisnopeudesta, joka on juuri kertomani. En minä muusta väännä, mutta ei kannata sumuttaa hienoilla termeillä, kun asia on yksinkertainen. Sen sijaan lahopuun määrän ennustaminen ja todellisen hiilivaraston johtaminen tästä ei enää olekaan niin yksinkertaista. En yritäkään kertoa lahopuun jatkumon kokoa.
Mitä olen minkään keskustelupalstan keskustelua seurannut, niin saman aihepiirin ympärisllä samat henkilöt ja nimimerkit inttävät keskenään samojen nimien ja nimimerkkien kanssa ilman mitää kehitystä. Joku satunnainen erehtyy joskus asiallisesti kommentoimaa, mutta ei viitsi toista kertaa vaivautua riitapukarien väliin. Noista keskusteluista ei kukaan opi mitään.
Muuten tuo PenttiAK:n viittaama exponenttifunktion integraalin approximaatio (hieno termi) antaa saman tuloksen – 75 vuoden päästä lahoavaa puuta on jäljellä vielä n. 10%. Tietenkin virheellisellä oletuksella, että lahoamisvauhti olisi vakio 3%. Jos Koukin 3% on keskiarvoarvaus, niin ei ehkä kaukana olla.
Kyllä luulen, että tuo Koukin 3% arvio tarkoittaa juuri sitä, että n. 3% kuolleesta puusta katoaa lahoamalla per vuosi. Ja se 3 % on aina jäljellä olevasta määrästä. Eli kuolleen puun katoaminen hiilivarastosta on hyvin hidasta, kun se ei kokonaan ole hävinnyt lähes sataan vuoteen. Kuten AJ kirjoitti olosuhteet ja lähtötilanne (lahoavan kappaleen koko) toki vaikuttaa. Eikä tästä voi vetää itsessään mitään johtopäätöksiä lahopuun määrästä metsikössä, koska siihen vaikuttaa kaikki, mikä vaikuttaa puiden kuolemiseen.