Käyttäjän isotee kirjoittamat vastaukset
-
1 % OP:sta. Vakuutena muuta kiinteää omaisuutta.
”…pystykaupan korjuun kustannus on metsänomistajien rahaa…” – Ajatushan on mieletön. Tällä logiikalla koko arvoketjun jalostuskustannukset kuuluisivat raaka-aineen tuottajalle. Esim sahatavarassa tukkien kaukokuljetus-, sahaus-, kuivaus-, lajittelu-, pakkaus-, laivaus toiselle puolen maapalloa, myynti- ja markkinointi… – kaikki onkin metsänomistajan rahaa? Mieletöntä. Samalla logiikalla kaivosmineraalin tuottajalle kuuluisi joka sentti malmista lopputuotteeseen, oli se loistoauto tai älykännykkä.
Onko tästä muka tehty väitöskirja? Ja hyväksytty? Missä tiedekunnassa? Ei ainakaan kauppatieteellisessä…
@Jovain: toki, toki. Mutta kuten edellä parilla esimerkillä esitettiin, se ”laskulle ottaminen” ei mitenkään lisää metsätalouden nettotuloa.
Voithan sä laskuttaa vaikka nuohoojalta 10.000 euron tikkaidenkäyttökorvauksen ja nuohooja laskuttaa 9950 euroa nuohouksesta; nettona sulta menee 50 nuohoukseen ja alvia tilitykseen 12 euroa joka on muuten yllättäen justiinsa sama, kuin saisi nuohouslaskun 50 e + alv …
Jotenkin minusta tuntuu, että vedät tätä trollia ihan huvikseen, mutta jos et, niin ihan ilmaisena vinkkinä: pyydä tarjous pysty- ja hankintakaupasta, sitten hankintakaupan lisäksi korjuutarjous ERI yrittäjältä; jos sitten [hankintahinta – korjuutarjous] > pystyhinta, kannattaa laskujen kanssa kikkailla. Muuten ei. MOT.
Isännättömän rahan määrä löytyy kun hankkii muutaman koneketjun ja puutavarayhdistelmän ja lupaa toimitella tehtaan portille puolisen miljoonaa kuutiometriä per vuosi. Tällä toimitusketjulla saa nimen soppariin helposti ja pääsee ihan itse laskemaan, ehkä kirjanpitäjän avustuksella, miten ne kustannukset, vähennykset, alvit sun muut oikeassa elämässä meneekään.
A. Jalkasen kanssa samaa mieltä.
Luvuilla ei sinällään ole merkitystä, vaan logiikalla. Eihän ne alvit, vähennykset ym lisää sitä tuloa mitenkään.
Vain silloin logiikkasi toimii, kun tilaat korjuun eri toimijalta kuin ostaja JA ostohinnan ja korjuuhinnan erotus on suurempi kuin pystykauppa.
Kahdenvälisissä (ostaja ja myyjä; ostaja=korjaaja) sopimuksissa luvut voi olla mitä vaan ja lopputulos sama. Pystykauppa 60 e/m3, tienvarsikauppa 62 e/m3 ja korjuu 2 e/m3 tai 600 e/m3 ja korjuu 540 e/m3 ajaa kaikki samaan lopputulokseen. Jälkimmäisessä tapauksessa toki vähennettäviä kuluja, alveja ja kassavirtaa tulee enemmän mutta verotettava nettotulo on aina sama…
”On verottajan rahaa ja kaiken olen tilittänyt verottajalle joka verottajalle kuuluu. Mutta tavaroiden ja palveluiden ostoista maksetut alvit vähennän. Niin myös ns. korjuun alvit, jotka perinteisessä pystykaupassa jäävät saamatta.”
Alv on läpikulkuerä ja ei lisää tuloa.
A) Olkoon pystykauppa 10000 e + alv 2400, maksetaan 12400. Tilitettävä alv on 2400 ja verotettava myyntitulo 10000 e.
B) Olkoon tienvarsikauppa vaikka 12000 e + alv 2880, maksetaan 14880. Olkoon korjuu 2000 e + alv 480 e. Tilitettävä alv on 2400 (2880-480) ja verotettava myyntitulo on 10000 (12000-2000).
Millä logiikalla B-vaihtoehdossa tienaa enemmän?
Kiitos Arto tiedoista! Voimia sinne!
Hienosti on käsitteet sekaisin, ei voi muuta sanoa.
Todellinen korjuukulu selviää, kun tilaa hakkuun ja lähikuljetuksen suoraan ko. toimia harjoittavalta yrittäjältä ja myy puut muulle kolmannelle osapuolelle. Tällöin korjuukulu on se mikä laskulla näkyy.
Jos korjuun suorittaa (ja laskuttaa erikseen) ostaja, tällä laskulla näkyvillä kuluilla ei ole mitään tekemistä todellisen korjuukulun kanssa; siis sillä mitä korjuuyrittäjä saa tai mitä korjaaminen ostajalle maksaa.
Alv ei missään vaiheessa ole myyntituloa, vaan ns. läpikulkuerä.
”Mihin suuntaan korjuukalusto ja logistiikka kehittyvät, jotta ne edistävät peitteistä metsänkasvatusta?”
– Ns. päätehakkuukoneilla kannattaa jk-hakkuutkin tehdä, n 20 t koneilla ja min 10 m puomilla; koskee sekä hakkuu- että ajokonetta. Mitä isommat koneet, sen vähemmän korjuuvaurioita, ajouria, -kertoja ja painumia tulee.
Ensharvennuskoneilla ym rimpuloilla ei saa kun vahinkoa aikaan.