Käyttäjän Itämaan ihme kirjoittamat vastaukset
-
Pitää olla jo rakkaudesta lajiin tuolla taksalla. Vastaisi yrittäjätaksassa 26€/h, alle 40€/h ei kenenkään pitäisi tehdä metsässä sahatöitä.
Uskallan väittää, että paremmin maksava työantaja löytyy suht helposti.
Ei ole tuntitöinä niitä hommia ikinä tehnyt, mutta kait siellä on 8 tuntia vietettävä, että palkoille pääsee.
Joko sitä tehdään yksin tai porukalla, riippuu työnantajasta. Urakalla kun tekee, niin 99% työmaista tehdään yksin. Monesti omalla autolla kulku. Huonolla tuurilla yrittäjä järjestää firman autolla kyydin ja samalla palstalla on useampi ukko(ei sopisi itselle)
Oma tyyli oli sillon kun tuota hommaa tein pelkästään metsurina oli seuraava. 3 päivää töitä ja vapaa päivä. Urakalla kun teki, niin 6-7 tuntia tehokasta työskentelyä kahtena ensimmäisenä päivänä ja kolmantena päivänä ylipitkä työpäivä. Ja sitten vapaa päivä.
Tuntihommat on itselle niin vieraslaji, etten osaa sanoa kannattaako se vai ei.
Mutta mitä näitä kohta eläkkellä olevia tuntitöihin siirtyneitä tunnen, niin 6 päivää viikossa ne möyryää metsässä. Taksoista eivät ole puhuneet mitään.
Numerot ei tietenkään kerro ihan kaikkea. 500i on aika tympeä saha sahata loppupeleissä. Painoon nähden liian tehokas. Takapotkut on todella aggressiivisia ja saha lyö todella kovasti takapotkulla.
+ ruiskukone on sahaustyyliltään erilainen. Kierrokset hyppää tappiin hetkessä, semmosta puolikaasulla sahausta on hankalampi suorittaa. Puolikaasulla kierrokset nousee ja laskee. Nousee ja laskee, vaikka kaasua pitäisi samassa asennossa.
Myös fyysisiltä mitoiltaan iso saha.
Enemmin sahaan 592:lla, vaikka tehoeroa vähän ja painoa enemmän.
Tässä sain vähän aikaa sitten pankin laskemaksi vakuusarvoksi taimikkotilalta seuraavan hinnan:
9-vuotias kuusentaimikko, Mt-pohjalla. Raivaustarvetta, työnalla.
Pankin laskema vakuus, 3850€/ha. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta rajulta kyllä kuulostaa. Enkä olisi suoraan sanottuna itse valmis tuollaista hintaa maksamaan.
Työmoraalin, kunnon ja ammattitaidon on oltava jokaisen korkealla tasolla, mikäli haluaa pärjätä edes jollain tavalla.
Nämä kaikki ominaisuudet, kun kohdistaa jollekin muulle alalle pärjäät todella hyvin. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaa kysyä itseltä, kannattaako taimikoihin mennä nuorena ja viettää siellä loppuikänsä.
Olit tehtävässä, kuin tehtävässä kaikki työt nivoutuu siihen perustekemiseen. Metsäalalla kaikki tehtävät on yhteydessä tavalla tai toisella puunkorjuuseen. Olitpa aluepäällikkö, puunostaja tai metsuri, jos sinulla on pitkä kokemus ns. kenttätason työstä, niin kyllähän se helpottaa siirtymään tehtävään, kuin tehtävään.
Ymmärrät mikä kentällä tuottaa ongelmia korjuuyrityksille, ostajille, kuljetukselle, missä olisi helppo tehdä muutoksia. Mikä mättää järjestelmissä, mitkä asiat toimii.
Näitä asioita ei valitettavasti koulussa opeteta, hankalimpia on olleet nämä koulusta valmistuneet, joilla käytännön kokemus puhdas 0. Mutta silti ollaan kovasti kertomassa, miten asiat pitää tehdä, koska koulussa opetettiin näin.
Ponssetkin möyryää nykyisin metsissä, kun insinöörit ei aikanaan kuunnelleet metsurin ohjeita.
Metsäpalveluyrityksiä on monenlaisia . Oliko ehkä peruskoulupohjalta ollut raivaussahahommissa yms.
Sulat ajat teki istutuksia- sekä raivauksia. Talvet hankintana yksityisille enskoja sekä 2.harvennuksia.
Eli käytännön kokemusta varmasti olisi ollut ostajaksi asti. Ostoleimikolta korjuukelpoisuuksien, tiestön, ennakkoraivauksien, metsävaratiedon vertaus todelliseen puustoon olisi varmasti onnistunut.
Ostajahan ei ohjaa korjuuta, ostomäärätkin annetaan kuukausittain ostopäällikön toimesta. Operaatiovastaavat seuraavat varantoa ja tekevät yhteistyötä hakkuu-urakoitsijoiden korjuuohjaajien kanssa. Yrittäjien korjuuohjaajat etsivät varannosta sopivat leimikon rajoitusten mukaan, mitä saa hakata ja milloin.
Ostajan tehtävä on ostaa puut. Hinnat määrätään etukäteen, niissä on pientä liikkuma varaa. Ostopäällikkö kertoo mitä saa ostaa, mitä ei. Lisäksi ostajan pitäisi osata katsoa maastossa ennen hakkuuta tapahtuvat toimenpiteet, valitettavasti monesti näin ei tapahdu. Varmasti se yleisin puutos on ennakkoraivauksen tarve. Vuoden varannossa olleen kohteen raivaustarve tulee esille, kun kone on ”viidakon” reunassa ja sen jälkeen siellä juoksee metsuri kilpaa koneen kanssa. Tai toinen on korjuukelpoisuus, joka voi olla kuviolla kesä, mutta kokoojaura ei kestä sulalla kelillä. Tällöin leimikko ostetaan kesänä ja kone räjäyttää kokoojauran leimikolle mennessä tai viimeistään takaisin tullessa.
Tästähän syytetään osaamatonta kuskia ja yrittäjää, vaikka leimikko on ostettu väärällä korjuukelpoisuudella.
Mutta kuten kirjoitin aikaisemmin, koulutus on hyvästä, mutta ei näissä perushommissa mikään mene käytännön kokemuksen edelle. Ostajan roolissa käytännön kokemus on avainasemassa, koulussa asioita käydään läpi hyvin pintapuolisesti.
Koulutus on toki hyvästä, mutta Suomessa ainakin sen arvostus on mennyt vähän ylihilseen.
Ihan perushommiin ei palkata henkilöä, ellei ole käyty AMK:ta, erikoistuttu ja siihen päälle vielä suoritettu kursseja X.
Koomisimmat tapaukset mitä tiedän vaikkapa tältä meidän metsäpuolelta. 20 vuotta metsäpalveluyrittäjänä ei kelvannut puunostajaksi, kun ei ole käyty metsäinssin koulua amkissa.
