Käyttäjän Izuzuuppinen kirjoittamat vastaukset
-
Aivan kuin pylkkerö2 toteaa, riippuu kovasti tiestä, että minkälaisella ajoneuvolla siellä voi liikkua. Tarpeetkin ovat kovasti erilaisia niinkuin tiedämme. Kaikkien ei tarvitse mutakylpeä palstalla vaikka toiset niin tekevätkin, syystä tai toisesta. Välineet valitaan tarpeen mukaan.
Kukin tavallaan, olennaista on, että itse asia hoituu.
Oma tie eikä edes ajoneuvo muutu juurikaan paremmaksi vaikka kuinka moittii ja väheksyy toisten tekemiä liikkumisratkaisuja.
Gla:lta hyvä kysymys varustelusta.
Metsäautossa voi toki olla monipuolinen varustelu, ihan miten vaan haluaa, kokee tarvitsevansa tai muuten vaan on ihastunut teknologian tuomaan hallinnan tunteeseen.
Metsäauto on minulle hyvin pelkistetty työkalu, jossa tarpeellisia varusteita ovat vääntävä varmatoiminen dieseli, kestävät renkaat, riittävä maavara, LSD tai kytkettävät lukot, nopea ja hidas neliveto, lava, tilaa sahoille, bensoille ja muulle vähemmän salonkikelpoiselle tavaralle, vetokoukku sekä hyvät valot. Radiokin voi olla. Näiden lisäksi voi olla ilmastointi ja muita hienouksia.
Mitä vähemmän on rikkimeneviä laitteita, sitä useammin auto on käytössä ja sitä vähemmän vikavalot kärventävät kuskin hermoja ja riipivät lompakkoa ruvelle.
Mutta edelleen, on hyvä että erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla juuri siten kuin itse kukin näkee tarpeelliseksi.
Venetrailerin jos saa ojan pohjalle, niin on aivan älyttömän pitkää tavaraa kyydissä ja pitkä peräylitys. Tavallisella lyhyellä kärryllähän on helppo tunaroida.
Kuorman kiinnityksen pitää olla kunnollinen vaikka kärryssä olisi jokin etusermin tapainen. Minulla on tapana köyttää rangat neljällä kuormaliinalla ja jonkun matkan päästä pysähtyä bussipysäkille kiristämään liinat. Ne kun tuppaavat löystymään ajon aikana kun puut asettuvat paikoilleen. Peräylitystä ei tartte yhtään kun 6 metriset pölkyt alkaa olla jo niin painavia, että riittää punnertamista tällaiselle kukkakepille, jonka hauikset on just teepussin narua vahvemmat.
Pitkään kärryyn saa hyvin polttorankaa. En ole vielä uudella, 6 metrisellä, 1200kg jarrullisella venetrailerilla puita hakenut, mutta aiempi 750 kg jarruton kärry oli puunajokäytössä. Siihen käyttöön ihan laillista kuten muunkin puutavaran ajoon.
Painavaa kärryä kuskatessa olen aina lastannut myös lavan täyteen pöllejä ihan vaan siksi, ettei kärry ala viemään autoa ja toki myös siksi että saa enemmän hyötykuormaa. Lavalle mahtuu hyvin pakattuna n. 1 pinomotti, joten painoakin on ihan tarpeeksi.
Lavalla on avattava kansi, joten sahat ja muut hilppeet saa piiloon uteliailta katseilta aapeeseen pihalle pysäköidessä.
Aiempi auto oli 1995 Hiluxi, joka olisi varmaan jaksanut vielä toiset 444000 km. Alkuperäinen räyhäkkyys oli kyllä poissa, mutta eipä se menoa haitannut
Nostokoukun reseptillä kauppatase olisi positiivinen, mikä tarkoittaisi että maahamme jää jalostusarvoa. Tämä on toki positiivista. Lisäksi pitäisi huomioida palvelut niin päästäisiin vaihtotaseeseen. Koska tuotteita ja palveluita tuottavat yritykset, olisi tällä taloutta virkistävä vaikutus.
Vaihtotase on oikein hyvä mittari toisin kuin Bkt, joka mittaa kaikkea talouden toimintaa ja on oikeastaan hyvä mittari vain veropohjan määrittelyssä ja siksi valtiontaloudessa kovasti suosittu
Suomessa liian suuri osa Bkt:sta muodostuu julkisen puolen toiminnoista ja siten meillä on ikäänkuin kasvua, mutta koska se rahoitetaan velalla, on kyse valheellisesta vaurauden lisäyksestä. Pyörä siis pyörii, mutta kuorma ei liiku.
Kiitos olennaisen asian esilletuomisesta.
Jaahas. Herrat ovat löytäneet vastakkainasettelun, joka on niin mukavan palkitsevaa ja hivelee itsetuntoa kun voi sivaltaa näkemyksensä. Ratkaisut jäävät puuttumaan.
Motokuskilla toistaiseksi ainoana ratkaisulähtöinen ote.
Mitä jos politiikka onkin Suomen talousongelmien syy?
Siis, se että olemme luovuttaneet ison osan talouspäätöksistä poliitikoille sen sijaan, että koettaisimme ratkoa asioita itse?
Poliitikko- ja sosialistisesta keskusjohtovetoisesta taloudesta kertoo vahvasti se, että verotus on maailmanennätysluokkaa. Rahat osataan kyllä kierrättää poliittisen jakokoneiston kautta, mutta uutta ei osata luoda koska se ei ole koskaan ollut poliitikkojen tehtävä.
On aivan uskomatonta miten olemme kuvitelleet, että talouskasvua syntyisi lainsäädäntöä eli interventioita lisäämällä. Ei se näin mene.
Nyt kun joitakin julkisia menoja on tasapainotettu vastaamaan edes hiukan paremmin avoimen sektorin kantokykyä, on joka kolosta ilmaantunut tahoja, joiden havahtuminen realismiin on tuottanut mitä säälittävimpiä ruikutuksia. Jos jokin toiminta on tärkeää ihmisille tai yrityksille, niin siihen löytyy kyllä rahaa niiltä jotka sitä tarvitsevat. Ei veronmaksajan tarvitse olla kaikessa mukana.
Edelleen kysymys kuuluu: miten Suomeen luodaan talouskasvulle suotuisa toimintympäristö?
Olennaisin kysymys tai ongelma ei ole köyhien tai pienituloisten köyhdyttäminen. Se onnistuu nykymuotoisella verotukseen ja siirrettyyn verotukseen eli velkaan perustuvalla taloudenpidolla ihan itsekseen kun julkisen sektorin velka nousee sille tasolle, ettei sitä enää voi hoitaa ilman merkittäviä tasapainotustoimia. Tällöin ovat oikeasti vuorossa kehitysapu, järjestöjen höpöhöpöavustukset, maataloustuet ja sote-menot. Lisäksi valtiohallinnosta lähtee puolet pihalle. Kunnissa lopetetaan hömppä.
Stadighin kysymys ja samalla myös minun kysymykseni on, että miten talouskasvulle luodaan edellytykset?
Talouskeskustelumme on juuttunut nollasummapeliksi savuavien talousraunioiden äärellä. Mitään ei uskalleta tehdä, koska joku menettää jonkun edun. Liian moni roikkuu tukiutareessa ja perustaa toimintansa avustuksiin. Ei talous näin toimi. Mitään uutta ei synny. Kenellekään.
Yrittäjänä olen taipuvainen optimismiin, mutta pelkään, että muutosten tekeminen on vaikeaa, koska niin julmetun moni ihminen työskentelee julkisella puolella ja äänestää kaikkia uudistuksia vastaan, koska sosialismi ruokkii heidät. Tai niin he kuvittelevat omassa puolueagitaattoreiden ruokkimassa ideologiassaan. Lisäksi meillä on valtava eläkeläisten joukko, joka tuskin haluaa tinkiä mistään, vaikka varmasti kantaa huolta lastensa tulevaisuudesta.
15 vuotta on aivan älyttömän pitkä aika yhden kansakunnan pelata nollasummapeliä. Nyplätä kaikenlaista kivaa kun rahaa kuulemma on.
Oma talouskasvuajatteluni perustuu aivan yksinkertaiseen kaavaan. Yrittämisestä ja työllistämisestä tulee tehdä kannattavaa. Tämä resepti toimii aivan varmasti ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Suomessa on n.550 000 mikroyritystä ja -yrittäjää. Tämä on aivan valtava joukko ihmisiä, joiden toimeliaisuuden lisäys näkyy taatusti.
Meidän tulee ihan ensiksi päästä pois nollasummapelistä ja keskusjohtoisesta rahojen jaosta avoimempaan talouteen.
Ihmiset ja yritykset tietävät aivan taatusti paremmin miten rahat kannattaa käyttää kuin yksikään hallinnon byrokraatti. Heitäkin tarvitaan, mutta he eivät luo mitään uutta vaan ainoastaan rakentavat säädöksiä eli interventioita ihmisten ja yritysten elämään.
Presidentti Reagania syytettiin aikanaan siitä, että hänen talousuudistuksensa etenevät hitaasti.
Hän vertasi talousuudistuksia omaan talliprojektiinsa, jossa hän muutti lehmänavettaansa hevosille sopivaksi.
Talousuudistukset etenevät ihan yhtä hitaasti kuin 15 vuoden aikana tallin pohjalle kertyneen paksun lantakasan lapiointi.
