Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
Palataas aiheeseen: otan esimerkin kahdesta seurasta, jotka rajanaapureita.
Seura a) 4000ha hirvelle, jäseniä hirviseurueessa n.15. Lupia n. 12. Alle 50 vuotiaita mukana noin viisi. Ottaa mukaan nuoria ja toivoo erityisesti hirviseurueeseen liittyjiä, mutta kun se pienriista on se mukavampi..
Seura b) 6200ha hirvelle, jäseniä hirviseurueessa n. 15. Lupia n.20. Ei ota mukaan ketään ja väki vanhaa. Alle 50 vuotiaita tällä hetkellä mukana 5 kpl.
Seura a esitti fuusiota jolloin metsästys tehokasta ja laaja yhtenäinen alue mahdollistaisi monenlaisen yhteistyön. Mutta seura b ei tätä halua, vaan tekee ennemminkin kiusaa vuokraamalla pieniä, jopa muutaman hehtaarin alueita maanomistajan vaihduttua seuran a sisällä. Noita sirpalealueita on useita, suurin n. 70ha usean kilometrin päässä seuran b:n yhteinäisestä alueesta. Eivät edes metsästä noilla, mutta kiusa se on pienempikin kiusa.
Homma perustuu vanhojen maanomistajien ja heidän perikuntansa ajatusmalliin, jossa pitää olla kylän suurin ja kaunein. Yhteistyökykyä ei ole ja tämä on nähty monessakin yhteydessä.
Se mitä mielenkiinnolla tulevaisuudessa seuraan on seuran b jatkuvuus ja seuran a:n fuusiohalukkuus erään toisen yhtä pienen naapuriseuran kanssa. Seura a:n avoin jäsenpolitiikka ja halu toimia yhteistyössä on mielestäni varsin esimerkillistä ja metsästyksen tulevaisuutta ja hyväksyttävyyttä lisäävää.
Jos hirvikannat palaavat joskus jostain syystä 80-luvun huippuvuosien tasolle, niin on vaikea kuvitella että kumpikaan seura pystyy kantaa hoitamaan, koska jo nytkin se tuottaa vaikeuksia.
Metsästys noinkin pienillä lupamäärillä kestää parisen kuukautta ja aktiivisimmat eläkeläiset osallistuvat lähemmäs 30 päivää syksyn aikana kaikkeen toimintaan.
Jokainen tietysti tyylillään, mutta jos mo.lla ei ole mitään tietämystä metsästä ja on sokea kuuntelemaan useampaa vaihtoehtoa syystä tai toisesta, tai ei osaa ajatella kilpailutusta edes siinä tilanteessa että kun se ehdottomasti pitäisi tehdä, niin eihän sille mitään voi. Oikeustoimikelpoinen ihminen voi vaikka lahjoittaa puunsa ilmaiseksi.
23-istutus 30% takuuseen kuivumisen vuoksi, täydennys vuonna 24. Kaivurilla mätästetty Mt. Istutus aivan liian myöhään, eli kesäkuussa ja taimet jo lehdellä. Annoin palautetta ja Mhy:n väki ymmärsi tilanteen. Metsälauha ja Hietakastikka valtalajina ja taimet noin metrin korkuisia, tiheys vieläkin vajaa.
24-istutus Bracke muokattu Mt. Jälki erinomainen ja taimet yli metrin, vaikka todella kuiva kesä tänä vuonna. Taimien alkuperä samalta tarhalta ja istuttajakin sama. Mutta nyt istutettu ennen lehden tuloa, toukokuun toisella viikolla.
Olen itse SE:lle allerginen ja mielenkiinnolla seurannut erään mo:n kumppanuus-sopimusta. Fiksuin veto oli myydä kaikki 03:set kuusikot päätehakkuuseen siinä hetkessä kun SE nosti tukin latvaläpimitan 18cm ja mo. kertoi tyytyväisenä että tukin hinta oli nyt euron korkeampi motilta. Loppurahoilla ostettiin SE:lta taimikonhoitoa vajaatuottoisiin rääseiköihin ja ennakkoraivaus tottakai.
Jos mo ei tiedä eikä halua ymmärtää, niin ”ammattimies” osaa vedätyksen kyllä.
Keskustelin yhden ostohenkilön kanssa ja sain lukea rivien välistä että markkinat on aika täynnä. Kesäleimikot on hankittu ja suurelta osin hakkaamatta. Hintakuri on pidettävä ja seuraava fiksu aika on tarjota kelirikkoleimikkoa lokakuusta joulukuulle.
Miten lienee markkinoiden odotukset tässä syksyä kohden? Sahaseisakin kohta pidetty ja kukaan ei ennusta tulevan syksyn säätä. Jos vaikka satelee elokuusta-joulukuulle, niin lähteekö kelirikkoleimikot vetämään? Jotkuthan ennustaa Keski-euroopan sahoille tukkipulaa ja Suomen rakentaminen saattaisi vilkastua ensi keväänä.
Hyvin perusteltu. Tilanne voisi olla toisenlainen jos peuraa löytyisi läpi valtakunnan, niin silloin voisi esim. tuota aluevaatimusta tai lupavapautta perustella.
Esim. Pohjois-savossa ei ole pysyvää peurakantaa käsittääkseni missään ja kauriskin on harvinainen vieras. Jälkimmäiselle on yritetty riistanhoidollisin toimin luoda olosuhteita talven yli selviämiseen, mutta ilveskanta on sen verran vahva että ei mitään mahdollisuutta onnistua.
Asiaa tuntemattoman korvaan pyyntimäärät mitä olen kuullut joiltakin alueilta kuulostavat hurjilta verrattuna esim. pinta-alaltaan saman kokoisen metsästysseuran hirvilupamääriin. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi peuran metsästys kiinnostaa niitä joilla siihen ei ole mahdollisuuksia.
Mielenkiintoisia nuo näkemykset. Toisella puolen Suomea kukaan ei koskaan Vhp:tä ole edes päässyt näkemään ja toisella puolen se on rasite. Sama juttu villisian kanssa. Toiset haluisivat lajin olevan läpi maan rikkaus ja toisella kulmaa se pitäisi hävittää kokonaan pois.
Esim. jos jostain syystä syntyisi tilanne että riista-asioiden hallinnointi menisi ympäristöministeriön käsiin MMM:n sijasta voisi metsästyksen alasajo alkaa systemaattisesti. Jo nyt on havaittavissa luontojärjestöjen pyrkimys kasvattaa vaikutusvaltaansa myös metsästysasioihin.
Miten jos ajatellaan vhp:n kohdalta jos luovuttaisiin tuosta 500ha aluevaatimuksesta niin mihin kaikkeen tuo vaikuttaisi tihentymäalueilla? Tai jos vapautettaisiin pyyntiluvasta kokonaan?
Itselläni ei ole Valkohäntäpeuraan mitään kosketuspintaa. Niitä ei meillä päin Suomea ole. Mutta tiedän että on tuontilaji ja joidenkin mielestä arvostettu riistaa.
Mutta jotainhan tuossa pitää olla, jos luonnonsuojeluliitto haluaa sen hävitettävän.
Gustav Hägglund totesi aikoinaan että Suomi on riistaköyhä maa.
No ääriesimerkki siitä kuin asiat voidaan hoitaa porukalla väärin.
Metsästys on kuitenkin edelleekin liki 300 000 ihmisen harrastus ja lähes 100% yleisesti hyväksyttyä. Ja toivon että sellaisena säilyy. Olipa sitten peura tai hirvi tai joku muu.