Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
Joskus kait 40 vuotta sitten talkoiltiin metsästysseuran voimin hirvien katkoma koivuntaimikko. Eli syöty latvus rungon puolelta sahaten poikki ja katkaisukohtaan tervaa. Koivut jatkoivat kasvuaan ja ensiharvennuksessa jokaisessa kuidussa oli mutka kahden metrin kohdalla. Lopputuloksesta oli lehtijuttukin jossain julkaisussa.
Kuten Visa sanoi niin kovapalaterälle on paikkansa juuri tienvarsien raivauksessa. 17 euron halpa kovapalaterä kestää päivän ja on hintansa tienannut.
Ajoin kaksi kappaletta Kainuun Terähuollon kovapalateriä loppuun. 225mm ja Z26 on rauhallinen sahattava, mutta terä on painava. Asia selviää kotitalousvaakalla. Pyysin pariin kertaan tekemään Z24 version, mutta ei kuulemma tarvetta. Samaten pihlajaa sisältävä raivauskohde kuluttaa kovapalaakin melko rivakasti. Joissakin maalajeissa hienoaines nousee lehtipuiden juuristosta runkoon. Havupuilla ilmiötä ei tulene.
Proforest ja CMT terät eivät edusta parasta laatua, mutta kyllä niillä kovapalaharrastuksen alkuun pääsee.
Mutta jos leikkuunopeutta ja kiihtyvyyttä arvostaa niin peltiterä edelleenkin vie voiton.
No niin. Kolme kovapalaterää huoltoon. Teroitus 15€ kpl + postikulut edestakaisin 20 €.
Yksi terä meni tienvarsia raivatessa, kaksi sai kiviosumaa. Tätä ennen toinen selkeästi tylsyi sahatessa paljon pihlajaa.
Perinteinen 25/225 peltiterä 17 euroa ja viilasin 6,3mm viilalla ja haritin heti uutena.
Peltiterä on yli 100g kevyempi ja sahan kiihtyvyys parempi. Varaterä reppuun ja kunnostusviilaus ja haritus kotona. Kolme peltiterää yhden kovapalan hinnalla ja teroitus ei maksa mitään.
Taitaa nyt olla niin että kovapalat on minun osalta kokeiltu ja siirrytään peltiteriin takaisin. Toki halpa kovapala puoltaa paikkansa tienvarsilla, jossa puut pölyisiä.
Ammatti on varmasti muuttunut paljon erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ja samaan aikaan kuskien taso noussut. Monenlaista pitää osata ja oma havaintoni erityisesti nuorten kuljettajien palveluasenteessa on kiittävä. Esim. viime päätehakkuulta, jonka möin kelirikkona mutta hakattiin jostain syystä tammikuussa. Mukana vähän 03-kuusikon harvennusta.
Leimikko pellon takana ja varasto pihatien varteen. Aurasin itse sovitun kääntöpaikan pellolle talon eteen. Lavetti toi koneen ja kaksi nuorta kaveria joista toinen aamuvuoron kuski motolle ja toinen ajokoneen. Kertoivat että tulossa hakkuulle ja kyselivät kohteliaasti reitin leimikolle, tuossako on varasto, sopiiko tuossa kääntää, ja oliko niin että raudukset jää siemenpuiksi?. Vaikka hakkuuohjeeseen varmasti merkattu, niin vielä 10 v sitten ei olisi moisia kyselty vaan tultu tekemään asenteella ”tämä on meidän hommaa, pysy tieltä pois”.
Veikkaisin ajokonekuskille että varasto voi tulla aikas täyteen, vastaus: ”no koitetaan tehdä hyvät pinot”. Veikkaukseni oli oikea ja kuski purki kaksi ptl tien toiselle puolelle. Juteltiin joku sana iltavuoron motokuskin lopettaessa savottaa ja kyselin minkälainen oli hakata ja keskitilavuudet yms. Harmitteli että on vähän liian varovainen harventaja, mutta kertoi että hyvä metsä jäi ja oli helppo hakattava koska hyvin hoidettu. Eli osasi tehdä sopivan vaikutelman myös sellaiselle joka ei metsäasioista ehkä omaaa tasoani ymmärrä.
Puita jäi ajamatta kelirikkoon saakka. Ihmettelin kun tuntematon nro soittaa. ”XXX:n puuautosta Mikko terve, siinä sinun pihatiellä on vielä puita, sopiiko että ajetaan joku aamu pois ja mitä olet mieltä kantaako tie ja sopiiko siinä kääntää siinä kääntöpaikalla missä talvellakin?” Kerroin että kantaa 100tn vuoden ympäri, eli aina voi hakea. ”No se on hyvä homma se, sitä kun ei tähän aikaan vuodesta joka paikka kanna eikä joka paikkaan saa ajaakaan, mutta kiitos, haetaan puut pois joku päivä”.
Uskallan väittää että vielä 10v sitten olisi toimittu toisin. Ei voi kun kiitellä.
Voisi kuvitella että karsittu ranka on se mahdollinen epu-tulevaisuus? Ja hakkuutähdekauppa, jota kaikilla toimijoilla ei vieläkään ole. Jos pellonreunakohteet ovat noin vähätuottoisia näpsyllä, niin miksi niitä sitten viedään ollenkaan metsään.
Tuttava sijoitti omatoimiseen epu-kalustoon 30 t€ uuteen kuormaimeen, 40 t€ traktoriin ja siihen koura ja muut koristeet päälle. Usko pitää olla kova jos hankintakaupalla aikoo siivota liki 50ha rästit, eli 10% oman tilan pinta-alasta.
Oli pyytänyt tarjouksen raivaussaha- urakoitsijalta ja ollut luokkaa yli 20 t€ + ALV.
”Jutustelin tänään yhden kaivinkonekuskin kanssa. Oli touhuilemassa energiakouralla pellon reunoja. Kertoi että keskimääräinen tuotos 2,6 k-m3 pitkässä juoksussa.”
Edellä lainaus kolmisen viikko sitten kirjoittamastan viestistä. Ko. kuljettaja sai seuraamani palstan valmiiksi. Eli pellon reunojen siistimisen. Maastollisesti ja korjuuteknisesti tuskin helpompaa palstaa kaivurialustalle voi olla. Katselin saantoa ja rungot alle 20 litraa eli puskia. Tekoon 40 tuntia ja tuolla keskituotoksella siis n. 90m3 puuta kuivumaan. Kauppa myyty kuulemma kaksi vuotta sitten, eli energiabuumiin ollessa kovassa nousussa.
Tarjosin itse samanlaista sotkua loppukeväästä siivottavaksi. Ostajia ei kiinnostanut..
Omista metsistäni on nyt luontaisesti uudistettu rauduskoivulle 25%. Lisäksi muutama istutuskohde, jotka tehtiin ainoastaan se vuoksi etttä aiempi omistaja oli poistanut kaiken koivun kuusen seasta.
Vanhin kuvio on nyt iältään 15v ja keskipituus 7m d1.3 6cm. Laskennallinen kasvu 5 m/ha, maalaji Htmr. Kaikki Mt tai Mt-. Kivinen. Perustettiin äestämällä ja lopputulos oli kohtuullisen varma. Äestysmiehen siirryttyä paremmille työmaille on myös laikutettu.
Siemenpuut lännen puolelle ja hehtaarille riittää 3-5 kpl. Maanmuokkaus on ehdoton ja mieluusti havut pois päätehakkuulta. Saadaan tasaisempi lopputulos.
Perkausvaihe on helppo äestysjälkeen, mutta pitää olla ajoissa liikkeellä. Perkauksessa jätettiin myös toistaiseksi kaikki luontainen havupuun taimiaines, koska maisema ja monimuotoisuus. Toki toinenkin raivauskerta on tarpeen, mutta siinä ongelmana monasti tuo kantojen vesominen, joka ilmeisesti piristyy koivun maata parantavien ominaisuuksien, sekä kenttäkerroksen valon runsauden vuoksi.
Hirvituhojakin on ollut, mutta onneksi maltillisesti. Tuolla uudistamistavalla ja perkauksen jälkeinen taimitiheys 1400-1500 kpl/ha kestää sen kyllä. Toki 100% tuho on aina mahdollinen jos alueeen hirvikanta rajattoman suuri.
+ Menetelmä on alkuvaiheessa edullinen. Pelkät muokkauskulut. Ja aika heikko tuuri pitää olla jos ei onnistu. Toki maalaji kannattaa varmistaa.
-Alkuvaiheen säästö tulee vastaan raivauskuluissa, jos ei ole ajoissa liikkeellä. Omat mittaukset ennen perkaamista olivat 10-20000 runkoa /ha. Kynän paksuinen taimikko on helppoa sahata ja jos käyttää äestystä, koneen jälki on helppoa seurata.
-+ Tulevaisuuden kysymysmerkkinä kaksi viimeitä päätehakkuuta, joista ei saanut risuja kaupaksi ja jouduttiin laikuttamaan. Tässä voi olla epävarmuustekijöitä vaikka siemenpuita jätettiin hiukan enemmän.
Kun tein ensimmäiset uudistamiset em. tavoilla niin jotkut pitivät hulluna, eikä menetelmä kuulemma ole hyvä eikä toimiva, vaan taimet on PAKKO istuttaa. Joidenkin mielestä rikoin jopa lakia..
No nyt ovat hiukan eri mieltä tai kokonaan hiljaa..