Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
Äkkinäinen voisi kuvitella että kuskipulan syitä pohdittaisiin metsäyhtiöissä jo syvemmin. Taksakysymys kait tuo on ja luotetaan että yrittäjät hoitaa tilanteen, kuten tähänkin asti. 90-luvulla tehdyt muutokset alan perusrakenteisiin jäivät pysyviksi ja esim. ajokoneyrittäminen on nykyhinnoilla täysin kannatamatonta. Mutta ennen 90-lukua ajokonekuskeja tuli töihin ihan tutunkauppana ja opettaminen oli mahdollista ns. kädestä pitäen. Tälläkin palstalla on taidettu surkutella nuorten kuskien irtisanomisia,koska tuottavuus vielä koulun jälkeenkin on ollut liian matala.
Omien vähien metsien viimeisin leimikko valmistui hakkuun osalta tänään. Ajokone seisoo varastolla, koska ei ole siihen nyt kuskia. Kaksi vuoroa on nyt jäänyt väliin lähikuljetuksen suhteen.
Yleensä konekuskeja moititaan, milloin mistäkin. Mutta uskallan väittää että koulutuksen vaatimukset ovat nostaneet tasoa, mutta silti on pulaa.
Tason nostosta pari esimerkkiä: Järjestelmän ennakkoviestien jälkeen soitto hyvin asiallisen kuuloiselta kaverilta: ”Mikko tässä XYZ-metsätyöstä päivää, teille oltaisiin tulossa hakkaamaan leimikkoa, sopiiko tulla iltakymmeneltä koneen kanssa? Kulku- ja ajoura oli piirretty siitä pellolta, sopiiko se? Voiko lavetin kääntää siinä teidän pihassa?” jne. Eli viestintä on erittäin asiallista ja asiakkaan näkökulma huomioidaan. Verrattuna siihen että vielä 10 vuotta sitten pihaan saattoi ilmestyä lavetti jota likaiset ja repaleiset vaatteet päällään kuljetti kaveri joka ei kuukauteen ollut käynyt saunassa ja puhetaitot olivat kuin Kalle Päätälolla nuoruusvuosina. Kaveri alkoi touhuta ja jälki saattoi joskus olla hiukan sotkuista.
No Mikko ilmestyi kaverinsa kanssa sillä minuutilla kuin oli luvattu ja menin morjestamaan. Vielä pari varmistusta varaston paikasta, kääntämisestä ja pahoittelut siitä että ajo voi viivästyä, koska kuskeja puuttuu.
Tuo em. yritys on erään metsäkoulun kumppani ja osallistuu kuljettajakoulutukseen. Ja tietysti saa valita parhaat päältä. Koneita taitaa olla liki 20 ja kalusto ja omistajat ovat priimaa.
Seurasin hakkuuta ja erittäin iso kiitos siitä että palstatielle ei puitu risua, eikä pellon reunojen puita kaadetttu pellolle, vaan kaikki risu metsään. Jälki kaikin puolin siistiä ja katkonta näytti olevan sitä mitä oli omakin ajatus tuollaisesta hoidetuista 500 Litran kuusirungoista.
Kiitin hakkuukoneen kuskia hyvästä jäljestä ja fiksusta toiminnasta. Vaihdettiin muutama sana aiemmin sahalla tekemästäni harvennuskuviosta ja harvennusmallista oltiin yhtä mieltä. Kertoi että valmiit urat oli hyvät, mutta metrin liian kaukana toisistaan 🙂
P.S. Eräs jo eläköitynyt metsuri totesi joskus viisaasti: ”Ennen metsään kelpasi kaikki, nyt ei enää kelpaa”.
Tuttava valitti että valmiit klapit ovat kalliita. No hän osti minulta 13 k-m3 valmista rankaa, vuokrasi traktorin halkomakoneen kanssa ja kolmeen mieheen puut 30cm klapeiksi. Työtä nelja tuntia. Kerroin jo ennen silppuamista että 30 heittomottia tulee. Lupasin että saa varastoida samaan hintaan ja nyt on ahkerasti käyty laittamassa silppua pinoon lavojen päälle, jotta kuivuvat ensi talveksi paremmin. Pinoamiseen käytetty nyt 12 tuntia ja homma puolessa välissä.Olin heti alussa sitä mieltä että voi olla paljon hommaa, varsinkin 20 asteen pakkasessa..
Oli jo ekan neljän tunnin pinoamisen jälkeen sitä mieltä että ostopuut valmiina olisi helpompi..
No sieltä voi tulla monenlaista ohjetta. Alkaen: ”nyt kun on koneet niin kaadat vielä nuokin tuosta ja nuo voit tehdä polttopuiksi ja blaaa blaa,.” Naapuri kuvitteli että moto ajetaan lavetilta alas kolmen lepän vuoksi, jotka kilometrin päässä itse palstalta. ”On se kumma että ei noin vähää viitsitä tehdä..”
Joskus vähän suuruusluokka-asioitakin. Motomies vaihtoi palstaa ja kysyi muutaman jutun taimikon takana olevista kuvioista. Näytin kartasta vanhan varastopaikan, joka T2-koivun taimikon reunassa. Mistäs kuvioille ajetaan, kysyi motomies? Ei näy korjuuohjeessa.
Ajat siitä taimikon läpi, muualta et pääse eikä kannata kikkailla. Ja varasto siihen missä ollut ennenkin. Parissa vuodessa jälki katoaa ja sitten sitä ei kukaan muista. Ajouraa syntyi 250 m.
Samanlaisen olen kuullut. Sukulaiset alkoivat ennakoida perinnönsaantia ja pohtia edunvalvonnan tarpeellisuutta, niin asianosainen alkoi nauttia elämästään. Käytti rahansa loppuun ja antoi sukulaisille tyhjät tilit perinnöksi.
On erittäin helppoa aina sanoa että ”Perintö ja edunvalvonta-asiat pitää hoitaa ajoissa kuntoon”.
No muistetaan että kaikki ihmiset eivät ole kaukokatseisia eivätkä ymmärrä edes nykyistä tilannettaan edes täysivaltaisena ja oikeustoimikelpoisena ollessaan.
Esimerkkinä eräskin joka osaa pyytää kaikista puukaupoista Mhy:n kilpailutetun tarjouksen, mutta silti myy ”Sille uupeeämmälle, koska se on tuttu mies”. Selkeä tuhansien eurojen ero tarjouksissa, mutta voittaja ei kelpaa.
Toinen tilasi uuden lämmityskattilan kellariin. Ainoa tapa saada se sisälle on kaivaa sokkelin alta tunneli, koska ukin tekemää ovea ja karmeja ei voi rikkoa tai levittää ukin käsin muuraamaa tiiliseinää.
Muutamaa henkilöä olen edunvalvojana saanut edustaa. Perikunnan kannalta oli viimeinen aika tehdä valtuutus ja onneksi tekivät. Ja jos jälkikäteen ajattelee niin olisi pitänyt osata luopua asioista jo paljon aikaa kauemmin. Vahingot jotka johtuivat ymmärryksen puutteesta olivat satoja tuhansia. Onneksi pesä ei ehtinyt velkaantua. Suuruusluokka-ajattelu oli kateissa ja ymmärrys rahan arvosta mennyt. Oltiin ostelemassa kymmenien tuhansien kalustoa milloin mihinkin, vaikka sille ei olisi ollut mitään tarvetta eikä itse olisi kyennyt käyttämään. Samaten suostuttiin takaamaan tuttavien yrityslainoja ja lopputulemana perintätoimet jotka veivät kymmenien vuosien säästöt.
Kiintymys omaisuuteen voi olla todella vahva. Suomalainen sukupolvien perintö velvoittaa.. Siihen kun lisätään iän tuoma henkisen toimintakyvyn heikkeneminen ja pari toistaiseksi piilevää sairautta on sotkut voi olla isoja. Ja parhaimmillaan neuvoja kysytään samantasoiselta ihmiseltä, eikä ammattilaiselta. Tai jos ammattilaiselta kysytään, niin ei uskota.
Taimikonhoitoa ja parempien aikojen odottelua. Metsästystä, ulkoilua voi olla että pientä polttopuu kauppaa.
Kannattaa muistaa että moton apti ja moottorisahalla suoritettava apti on aivan eri asioita, vaikka samaan tulokseen pyritään. Motoaptissa tukille ja sorville, kuten sanottiin voi olla useiden toimijoiden laatuvaatimuksen mukainen tavoite, hankintapuissa yleensä vain yhden tukinkäsittelypaikan apti.
Matriisi ohjaa moton katkontaa ja se pyrkii ennakoimaan jopa satojen samanaikaisten laskutoimitusten avulla rungosta tulevien osien määrän ja mahdollisuudet. Moottorisahalla katkonnassa päätöksiä tehdään huomattavasti vähemmän ja esim. katkaisuläpimitan määrittäminen ei onnistu yhtä tarkasti.
Tein pienen tukkihankinnan ja raakkeja tuli. Laaturaportissa virheinä lenkous yli sallitun ja yksi ylitti sallitun latvan läpimittamaksimin kahdella millimetrillä. Nyt maksettin kuituna. Tappio tuosta yhdestä tukista 18 euroa. En osaa sanoa olisi motomies tehnyt tuon paremmin, luultavasti olisi.