Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 12,789)
  • Jätkä

    Kaasuauto Suomessa on tosi-ympäristöä säästävä, kun tankkauspisteitä ei ole, niin kaasuautoilija joutuu kävelemään, kun periaatteet eivät salli liikkumista fossiilisilla voimilla.

    Patteriauto ladataan tietenkin tuulimyllyjen tuottamalla sähköllä, joten siihen olisi syytä asentaa polkimet, joilla pääsee eteenpäin tyynellä ilmalla.

    Jätkä

    Seikkailin työelämässä paljon metsäautotieverkostoilla, joista vanhimmat olivat jo niinkin kaukaa, että toista harvennusta tehtiin. Nykyään nekin ovat päätehakattuja ja taimikoita. Kyllä siellä oli selkeät runkotiet ja hakkuutyömaiden teiden väli MAX oli kahdeksansataa metriä.

    Maaomistajat olivat Serlakius tai Metsähallitus. Työsuojelutarkastuksia tehdessäni ihailin MH:n systeemiä, kun uusi leimikko oli tehty yhtenäiseksi lohkoksi, joka suurin piirtein kokonaan hakattiin aukoksi.

    Parkanon hoitoalueella oli silloinn metsäpinta-alaa muistaakseni reiusti yli 200 000 ha. Kyllä sieltä sai hakata aika rohkeasti.

    Joka vuosi puhkaistiin uutta tietä leimikon takarajaan asti ja siihen kääntöpaikka.  Kuviot olivat aina yhden korjuutyönjohtajan kiintiön kokoisia, eli muutaman kymmenentuhatta  m3.

    Panin merkille, kuinka nuori taimikko tienvarsilla madaltui portaittain  jopa 5-metrisestä puolimetriseksi.

    Serla aloitti meilläpäin autoteiden teon, – MH 10 – 20 vuotta myöhemmin. Niillä saa metsästäjät / marjastajat liikkua vapaasti, mutta vahinkoa ei saisi tehdä.

    Jätkä

    Tollo. Tiedän, että pohjanmaalla eletään vielä Isojaon jälkeisissä tunnelmissa, jolloin maat jaettiin nauhasarkoihin, joissa ei ole mitään järkeä. Täällä tilat ovat vapaanmuotoisia, mutta lähinnä neliön- tai suorakaiteen muotoisia.

    Pohjanmaalla Tollot tekevät saralleen tien, jonka alle jääkin koko ala. Tiet olisi pitänyt tehdä yhteistoimin ja poikittain sarkoihin nähden. Mutta sehän ei käy! Pohjanmaalla jokaisella pitää olla oma tie! Parhaimmilla on rajan kummallakin puolella ”oma tie” Vain oja taikka piikkilanka- aita on välissä – voi olla kaksikin aitaa rinnakkain.

    Jätkä

    Mitä tarkoitat? En ymmärrä!

    Jätkä

    Horsma ei ole taimikolle uhka. Se on niin kankeaa, että se ei kaadu taimien päälle. Heinä on joskus viheliäinen, mutta sen torjunta kemisllisesti on siisti ja helppo temppu. Joko ennen istutusta, laikkukäsittely, taikka ruiskutus / sirottelu istutuksen jälkeen, kun heinä on oikeassa vaiheessa käsitellä kemiallisesti.

    Jätkä

    Oksaton pintalauta / sahe, on JÄRKYTTÄVÄN HINTAISTA. Laatu ei järkytä, koska sitä näkee sahoilla jatkuvasti – ei tosin paljon, mutta muutaman prosentin verran.

    Eilen tuli K-raudan mainos, jossa ”Korkealaatuinen, höylätty mäntyRIMA 120×45 x 2400” maksaa 34,60 € kpl ! Kun tiedetään, että höyläys höyläämöllä maksaa n. 0,3 €/ jm, niin joku vetäisee reilun katteen bisnekselleen.

    Tuota puulaatua löytyy mäntytukkileimIkosta hakatuista järeistä tyvilumpeista, jota ovat kuitupinossa. Samoin huippulaatuista oksatonta kuusilautaa /lankkua löytyy tyvilumpeista. Pölkyt vaan pitää saada ostettua leimikosta, joten omatoimiset hankintamyyjät olisivat avainasemassa tuottaen tyvilumppeja, jotka menisivät kuituun – esim tukin hinnoilla piensahurille, joka sivaltaisi sirkkelillä tai vannesahalla hyvällä katteella höylärille kunnon tavaraa.

    Tuo K-raudan ”Mäntyrima” on ollut sahasta tullessaan kuivamitassa: 125 x 50,eli sen kuutiohinta on 2307,2 €.

    Kyllä siinä saisi työpalkat oikea tekijä, vaikka valmiin tavaran möisi eteenpäin hieman pienemmälläkin hinnalla.

    Sahatavara-Jobbarit ovat kautta aikojen tehneet tiliä ostamalla piensahureilta ns. ”sahatuottoisena” koko tuotannon, lajittelemalla, kuivaamalla , mitallistamalla ja myymällä eteenpäin. Lajittelussa erotellut D-laadun saheet myydään eteenpäin ”sisäänostohinnalla”, joka tällä hetkellä kattaa hankintakulut reippaasti. Eli menee Betonilautana, Kotimaanlaatuna, Höylävajaasärmänä, taikka kavennettuna / tasattuna.

    Jätkä

    Jos tehdään metsätie niin, että kääntyminen tapahtuu ajolenkkinä, niin paras ratkaisu on lenkki, joka on hieman kulmikas ja jonka halkaisija on max 800 m. Silloin lenkin sisään jäävällä alueella pisin ajomatka metsäkoneella on neljäsataa metriä ja keskimäärin kaksisataa metriä.

    Näin ajokortiton ”rekkamieskin” saa lullansa kääntymään, jos pysyy baanalla.

    Jokaisella osalla, joka tiellä näkyy kerrallaan, pitäisi olla kohtaamispaikka, jolloin peruuttelua ei tarvitse alkaa metsätiellä opettelemaan, kun sitä ei ole koskaan tullut opeteltua.

    Muistuu teidän jupinoistanne, kun olimme EP:llä pitämässä metsäomistajille taimikonhoitokurssia ja olimme liikenteessä  pikkubussilla, jossa peräkärryyn lastattu tarvikkeita. Työkaveri ajoi aamulla ja iltapäivällä minä lähdin tyyräämään. Ukot kuuluivat höpisevän, että kuinkahan onnistuu yhdistelmän kääntäminen. Peruutin peilistä kärryn levikkeen reunaan ja lähdettiin. Takaa kuului: ” Olet tainnut ennenkin peruutta kärryn kanssa, aamulla oli aika hankalan oloinen homma”. Siinä vaiheessa jo, olin peruutellut traktorin ja autojen kanssa yli kolmekymmentä vuotta, työkaveri ehkä pari kertaa hyvissä olosuhteissa.

    Myönnetään, että ensimmäiset kerrat peruuttelua kuraisessa senssissä ja liukkaiden kivien seassa traktorin ja kärryn kanssa meinasi jo ottaa pattiin – Kun ei osannut, niin olihan siinä opettelua. Siinä tuli tutustuttua ”Perstuntumaan”.

    Jätkä

    Kuitenkin Eläkekassojen varallisuus lisääntyy joka kuukausi. Eli sisään tulee enemmän rahaa kuin sitä maksetaan ulos. Siinä mielessä ei kannata olla huolissaan. Eläkevakuutusmaksurahat eivät ole korvamerkittyjä, eli nykyisellä tulovirralla voi surutta maksaa eläkkeitä, koska kassassa rahat vain lisääntyvät.

    Varmasti eläkekassojen pyörittämisessä on totuttu melko holtittomaan rahankäyttöön. On liikaa pomoja ja pomojen pomoja ja kaikilla sihteereitä kosolti. On myös komeita lomapaikkoja, jotka eivät ole suinkaan asiakkaille, eivätkä edes työtekijöille, vaan pomoille ja heidän seurueilleen jne. (On tupa täynnä ”Tytti Yliviikareita”)

    Jätkä

    Suoriutuva. Jätkä oli menossa avopuolisonsa kanssa terveyskeskukseen, jonne oli aika varattu. Tuo puutavara-auto pitäytyi tielle vain hieman ennen meidän lähtöämme. Perävaunun takapuskuri oli juuri meidän liittymästä kaksi metriä menosuuntaamme.(Ainoa poistumismahdollisuus)  Eli meidän liittymän kanssa neljän tien risteys, jossa on kääntynyt lavettiautoja, täysperävaunuautoja ja pelkkiä kuorma – ja linja-autoja.

    Kyllä rekan kuljettajan pitää hallita ajoneuvonsa paremmin kuin tuo ukkeli, joka oli tekeytynyt ”Rekkamieheksi”.

    Mainitsenpa vielä, että ukko oli kääntänyt yhdistelmänsä kaksisataa metriä ennen varastopaikkaa olevalla pellolla ja siitä kihnuttanut peruuttaen pinon ääreen. Oli hivenen lunta satanut ja tiellä oli mielenkiintoiset eturenkaiden jäljet.

    Se kaveri, joka vei ne loput kuormat, käänsi yhdistelmänsä ihmettelemättä yhtään risteyksen ahtautta, eikä se muutenkaan tukkinut tietä kovinkaan montaa kymmentä minuuttia.

    Terminaaliverkko: Täällä meidän ”talousalueella” on puutavaraterminaaleja useitakin ja ne on käytössä ympäri vuoden. Käyttö on lisääntynyt Äänekosken puutarpeen kasvamisen myötä, etupäässä ne ovat MG:n ja UPM:n terminaaleja, joilta super-raskaat rekat ajavat tavaraa tehtaille. Samoille tuotantolaitoksille viedään myös rautateitse ja niilä asemilla, joissa lastataan, on myös mittavat terminaalit ympäri vuoden. Kesäaikaan puskurivarastoidaan lähinnä Mäntyä ja Koivua, talvella myös kuusta.

    Lisäksi viedään Pietarsaaren suuntaan, Vilppulaan ja Pohjanmaan talotehtaille, mutta enimmäkseen tukkia.

    Jätkä

    Oikea puutavara-auton kuljettaja tekee myös intiaanikäännöksen tilassa, jossa meikäläinen ehkä juuri ja juuri saisi hierottua nupin ympäri.

    Mikäli puhutaan MH:n ympyrästä, niin niissä on ollut tarkoitus saada myös pysäköintitilaa muutamalle henkilöautolla ilma, että puutavara-auton kääntyminen estyisi.

    Peruuttelijoita on monenlaisia. Meidän kylätiellä oli tienvarteen ajettu runsa energiapuuvarasto. Tie niin kapea, että yhdistelmä täytti sen.  Lähdimme emännän kanssa liikenteeseen, kun ukko lastasi autoaan. Pyysin häntä väistämään sen verran,että pääsemme ohi. Varttitunnin hän hieroi ennenkuin sai peruutettua sen verran sivuun ( n. 40 metrin matka)  – ja meinasimme myöhästyä sovitusta vastaanottoajasta.

    Sama auto ei hakenut enää siitä varastosta puita, vaan oli eri auto ja eri kuski. Ei ongelmia peruuttelussa, eikä kääntämisessä.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 12,789)