Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Nostokoukku: Voi hyvin olla jokapaikansara, tai ainakin vähintään joku sen pienikokoisista serkuista.
Perkolle vähän kieli poskella: Tuhkalannoituksen tuottoa voi laskea myös:
– alkuinvestointi: metsätilakaupan yhteydessä käytännössä ilmaiseksi saatu puuton alue
– perusparannustoimet: tuhka 450 eur/ha, ojitus vaikka 200-300 m/ha ja 0,7 eur/m riippuen miten ”Kurkilaiset” ojat haluaa
– lopputuloksena vaatimukset täyttävä taimikko, jonka taulukkoarvo kuitenkin aika äkkiä on 1000 eur/ha
Tämän jälkeen suoritetaan exit myymällä tila pois ja jätetään tulevan omistajan murheeksi jos ravinteet loppuvat 25 vuoden kuluttua.
Sen verran vielä itse tapaukseen, että jo kunnostusojituksenkin jälkeen syntyi pikkutaimia, mutta niitä myös kuoli aika paljon. Mulla ei ole siihen varsinaisesti selitystä, miksi taimettuminen muuttui tuhkauksen myötä. On tietysti selvää, että turve ja suo on aika äärevä ympäristö, eli hellekautena vasta ojitetun suon pintaturve voi kuivua liikaakin, ja varmaan toki pintakerroksessa voi vielä olla sellaista rahkaisuutta, että ne taimet ovat osittain myös alkaneet kasvaa vähän niinkuin tyhjän päällä. Tuhka taas muutti ravinneolosuhteita ja helpotti taimien alkuunlähtöä, ja voisi ajatella niinkin, että kun pintaan syntyi matto koivuntaimia ja horsmantaimia, pinta myös jäi jollain tavalla ehkä kosteammaksi. En tiedä.
Kuulisin mielellään jos ihmisillä olisi kokemuksia erilaisista turvemaan luontaisista uudistamisista tai turvesuonpohjien metsittämisestä, mistä tähän saisi jotain näkemystä. Mulla on nimittäin lähipiirissä toinen kohde, mistä hakattiin kasvuhäiriöinen hieskoivikko aukoksi ja levitettiin rakeistettu tuhka, ja tällä hetkellä siellä ei kasva juuri mitään – männyn sirkkataimia oli ainoastaan kohdissa, joissa moto oli vähän painunut eli joissa oli ollut enemmän kosteutta.
Panulle sen verran, että rakeistettuun tuhkaan puut reagoivat hitaammin. Tämä on tehty irtotuhkalla. Olisi sinänsä hyvä saada kokemuksia siitä, onko nimenomaan niin kuin arvelen, että nimenomaan irtotuhka edistäisi paremmin taimettumista kuin rakeistettu, koska se leviää hiukan eri tavalla.
Tupasvillan tunnen, mutta tämä mainittu pörröinen kasvi on ilmeisesti joku pienenpuoleinen sara.
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/puuntuhkasta-puuta/ paketissahan on siis yksi kuva keväältä ojituksen jälkeen – jossa näitä sarojakin vähäsen näkyy, toinen kuva keväältä tuhkan jälkeen, jossa pintakasvillisuus on alkanut muuttua ja taimettuminen on alkanut, ja sitten kaksi kuvaa nykyajasta.
Anneli on ihan oikeassa siinä, että tuossa on pääosin liikaa turvetta rauduskoivun kasvatukseen ”aikuiseksi”. Suo on pinnan alta uskoakseni veneenpohjan mallinen, eli reuna-alueissa voi toki menestyäkin. En osaa laskea (tuhkan oletetusta ravinnepitoisuudesta ja koivun ravinteiden kulutuksesta), että missä vaiheessa tai iässä koivut alkavat kärsiä, olisihan niitä toki kiva kasvatella ensiharvennuskokoon asti.
Mäntyä olin ajatellut ensisijaisesti kasvatella, mutta varmaankin niillä koivunlehdillä jonkinlainen maanparannusvaikutus on. Pusikon seassa on kyllä männyntaintakin ihan riittävästi, ne ei vaan meinaa näkyä, kun puuston tiheys on sitä luokkaa että 10 sentin välein on joku taimi.
Mutta joo. Alkuinvestointi lienee ollut luokkaa 700 eur/ha, koska maapohja on periaatteessa ilmainen.
Siinä ei kasvanut käytännössä mitään. Vähän sammalta ja vähän sitä hassua matalaa heinäntapaista kasvia mikä tekee sellaisen pörröisen tähkän tai mikä onkaan. Kuviolle ei ole kylvetty yhtikäs mitään. Sinänsä kumma että koivusta suurin osa on vielä rauduskoivua. Kaipa tuuli on tuonut siementä viereiseltä kankaalta.
Laittelin mielenkiintoiset kuvat latautumaan hehtaarin-parin suosta, joka on saanut (irto)tuhkaa 2022 ja nyt neljän kasvukauden jälkeen on aika paha varhaisperkaustarve, kun koivu on parimetristä ja männyt ovat siinä 70 sentin molemmin puolin. Jäädään jännityksellä odottelemaan että toimitus saa kuvat tarkastettua.
Mulla on maat (tällä hetkellä yhteensä kai 330 ha) 4-5 tunnin ajomatkan päässä eri paikkakunnilla, niin olen sanonut kaikille suoraan, että en halua paistia, jonka hakeminen maksaa saman verran kuin paisti kaupassa, ja että antakaa kenelle tykkäätte.
Sinänsä muuten mielenkiintoista, että vaikka saaliin arvoa korostetaan näissä erilaisissa (propaganda)julkaisuissa, kukaan ei ole vielä ehdottanut, että maksetaan paisti rahana isännän tilille. Kumma juttu. 😀
Lupiini ei todennäköisesti kasva sulkeutuneessa kuusikossa, kun ei kasva mikään muukaan, mutta olisin aika varma siitä, että taimikkovaiheessa syntynyt lupiinin siemenpankki maaperässä voi odotella itämiskykyisenä siinä vaiheessa, kun metsä taas hakataan. Näin ollen kannattaa miettiä ja ehkä panostaakin asiaan.
Tänä vuonna lupiinia tuntuu tosiaan kasvavan poikkeuksellisen paljon. Mutta miksi? Oliko viime kesä hyvä sen siementuotannolle, vai ovatko siemeneet itäneet alkukesän kosteuden vuoksi?
Luin Vuokon säätiön raportin lupiinin torjunnasta, jossa oli yksi kiinnostava tieto: jos lupiinin niittää, se tekee yleensä samana kesänä uusia kukkavanoja. Sen sijaan jos lupiinin kukista riipii ne kukkapampulat pois, uusia kukkavanoja ei ilmeisesti tule. Samoin vuosi pressun alla on kohtalaisen tehokas tapa tappaa kaikki kasvillisuus, mutta ei toki tehoa kertyneeseen siemenpankkiin. Ensimmäisen vuoden lupiinintaimet on toki helpompi kitkeä kuin vanhemmat. Näin ollen siis kannattaa riipiä kukkia, jos ei ehdi parempaa torjuntaa tekemään.
Mitäs palstalaiset ovat mieltä – me on mietitty tätä täällä kotona – että voisiko tiehallintoa (eli valtiota) vastaan nostaa vahingonkorvauskanteen sillä perusteella, että tiealueelta pyrkii leviämään lupiinia meidän pellolle? oman puolen torjuntatoimet pitäisi tietysti teettää jollain ulkopuolisella, jotta syntyisi korvattavaa vahinkoa, joka olisi helposti mitattavissa.
Määräala on määräala. Tässä tapauksessa myyjä on saanut määräalan perintönä eli sen saantoperuste on jakokirja tjsp.
Myyjä saa myydä omistamansa omaisuuden. Määräalan saa laittaa kiertoon, vaikkei lohkomistoimitus ole tullutkaan valmiiksi. Ostaja tulee lohkomisessa myyjän tilalle osapuoleksi.
Kiinteistöt ja määräalat myydään maakaaren muotomääräykset täyttäen.
Myyjä voi katsoa kiinteistöasiat.fi:ssä, josko sieltä löytyy määräalalle jo määräalatunnus. Muussa tapauksessa kaupat tehdään paperilla kaupanvahvistajan läsnäollessa.
Muistetaan nyt kuitenkin se, että korkeasuhdanteessa sahat käyvät ja matalasuhdanteessa niihin tehdään erilaisia kunnostus- ja kehitysinvestointeja. Nämä investoinnit taas vähentävät sitä liiketulosta tilivuoden aikana.
No, linjojen johtokaduthan saa tehtyä kapeammiksi käyttämällä kapeampia pylväitä, joille valetaan jalustat, ne ovat vain kalliimpia tehdä, ja ymmärrettävästi Fingridiä ei kiinnosta niistä maksaa ja toisaalta maa on lähes ilmaista. Toinen helmasynti on se, että rakennetaan uutta linjaa vanhan viereen, kun vanhaa ei raskita purkaa ja tehdä samaan reikään tuplalinjaa em. pylvästyypillä. Ja lunastuslaki on tosiaan sikäli vanhentunut, että alun perin tarkoitus on ollut lunastaa asioita yhteisesti valtion eli veronmaksajien käyttöön, nykyään lunastuslakia voidaan käyttää hyvin myös eri tavoin kaupallisin perustein toimiviin hankkeisiin.
Kysymys ilmastopakolaisasiassa on erittäin kiusallinen.
Oletetaan, että kaikki maailman maat pääsevät yhteisesti sopimukseen siitä, että koko maapallo pelastetaan. Tätä varten lopetetaan lähes kaikki tuotannollinen teollisuus ja alkutuotanto Suomesta. Jos kuitenkin riittävän moni maa on luistanut sopimuksesta tai jos ilmastonmuutos paljastuu myöhemmin muusta kuin ihmistoiminnasta aiheutuneeksi ja aiheutuu toimista huolimatta, pakolaiset tulevat kuitenkin. Rahaa puolustautumisvälineiden hankintaan ei enää ole, koska vaihtotase on ollut em. syystä negatiivinen jo pitkään.
Mitäpä Anneli on tästä mieltä?