Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Aloittajalle sen verran, että kannattaa miettiä sitä, mihin ”tuoteryhmään” oma metsä tai metsät kuuluvat ja kuka sen voisi ostaa? Onko se suojelumetsä? Mökkiläisen lähimetsä? Onko tonttipotentiaalia? Onko metsä hakattu loppuun ja montako hehtaaria ja manttaalia metsästysseuraan pyrkivä ostaja tarvitsee? Onko turve- vai kivennäismaata? Onko ostajia pienille vai suurille aloille ja mistä saa parhaan hinnan? Myisinkö kenties osissa, jopa määräaloina, tai pakettina? Saanko parhaan katteen, jos myynkin yhteismetsäosuuksina tavaran ulos?
Sanoisin näin, että jos tietää, paljonko omasta metsästä haluaa euroja saada, niin Etuovi ja Oikotie ovat ihan hyviä vaihtoehtoja itse ilmoittavalle myyjälle. Vielä parempi, jos sen pystyy perustelemaan jollain metsäsuunnitelmalla / arviolla, jonka on saanut hankittua halvalla. Välittäjän käyttäminen metsähommissa ei oikein hauku hintaansa, kun näyttöjä ei tarvitse käydä järjestämässä. Ne kirjekuoret osaa kyllä täysjärkinen myyjä avata itsekin, riitaisien perikuntien kanssa tilanne voi sitten olla toisenlainen.
Ainahan sitä voi vaikka ostaa Bitcoinia.
Jos jollain on pääsy Hesarin maksumuurin taakse, voisi raportoida lyhyesti, mitä siinä kirjoituksessa sanottiin, jossa pohdittiin sitä, mitä sijoitustoiminnalle aiheuttaa se, että maapallon väestömäärä kääntyy laskuun muutaman vuosikymmenen päästä.
Jokohan sota pian loppuisi, puuntuonti palaisi ja puun ja metsätilojen hinnat romahtaisivat?
Ehdotan tukimuotoa, jossa eläkeikäisille motokuskeille tarjotaan Kelasta silmälaseja vahvuuksilla ja kellertävällä taustavärillä. Niin aurinko paistaa aina, puut näyttävät järeämmiltä ja mieli on parempi.
Näin nelikymppisenä sanoisin, että meille luvattiin kyllä aikoinaan liikaa. Korkeakoulutus ei enää johda sellaiseen palkkatason ja arvostuksen nousuun kuin mitä silloin ennen lamaa luultiin. Ei ole mikään ihme, että alkaa masentaa, kun huomaa kuluttaneensa koulun penkkiä turhaan.
Lakkoilua ja uutisointia seuratessa minulla on alkanut moneen kertaan soida ”Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää.”
Järjestäytymisaste on jatkuvassa laskussa ja yhä useampi on ymmärtänyt sen, että jos jollain alalla työntekijä saa liian hyvät edut, niin työ joko a) liputetaan Kiinaan, b) koneellistetaan tai c) työtä siirrytään tekemään ns. toiminimellä.
Se on sitten eri asia, että mitkä ovat liian hyvät edut, mutta olennaista on, että työntekijävallan näkökulmasta systeemi vuotaa.
Ainakin pari vuotta sitten MG:n ostomies sanoi Etelä-Karjalassa, että heillä ostetaan lehtikuusikuitua mutta ei tukkia.
No, mulla on siellä yksi tila jossa lähes kaikki kuviot ovat uudistusikäisiä 2022-2028, joten ajattelin naputella sinne sellaisen 15 hehtaarin lehtikuusivyöhykkeen pikkuhiljaa. Ensimmäiset 3 hehtaaria on nyt tehty niin, että on joitain yhdistettyjä säästö- ja siemenpuumäntyjä ja istutettu viime kesänä äestysjälkeen ”normaali” 1300 tainta / ha.
Oliko nyt siis käytännössä niin, että koska tänä vuonna talvi tuli aikaisin eikä metsässä tulipalopakkasissa kökkiminen kiinnostanut, niin hirvet tulivat tehoammutuksi alkukaudesta vähän piikeistä ja muista riippumatta ja tämän takia hirvihavaintoja tehtiin vähemmän?
Voisikohan kakkumenetelmästä olla jotain iloa kivisenpuoleisilla mailla? Oma miettimisensä myös siitä, että voiko olla niin, että ”kakkuainetta” pursotetaan vain osaan istutuskohdista eli niihin, joista ei muuten tule hyviä. Maa-aineksen saanti tuskin on ongelma, onhan meillä turvesoita ja hiekkakuoppia vaikka kuinka paljon. Luultavasti tosin seosta pitää säätää valitun puulajin ja kasvupaikan mukaan.
Hakkuutähteen murskaus voisi olla jännä juttu, ainakin aukolla olisi sen jälkeen mukavampi kävellä 😀 Mutta miten menee, että jos sitä hakkuutähteistä syntynyttä haketta käyttäisi katteena, niin tuleeko jotain tuholaisia, tauteja, tms?
Joudun nyt korjaamaan itseäni.
Kaliumin tavoitemäärä turvemaan lannoituksessa on metsänhoitosuositusten mukaan 80-120 kg/ha. Kalisuolassa on kaliumia 50 %, jolloin siis haitari on 160-240 kg per ha, vähän puuston koon mukaan.
Fosforin tavoitemäärä on 40-50 kg/ha, ja apatiitissa on sitä noin 15 % painosta, eli levitysmäärä voisi olla siinä 300 kg/ha.
Tuhkaa laitetaan yleensä sellaiset 4000 kg/ha. Tuhkassa tulee tietysti muutakin mukana kuin näitä pääravinteita, mutta onhan se nyt eri asia, että pitääkö johonkin puolen hehtaarin suokuviolle siirtää jollain menetelmällä 250 kg lannoitetta vai 2000 kg. Se oli siis pointti alkuperäisessä viestissäni.
Kalisuola on ihan normaali kierrossa oleva maatalouskaupan tuote, jota menee kasvinviljelypuolellekin, eikä minulla ole hajuakaan siitä, mitä se tällä hetkellä maksaa. Ongelma ehkä sellaisenkin ostamisessa on se, että jos säkillinen riittää kolmelle-neljälle hehtaarille, niin kyseessä on maatalouskaupan silmissä äkkiä pienerästä. Maanviljelijä-metsänomistajalle tuo ei tietysti ole mikään ongelma.
Fosforit erikseen viittaa siihen, että en yhtään ihmettelisi, jos lannoitemarkkina kehittyisi jollain tavalla monipuolisempaan suuntaan seuraavan 10 vuoden aikana niin, että hidasliukoista fosforia alkaisi saamaan rakeistettuna säkkitavarana, Ukrainan kahinat vaan katkaisivat hyvään suuntaan lähteneen kehityksen.
Ei se vanhakaan hyvä ollut, mutta tämä alkaa nyt olla niin mobiilioptimoitu, että alkaa olla tietokoneella käytettynä vähän kökkö.