Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Rane erittäin oikeassa. Ja kun nk. vanha metsä aletaan nuorentaa niin taas piisaa suojeluun vaadittavaa. Kuusikko satavuotisena on jo varma tapaus suojeluvaateelle. Vaikka pitäisi olla normi-ikä talousmetsälle. Siksi en ole koskaan ottanut riskiä yrittää kasvattaa vanhaksi vaan ajoissa päätehakkuu vaan. Sitä saavat mitä tilaavat. On varmaa että aina piisaa luontoarvojenkin kyttääjiä. Nytkin H-vallan Koirakorvessa jatkuvasti outoja hemmoja autoineen parkissa metsäteiden päässä. Kun pitemmälle ei pikkuautoillaan pääse.
Olen kyllä hämmästellyt tuolla Koirakorven tien varrella kun vielä kuukausien päästä hakkuusta on vain myhistyksen lappuja pinojen päässä. Ei tavara ainakaan parane tuollaisella. Siinäkin aura heittää kaikki sannat ”niskaan” vielä lumen joukossa.
No ei tartte riskeerata, kyllä ulottuvuutta on ”pilkissä” ja säkki menee sievästi juuri siihen kun sähköjoystikilla ohjaan. En ole edes metsässä vielä kaatanut kärryä.
Noin se on kun Toloppa mainitsee. Kun jotain rajaa olisi mutta kun ne on kyltymättömiä vaatimaan aina vain lisää ja lisää. Minusta kaikki suojeluun tai näille säätiöille rahaa tai metsää antavat ovat maanpettureita ja yrittävät tuhota suomalaisen yksityismetsätalouden.
Kai sitä pitäisi Stihlin 201:stä pikkuhiljaa uudistaa. Ei sinällään mitään suoraa vikaa mutta kun kaikki alkaa olla ”loppuun tapettua” eli kaikki hemppaa ja nuljaa. Ketjujarrua ei ole aikoihin ollut ja pensasäiliö hiukka vuotaa jossain asennossa. Varsinkin traktorin hytissä viheliäinen haisija. Pakko kuitenkin varoiksi mettään mennessä mukaan ottaa. Aina siellä senverran sattuu ja tapahtuu. Opein sen kerran kun ajouran vierestä kaatui kuusi traktorin ja kärryn väliin ihan pyytämättä ja yllättäin. Aivan lahosontaa koko puu juurestaan. Kai se riitti kun kärryn pankot nojasi hiukka oksiin raskaammin. Tai sitten vain tuuli päätti just silloin kaataa sen raakin. Hyvää tuuria kävi kun ei rikkonut mitään. Jouduin soittelemaan pojalle töihin et voisko käydä hiukka sahan kaas jelpissä. Minulle sattuu ja tapahtuu väliin aivan käsittämättömiä. Onhan minulla tietty vakuutus myös kärryyn.
Ei tartte enää olla. Kun ne saa hyvällä nosturilla (Kesla) kyllä aivan tallin ovien taakse. Puutarhan kautta saa traktoriyhdistelmän aivan luiskan viereen. Ei tartte painaa pihakivetystä alaspäin.
Miksihän metsäkäynnit ovat vähentyneet? Mielestäni juuri myhistys on vähentänyt metsäkäyntejä kaikkein selvimmin. Kyllä minulle aina M-G:n ostaja lähtee leimikon katsomaan paikan päälle vaikka Metsäverkossa tarjouspyynnön yleensä teenkin. Lähes aina seuraavana päivänä soittaa ja sovitaan aika metsäkäynnille. Mehtäukon linjoilla tuossa että puuerän laatu selkiää vasta hakkuun yhteydessä. Visan kommenttiin että toki joku erikoiserä puuta kuten juuri koivutukki on parasta antaa sen tavaran ostajalle suoraan. Koska muut ostajat tarvitsevat välistä rahastuksen kun myyvät sen kuitenkin sinne samalle ostajalle.
Aivan, siihen suuntaanhan tässä ollaan lujaa menossa. Kun olemme tarpeeksi ”suojeltuja” ei tarvitse tehdä puukauppaa, olemme siltäkin suojeltu. Metsässämme ramppaa vain kartoittajia ja puitten halaajia. Maksajia niissä ei kyllä siihen ole. Mielestäni puukaupan pelisäännöt ovat selkeät olemassaolevina eikä siten tarvita ”perintösäätiöitä”.
Vähän välillä rattairen aisallakin tuo myhistys. Pyrkii hallinnoimaan kaikkea puun myyntiä vaikka ei omia hakkuitaankaan aina osaa hallinnoira. Tuo Visan kommentti että leimikko määräisi parhaan ostajan, salli mun nauraa! Jokainen suurempi ostaja ja jo pienemmätkin ostavat kaikkia puulajeja ja tekevät leimikon samoilla spekseillä. Leimikon sijainti ja koko tietysti vaikuttaa mutta ne vaikuttaa kaikilla.
A.Jalkasella tuo piiperrys on viime aikoina ottanut aika harppauksen eteenpäin. Tuollaisia ohjeita Metsälehden lukijoille. Onneksi täällä maalaisjärki kyllä hoitaa asialinjaa. Säätiöt saisi vaikka kaikki lakkauttaa. Lähinnä tehty rahan ruinausta varten.