Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Tärkeintä kuitenkin on tarkastaa sen tiilihormin kunto myös ulkopuolelta silloin tällöin. Jos on silmällä havaittavia halkeamia on tulipalovaara suuri. Ainakin kesäkäyttöisissä rakennuksissa saattaa talvi ja routa muljata piipun hajalle.
Tuosta etusivulta voi lukea Javanaisen J:n ajatuksia hirvistä Satakunnan sydänmailla Kauvatsalla. Miten hirvikantaa pitäisi suitsia. Ja asennetta joka vain harvalta hirvimieheltä jahdissa löytyy. Kovalla hoitamisella kuitenkin saanut mäntytaimikot hienoon kasvuun hirvien tuhoinnosta huolimatta.
Noinhan siinä silloin kävi. Tien teon yhteydessä tehtiin koivujen ja järeiren kuusien ja mäntyjen ylispuuhakkuu ja ajankohta oli ainakin sateinen ja märkä. En muista oliko myöhäistä syksyä mutta silloin talvi oli alkuunsa aika leuto. Varmaan jo talvikuukausilla oltiin mutta maakin oli lumen alla aivan sula. Teki paljon syviä ajouria että kyllä niitä juurenniskojakin vaurioitui. Ja aika surkea oli ilma silloinkin, vettä ja räntää. Nyt on hiukan haitannut tuota palstan kunnostustakin kun ajourat ovat Valtran maavaralle aika nippanappa. Havuttaa on pitänyt syvempiä kohtia.
Ite olen nyt tehnyt nuoressa kuusikossa harvennusta jossa ylivoimaisesti eniten on moton tekemää puustovauriota. (Ylispuuhakkuun jälkiä siis). Ja todella pahoja latvan katkeamisia ja melkein koko kyljen matkalla pintavauriota ja latvojen katkoja. Ei aivan pidä paikkaansa suorittavan jutussa ettei laho etene kuin juuren niskojen tärvelystä. Kyllä jokaisen kolhun matka on lahovikainen ja yleensä levinnyt jo muutamassa vuodessa metristä kahteen terveeseenkin puuhun. Ja kolhituissa on lähes aina juuressakin pieni lahomerkki jo keskellä. Aionkin myydä e-puufirmalle koska laatu veisi sellufirmassa huonoimpaan ja maksu sen mukaan. E-puuna kelpaa ja maksavat hyvin. Jäljelle jää harva mutta terve kuusikko kasvamaan ja onneksi alakin kuitenkin melko siedettävän pieni. Kestää katella vaikka tien vierua onkin.
Aina olen kuullut itäpuolen ihmeisiä sanottavan iloisiksi mutta mitä olen tuolla Kaakon kulmilla ihmisiä jututellut niin aika synkkää ja ilotonta tuntuu olevan. Ainoastaan kyläkaupan nuori pitäjä on iloinen ja ilmetty karjalaistyyppinen naikkonen vaikka niitä synkkiä juoppoja siinäkin terassilla riittää örveltämään aamusta iltaan.
Ei aivan riitä että vetää pelliliipun ulos. Välikaton eriste on vedettävä kauemmas ja täytettävä soralla piipun putken ympärys. Vaikka olisi valmiiksi eristetty peltiputki mutta se ei riitä.
Toloppa, taisi se minullakin olla vain jotain 15%:n paikkeilla. Varmasti pieni mutta olkoon. Jätkällä sitten on synkkää oli sitten sota tai sairaala jutun aiheena. Huittisista tuli ilmeinen maatalon emäntä joka ensimmäittenä huuteli et onks muita Huittisten hulluja paikalla. Niin yhtä iloa koko ihmeinen. Pääsi kyllä vilppaasti sisällekkin. Ei se sairastelu ainakaan synkistelystä kummene, joka kerta on juttua piisannut.
Laiska sanoisin. Minä aloitan aina mielelläni ja nytkin jo rangat pihassa vaikka edellinenkään klapiauma vielä hädin tuskin aloitettu. Jokainen askel jonka otat otat itsellesi lukee Satasairaalan portaikoissakin. Maalämpölaitteita en huolisi vaikka ilman saisi. Ilma-vesilämpöpumpun juuri ja juuri. Mutta siihenkin jäisi klapilaitteet kovien pakkasten ajan tulistukseen. Normaali ilmalämpöpumput ovat parhaita klapilämmittäjän kavereita koska ne hoitavat edullisesti poissaolon ajan lämmitykset. Käyttövettähän ei silloin tarvita. Tolopalle tiedoksi että normikerrostalo-osakkeessa kuluu aika sama kuin ok-talossakin jos siellä on tavis keittiö ja sitä käytetään. Yleensä kosteissa tiloissa on lattialämmitys joka kuluttaa eniten. Noin seitsemän kymppiä kuussa menee helposti nyky taksoilla.
Vesikiertoisen patteri kun on kuumana niin äijä pysyy coolin viileänä kun ei maksa maltaita Toloppa. Juuri tälläsin tulen pannuun. Kotvan päästä pirtti huokaisee 22-23 mitä termarit läpi päästää. Ihan ilman kiertovespumppua. Vapaa kierto on nyt aika in juttu. Jos vain kerkiää varaajan saamaan kuumaksi ennen sähkökatkoja on aivan sama vaikka olisi viisi tuntia sähköt seis.
Onhan nuo sairaalan osastot aivan varmasti ihan kelpo työpaikkoja. Tänään viimeksi sitä Satasairaalassa mielikseni katselin ja kuulostelin. Huumori suorastaan lensi ja hauska ja eloisa työyhteisö siinä leikkisästi nokitteli toistensa edesottamuksista. Kun vielä sattui samaan odotusaulaan hyvä porukka maalaisäijiä joiksi itsenikkin lasken niin kyllä kuullosti aika hupalta ollakseen syöpäosasto. Hommat sujui ja porukka eli. En kyllä ihmettele jos tuollaista jää eläkkeellä kaipaamaan. Aivan samoin kuin minä tiskin takushommia jäin kaipailemaan. Onhan asiakkaiden kanssa mukava praakata. Saatan tästä verryttyäni kyllä palata myös työhommiin johonkin mukavaan jopiin. Ja nythän on parina päivänä mieliala ollut katossa muutenkin. Eilen tuli ne hinnantarkistukset, tänään verokortti joka sekin myönteinen yllätys meidän taloudessa molemmilla. Tänään myös ilmoitettiin juuri äsken että Pohjois-Satakunnan hakkuu alkaa näillä näppylöillä. Kesäkohde tehdään talvella, mikäpä sen parempaa, ja kesäkovalla hinnalla tietysti. Aikaa kaupan teosta hädin tuskin kuukauttakaan. Nuori osto pistää hienosti tuulemaan.