Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Niin todella on muuttunut puuntakunen. Nyt isokin poliitikko uskaltaa jo suoraan haukkua pystyyn turhasta kiihottamisesta metsästäjät. Kuten ent. suurlähettiläämme ja ministerimme Pertti Salolainen (kokoomus). Myös tämän päivän Satakunnan Kansan haastattelu.
Niin. on alkanut ilmetä kummia tapauksia joissa susi ei ihmistä lähestyessään ole osoittanut minkäänlaista uhkaavaa käytöstä.
On vain uteliaana ja varovaisena yrittänyt nuuhkia että mikä kumma se tuo on. Olemme käsittääkseni aivan väärän hysterian lietsonnan uhreja. Myöskään Kokemäen kuvattu susi ei todella halunnut jäädä nurkkiin vaan otti liukkaasti hatkat kun näki ihmisen.
Olen miettinyt että mistähän susi edes tunnistaisi ihmisessä jotain ruokaan viittaavaa. Haisemme vain monelle erittäin oudolle kemikaalille ja paljasta ihoa ei juuri edes näy kun tollaamme itsemme vaatteilla. Ja jalkojakin on vain kaksi joten aika outo parseeli metsän asukkaalle.Ja Satakuntalaiset voivat lueskella Satakunnan Kansasta hiukan kiihkottomampaa tarinaa niin Perhon tapauksesta kuin susien vainoamisesta yleensäkkin. Laitoin tuonne toisaalle yhden yleisöosaston kirjoituksenkin.
Haluatteko lisää mukavia yleisönosastolainauksia. No, tietenkin haluatte! Eli sama Satakunnan Kansa tänään:
Totuuden sana susipropakandasta.
Metsästäjien levittämä propakanda puree Satakunnassa. Jopa kotiäidit on valjastettu toitottamaan tätä täysin vailla todellisuuspohjaa olevaa mantraa. Jokainen koiran tassukin on muuttunut suden tassuksi ja tarinat voittavat jopa poroukkojen ahmatarinat. Susipelon lietsonnan voi rinnastaa kansan kiihottamiseen. Metsästäjät levittävät susipelkoa koska susi syö riistaa. Metsästäjät kyllä pelkäävät mutta pelko ei ole lapsista tai ihmisistä yleensä vaan siitä täyttyvätkö pakastimet ensi syksynä.
Riistaruokinta on yksi suuri syy miksi petoeläin tottuu ihmisen hajuun. Kun petoeläin nappaa saaliin ruokintapaikalta niin se tulee luultavimmin takaisin. Samalla se tottuu ihmisen hajuun oman ruokansa yhteydessä. Se voi hyvinkin ajaa yksinäisen suden kulkemaan ihmisen hajun luokse saaliin toivossa.Sudet elivät Satakunnassa ennen ihmistä. Susi kuuluu Suomen luontoon.
Tehomaatalouden tuotteilla ruokintapaikoilla ruokittu hirvikarja ei edes ole enää mitään villiruokaa vaan karjaa ja karja kuuluu navettaan. Kirj: L.Kumpulainen T:re
Kopsaaja yhtyy hänen näkemykseensä täydellisesti.Ilman muuta männyn tyvitervasta vastaan kannattaa torjua.
Itse jouduin juuri viimesyksynä kaatamaan 0,3ha:n alan P-Satakunnan tiluksellani. Yhden kesän aikana se ala kuoli niin totaalisesti pystyyn että syksypuolella kaarna alkoi irtoilla jo isoina laikkuina kyljistä. Nyt vain vartoillaan pysäsikö siihen vai tuleeko uusia hätähakkuita.Tulee myös mieleen että mitenkähän ja mikä taho määrittelee petojen yleensäkkin luontaisen käyttäytymisen?
Kun minulla on se käsitys että tämäkin on pitkälti lähtökohdiltaan metsästäjien määrittelemää.
Miksi juuri suden pitäisi poiketa muista luonnon eläimistä siinä että tullaan ihmisen nurkissa silloin tällöin piipahtamaan?
Kaikkihan meillä käy ”kylässä”. On minun tontilla villisikakin kulkenut ja en alkanut huutaa että se pitää lopettaa.
Eikä sitäkään itseasiassa muut naapurit edes huomanneet.
Reitin kyllä selvitin useita kilometrejä ennen meitä ja jälkeenkin vielä hiukan matkaa.
Alkaa hiipiä epäilys onko tuo susi sittenkään ihmiselle ollenkaan vaaraksi. Kun emme kerran tiedä. Kotieläimiin kohdistuva on aivan asia eri koska eläin syö eläimiä. Mutta kun ihminen toikkaroi kahdella jalalla. Onkohan ollenkaan sudella ihmisestä mitään käsitystä? Kuin luontainen uteliaisuus??En toistaiseksi usko yhteenkään Timpan uhkakuvaan.
Nyt vain pitää lyödä jäitä hattuun ja lakata koko keskustelukin aiheesta. Turha ruokkia mitään pöljyyttä joka hiukankin lisäisi metsän kulunkia. Tuotto ei ole lainkaan niin huimaa nytkään. Vaikea on puristaa plussatulosta vaikka sitä tässä on 95-vuodesta alkaen yritetty. Nyt on ennen lainoja juuri pikkuriikkisen plussalla.
Eli jälleen lähes plus-miinusnolla. Lähes kahdenkymmenen tuhannen puukauppa+vak.korvaustulolla viime vuodelta.Tähän aihepiiriin en malta olla laittamatta lainausta tämän päivän Satakunnan Kansan yleisöosaston kirjoituksesta.Pistää miettimään monellakin tapaa. Näin:
Susi ei syönytkään mummoa:
Oli kaunis talvinen päivä. Keittiön ikkunasta katsoessamme näimme kahden ison koiran lähestyvän kiinni olevaa koiraamme.
Juoksin ulos ottamaan kiinni isoja koiria ihmetellen keneltä noin isot koirat ovat karanneet. Menin kohti koiria ja puhelin niille että tukaapa mummo katsoo onko kaulapannassanne nimeä kenen olette. Suurempi, leveäharteinen ja paksuturkkisempi asteli lähemmäksi. Ojensin kättäni jotta ylettyisin kaulapantaan mutta se lähtikin poispäin kaverinsa kanssa. Huusin miehelleni että juokse nyt perään jos vaikka saat kiinni. Mutta ei saanut.
Tuli mieleeni että ei kai ne mitään susia voineet olla. Soitin petoyhdysmiehelle joka tuli jälkiä mittailemaan.
Olivathan ne. Melko kookkaita susia. Uros se joka uskalsi tulla melkein minun luokseni. Naaras varovaisempana odotteli etäämpänä. Punahilkka-sadussa susi söi mummon. Mutta todellisuudessa näin ei käynytkään. Liekö ollut ystävä-susi.
allekirj. Mervi Kiviniltä. PoriHeh, kas kun sevotinkin nämä metsänomistajan omistamat yhdistykset. Olisit Timppa maininnut vaikka osuuskunnan niin olisi irronnut heti oikeaan suuntaan. Tuo keskustelu tuosta mhy:n mukaantulosta ja sen mahdollisuuksista vielä hiukan lisäavitti huonoa sisäänlukua. No, tuskin se grouppikaan enempää sahaa kun saa kaupatuksi. Joten silleen varmasti mennään vastakin.
Mäntytukista niillä täälläpäin ehkä jopa hiukan puutetta.
Kuusta taas liikaakin. Pitkä kuljetusmatka rasittaa.Ihmettelen kyllä mistä se Timpan mhy sitten sitä tukkia sahaisi miljoonamottitahtiin? Ja millä kapitaalilla?
Aika utopistisia haaveita mielestäni. Ja mihinkähän se tapulitavara sitten kaupattaisiin. Ja eikö juuri se olisi varmin tae lankkutavaran vielä heikommalle hinnalle?
Kun nuo nytkään ei sitä aivan hirveästi varastoon sotke.