Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Jonsederin 2252:n on aika käteenkäyvän näköinen.
Ottaen huomioon että oikea lähtövertailupohja on se että vieras tulee raivaamaan veloituksella. Tuo 10ha maksaa vieraalla teetettynä jo tuhansia. Tuossa asennossa varmaan lähes viisi tonnia. Jolloin plussattu on jo toistakymmentä tonnia.
Tästä jälkimmäisestä Timpan kirjoituksesta tasan samaa mieltä mutta tuolla edellisessä en ehkä ihan tuota ettei itsen. sahojen puunhankinta joutaisi jokaista sataa mottia ostella. Sitä samaa kyllä harrastaa isompienkin firmojen osto joten mitenkään eri viivalla eivät ole siinä kohtaa. Pitää heidänkin yrittää vain sada ostajat juoksemaan isompaa aluetta. Ja puunhankintamäärä kuitenkin pienempikin verrattuna isoihin. Jos he tähän asti ovat mhy-toimijoita käyttäneet juoksupoikina- ja flikkoina niin eikö nyt olisi sekin syytä tasa-arvoistaa muiden ostajien kanssa samalle viivalle?
Kumma kyllä jos joku ”temppu” tarvitaan johonkin puun liikkeelle saantiin. Kyllä minä aion puuta myydä hautaan asti. Ja siitä jatkaa se joka perii ilman temppujakin. Kai sitä rahaa tarvitaan eläessä, ei arkun pehmusteiksi. Se mielestäni on aika vanhakantainen käsitys että vanhat pihtaa myyntejä seuraavalle polvelle. Ja kai se sitten on suotava jos joku niin omituinen on.
Aika kauan sitä ”huskulla” olisi saanut vinkuttaa sitä 300mottiakin.
Aika hyvä yhdistelmä kun kesäaikaan saa hyödynnettyä muissa hommissa. Kuka tässä on rikastumisia kuvitellut mutta hyvän talvitilin kuitenkin verrattuna selällään sohvalla makooksimiseen.
Ja tulee metsä mukavasti kasvukuntoon. Aina noihin vehkeisiin kysyntää piisaa ja hyvä kaveri puikoissa niin aika usein saa metsään päin lähteä.Hyvä silti että mhy-historiaan jää jotain mainetekoja. Mhy-viirejähän jaetaan näille ”ansioituneille” pullakaffeen ryystäjille lähes joka syksy. Nyt vain vielä alle teksti: ”Paras katko jo vuosikymmeniä. Ja pullakaffe.”
Tuossa viimeisessä Metsälehdessä ihan mukavaa luettavaa yksityismetsäurakoitsijasta Hannu Hutusta joka traktorisovitteisella tuntui ihan tyytyväisenä hakkailevan e-puukohteita ihan siitä manatusta neljästä sentistä lähtien. Ei kovin tyytymätön toimiin vaan teki sitä minunkin mielestäni siihen työhön sopivalla kalustolla. Vaihteli vain kaatopäätä tavaran koon mukaan eri leimikoiden teossa.
Puuntakunen, hyvä palopuhe menneestä historiasta mutta aika vetäisi ohi jo.
Kahdesta-neljään puukauppaa per/vuosi tekevänä en pidä itseäni mitenkään kovin kokemattomana puukaupan tekijänä. Ja olen niitä taulukoita mhy-toteutuneista kyllä nähnyt riittämiin. Ei auta katko eikä liimaus, yhtään sen kummempaa hintatasoa ei ole niissä näkynyt.Vammautuneen suden lopetus on luonnostaan selvä asia koska saalistusmahdollisuus heikentynyt olennaisesti. Olisi tosin saattanut selvitä kesään asti mutta tuo asutukseen tulo oli huono juttu. Vammojen paraneminen olisi varmasti ollut kesää kohti mahdollista ja normaalikuntoon pääsy. Vammojen syntyyn on monia mahdollisuuksia ja ihmisen toimetkaan eivät lainkaan mahdottomia. Mutta tuskin selviää tarkemmassakaan syynissä.
Aivan samanmoista riskibisnestä on pitkäaikaistoimitussopimuksetkin.
Johonkin on sitouduttava ja jos maailma ympärillä meneekin omia menojaan jää sitoumus täyttämättä tai mennä jopa hinnallisesti persneton puolelle. Saati että tuo ostava puolisko voi lyödä hilat kii ja lakata yksinkertaisesti ostamasta. Kuten kävi täällä Tapanin myrskyn jälkeen. Mhy maksoi omistaan aika huomattavan satsin puuta metsänomistajille. Niitä vuosisopimisia on kyllä harrastettu tähänkin asti mutta sitoumus ollut kevyttä laatua josta kumpikin suht vähillä voinut liueta. Osa varmaan aivan suullisia noinmääriä mitä teollisuus on sitten kevyesti tiennyt varautua ostossaan.