Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset

No eipä nyt ainakaan päätehakkuu ole kovin haasteellista tehtävää. (Mutta ehkä kuuden motin miehelle)

En kyllä joutokäyttäisi metsiäni tuohon ”metsähallituksen” malliin jos tarvii käydä ”ulkona töissä” kitupalkalla.
Metsästä saa tasaisesti tuloa kun sen oikein oivaltaa.
Yleensä noihin eläkehaaveisiin jostain kovan metsän kaadosta ja sen myötä vauraasta loppuiästä kerkeää vähintään neljä-viisi tuhoisaa myrskyä ja joku itikkatuho vielä kaupattomuuden päälle.
(Ja taas raivataan kitueläkkeen päälle viiskymppisellä)

N-merkki ja kriitikko tuolla arvuuttelivat metsiäni. Tuo mitä metsäksi kutsun antoi vuonna-11 esim. 740 mottia hakattua ja -95 vuodesta lähtien ei ole ollut yhtään puutulotonta vuotta. Hakkuiden kuutiomäärä tuolta M-Groupin metsäpalvelun omatiedoista luntattuna on vaihdellut noin 300-800 motin vaiheilla per vuosi.
Tuo vastaa noin hehtaarin-kahden hakkuita joita näin kakkostyöstönä pystyy samantein uudistamaan. Nyt aletaan kuitenkin menemään varmasti tuhanteen ja ylikin kun pitäisi tuolla pohjois-satakunnan palstoilla ehkä hiukan petrata kuusikoiden uusimisia. Ja täällä H-vallassa alkaa tulla energia-ym kohteita samaan syssyyn. Ja kun tulee haavikot vielä peliin lähempänä 2020 niin sitten yli 1500 motin vuotuiset hakkuut. Hyviä metsämaita tosiaan suht kaikki.

Kaatokololla ja moottorisahalla saa suunnattua kaatoa. Vänkärillä ei. Ja jos käytät vänkäriä et kerkeä enää sahalla suuntaamaan.
Muistaakseni tuollainen nk. virallinen ohjekkin on joskus tullut nähtyä ja se on kyllä kaatokolon vieminen lähelle puun keskikohtaa.
Mutta jokainen taaplaa tyylillänsä ja oman tyylini metsätöissä olen valinnut. JA sen vuoksi etten usimmiten alikasvoskuusikon päältä tapahtuvia koivujen sun muiden lehtipuiden poistoja tehdessä halua katkoa kuusten latvoja. On paljon pienempi paha metsässä jos se puu kippaa väärään suuntaan kuin että kaadat vain jotain sinne päin. Kuten vänkärillä teet. Jos taas on este ettei saa mennä ehdottomasti väärin päin silloin varmistetaan vaikka traktorilla.
Minä kyllä vieroksun näitä ”majavan nakertamia” kaatokoloja jotka ovat näitä korkealta lähteviä ja jyrkkiä. Itse teen matalan ja syvän.
Kaadon turvaamiseen riittää noin viidensentin kolo jossa puu kaatuu rauhallisella alkuvauhdilla. Silloin suuntaus onnistuu hyvin.
Joskus jopa puun kaatumisnojotus voi jopa lähes pysähtyä.
Herkku suunnata.

Yleensä en tarvi apuvälineitä jos ei ongelmatapaus. Puu kaatuu juuri sinne kuin pitääkin. Kovalla tuulella en kaatele kun ei kerran tarvii. Jos ongelmatapaus lykkään traktorilla kumoon.
En ole omia haavikoitani kuin ehkä jonkun metsähaavan kaatanut muiden hakkuiden yhteydessä. Kaikki varsinaiset kasvatushaavikkoni ovat aivan originell-tällissä. Paitsi nyt pystykarsittuna. Jonkun satunnaisen ”rääsyn” tietysti saattanut siivota pois. Mutta pystykaupoissa kyllä on tullut haapakasaakin.
Minulla yleensä sekametsiä joissa myös runsaasti lehtipuuta.