Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Tuo tarkoituksellinen seuran ulkopuolisten metsästäjien vähättely jota suorittavakin yllä yrittää jää omaan arvoonsa, eli arvottomaksi.
Jos olet hirvien tuhoihin kyllästynyt metsänomistaja tuskin olet suuresta saalismäärästä edes kiinnostunut. Riittää kun pääset ne oman taimikon raiskaajat poistamaan päiviltä. En ainakaan henk.koht. lähtisi toisten metsiin rehjaamaan. Hoitakoon seurat edelleen ne yleiset kannansäätelyt kuten pitäisikin.Tässä petoasiassa on meneillään muutosaika jolloin on vielä suojaamattomia laitumia käytössä. Riistakeskus myöntää sähköaitoja tarpeen vaatiessa joten tuotantoeläinten turvaus luonaa.
Ilmeisaesti korvaukset sitten joillekkin riittää kun ei suojaus (ilmainenkaan) kiinnosta. Mitä poroihin tulee siinä kyllä korvauksia pitäisi saada niiden jotka niitä joutuvat ruokkimaan. Eli metsänomistajat.Muuten hyvä mutta turhaa asioiden ylidramatisointia. Hyvin harvinaisia nuo kaikki ”järkky”-esimerkit.
Karhut on saatu pysymään pois mehiläispesiltä hyvin helposti sähköaidalla. Rehupaaleja ei ole pakko säilyttää siellä peltosaralla.
(Olisi luullut Tanelinkin seuduillaan näkevän että niitä uhkaa siellä muutkin kuin ne harvat pedot. Mm. tulvavesi.)
Kissat ja koirat aina vapaana ollessaan ovat saaliseläimiä siinä kuin luonnon kierrossa yleensäkin helpoin saalis on.
Sitä paitsi korvausjärjestelmä toimii paremmin kuin hirvituhojen kanssa.Suorittava epätoivoisessa sepityksessään vetelee kyllä täyttä palturiakin väliin. Ei se hirvikatras joka taimikkoa tuhoaa välttämäti siirry edes sieltä taimikosta pois vaan vetää ruokailun päälle suoraan makuulle. Niin monet kerrat nähtyä mutta eihän ne metsästäjät niiden tavoista mitään tiedä. Luuloja ja olettamuksia senkin edestä. Kuten juuri hiljan kerroin niin yhden kävin hätyyttämässä joskus kävellen pois taimikostani makuulta.
Kun ajoin autolla ohi alapuolen tietä niin huomasin sen pään liikahduksen kun se alkoi seurata autoa. Vein auton riittävän kauas ja hipsein tuulen alapuolelta ja pääsin niin liki että pystyin pelästyttämään sen todella pötsin sekoittavaan vauhtiin siitä raiskatun männyn vierestä. Kivi vielä sattui osumaankin.
Nautinto se on pienikin mutta olettaisin että tuolta matkalta olisin kiväärilläkin osunut.”Parhaalla” kerralla hakkuuaukolla oli iltahämärissä seitsemän hirveä jahtiaikaan. Kun soitin hirvimiehille ja ihmettelin että missäs päin he ovat päivän luuhanneet että kiinnostaako?
Ei tuntunut kiinnostavan joten sen jälkeen olen vähemmäksi tiedotellut niiden liikkeistä. Näen kyllä usein.
Mutta oma apu paras apu ja aitaus hoitaa loput. En kyllä ole mitenkään suorittavan kannoilla tuon yksin kyttäyksen vaikeudesta. Peurat ja kauriitkin ammutaan suuriksi osin juuri niin.
Ja mitä haavakoihin tulee näyttää olevan näille nykyisille aivan yksi hailee. Ohi meni ja sillä selvä. Antaa mennä kun on mennäkseen.
Näin myös liikennevahingoissa näyttää henki olevan.
Sitä paitsi jos oikein roheksi heittäydytään kun kerran liika on liikaa niin voihan ne sinne maastoon jättää ne ammututkin.
Ei mikään laki pakoita niitä sieltä välttämäti mihkän kyöräämään.
Nyt tietty syntyy hirveä ällämöly haaskauksesta mutta sama lopputulos se näyttää olevan monella parin vuoden sähkön haaskauksen jälkeenkin.Harrasteilija kyllä nyt ilmeisen tietoisena yrittää sekoittaa asioita jotka eivät toisistaan ole sidoksissa. Ensin mitä tekemistä on tuhannella hehtaarilla ampumatilanteessa?
Ei mitään, vastaan itse koska nytkin ammutaan hyvinkin lyhyillä näkemämatkoilla. Kyllä se luoti ainakin useissa ohitapauksissa jatkaa mutta ei se ole hehtaariasia vaan ampumasektoriasia. Ja sitä kyllä olisi paljon syytä kriittisesti tarkastella nytkin tapahtuvissa. Toinen asia joka ei myös ole hehtaarisidonnainen (on varmasti juuri näidenkin monien ajattelun takana) on kyttäysmetsästys aivan kuten peuroilla ja kauriillakin.
Aivan turvallinen tapa sen mitä metsästys voi olla.
Pitkä aika tarkkailla ympäristöä. Hyvä ampumasektori helppo järjestää. Koiran kanssa metsästys vaatii ehkä isomman alan mutta ei mitään tuhatta hehtaaria. Alle puolet siitä riittää.
Vapaan metsästyksen etu on että se ei välttämäti veisi tehokasta päivätyöaikaa. Voisi ottaa kytiksen iltahämyssä tai aamuaikasella.
Tässä alkuun ja lisääkin vielä löytyy ja paljon.Ainakaan minun ajatusmaailmani ei pyöri niinkään missään suojelutasolla vaan yksinkertaisesti tämän yhteiskunnan yltäkylläisyyden tapin löytymisessä. Jota tukee se ettei juuri enää nousua ole näköpiirissä. Alamme polkea paikallaan ja taantua. Olemme huipun saavuttaneet ja ikävä kyllä emme ole kilpailukykyisiä josta tulee väistämättä käpertyminen sisäänpäin eli sisämarkkinat enää hiukan kasvaa. Meidän sukupolven väistyttyä seuraavat joutuvat taistelemaan paljon kovemmassa yhdistyvässä euroopassa. Vaikken edes itse ole sitä halunnut vaan äänestin vastaan koko koalitioon menoa. Ydinvoiman kasvattaminen aikana jona riittää nämä nykyisetkin vallan hyvin on voimavarojen haaskausta väärään kohteeseen. Samalla se on isku jälleen uusiutuvia energioita vastaan. Tämä maa on pieni ja kansa on pieni mutta Suuruudenhullua!