Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Jos muokattuun (mätästettyyn) istutetaan lehtipuuta voidaan alue unohtaa metsänhoidollisten suhteen. Lehtipuu nousee sieltä aivan varmasti lähes sataprosenttisesti. Sekä istutettu että luontainen.
Silti siitä harvoin tulee läpitunkematonta vitikkoa.
Tämä olikin vaihtoehtoinen mielipide puuntakuinen vaikka itse ajattelet vain kuten yleistä on että uudistus tarkoittaa havupuuistutusta. Suorastaan havuhurmoksesta voisi puhua kun ei enää muuta edes nähdä eikä tiedosteta.Lähes asiattomana välihuomautuksena voin kyllä mainita että esim. minä olen erittäin mielelläni luopumassa mökkini puustosta.
Ja kun metsäyhtiö naapuripalstalle tekee hakkuun sain kaupan samaan yhteyteen. Puusto, kun sitä on liikaa varjostaa tehokkaasti auringonvalon ja tuo myös varjosta ja kosteudesta pitävät itikat mukanaan. Minä en käsitä juuri ollenkaan kovin puustoisia mökkitontteja syystä että sinnehän mennään valoon ja nauttimaan aurikoisista kesäpäivistä. Muta makuasioistahan sopii kiistellä ja kun kiistellä halutaan yleensä myös rahan ansainta mielessä.Älkääs ny taas hölmöjänne ehdotelko!
Kyllä se on jokaisen metsänomistajan aivan oma asia kasvattaako energia-vai ainespuuta. Kun emme edes tiedä mitä metsätalous suosii edes kymmenen vuoden saati sadan vuoden päästä.
Saattaa olla kun oikein kimurantisti mennään niin ei edes kasva nk. ainespuu vaan lehtipuu saattaa olla ainut kun selviää esim. rajusti lämpenevästä ilmastostamme.Kyllä nuo metsissä ammatikseen koluavatkin aika rauhallisia on petojen suhteen. Kun ei niitä edes vahingossakaan pääse näkemään.
Voipi hyvin olla mutta miksi ihmeessä tuollaista asiaa jonka todennäköisyys hipoo lottovoittotasoa pitää vatvoa ja kaahottaa?
Murehditaan sitten kun se karhu edes päästään eka kerran näkemään. Hirviä kyllä näkyy lähes viikoittain.Kerrohan Taneli yksikin syy miksi sitä ei sitten voi olla ilmassa.
Olen mielelläni ja unohdan mielelläni petoasian joten se on minulle ilmaa. Siksi voi kyllä sanoa että se asia on minulle pelkkää ilmaa ja pysyykin sellaisena. Toivoisin yleensäkkin mahdollisimman monelle samaa suhtautumistapaa. Kun unohdamme (paitsi asumusten lähialueet) niitä ei edes ole. Turha niitä kameroita on hysteriaa varten metsiin levitellä.Sitten karhuja on sopivasti kun niitä näkee useammin kuin hirviä.
Ja sitten ne onkin jo niin arkipäiväisiä näkyjä ettei niihin juuri jaksa huomiota kiinnittää.Tuota, ookkona Karjalassa puun takunen?
Että edes ollaanko nyt kotomaan kamaralla oltu sottain jälkeen vai jäikkönä ”jalakoihin”Puun takaa ookaillaan hiukan turhan vanhaan aikaan.
Ei niitä riukuaitoja niin kauhiasti enää sotien jälkeen ainakaan metsien rakenteelle vaikuttavia määriä rakenneltu. Piikkilankaa oli jo. Ja mitä polttopuihin tulee niin ei sekään niin paljon metsiin vaikuttanut. Tuulenkaatoja ja pirttien lähimetsiä eniten hevospeleillä.
Kun itse ostin -90 luvun lopulla noin viiskymppistä torpan metsää siinä oli niin taaja toisen kerroksen metsä sen harsitun lähes hakkuukypsän alla ettei läpi tahtonut päästä kävellenkään.Kun tuolla aiemmissa jo suorittavakin epäili että minulla sitä boorin puutetta saattaisi esiintyä niin katselin eilenillalla ihan lähikohteeltani iltalenkillä kuusikkoani (jolla ikää n-50v).
Tuo kuusikko on vähän sellanen anton-ihannemetsä jossa aika harvaksi edellinen omistaja ojituksen yhteydessä harventanut.
Järeyskin alkaa olla hyvä mutta aika epätasainen. On tosi hyvin järeytyneitä ja sitten kuitukokoakin löytyy. Ehkä silloin on sitten ollut joku epätasainen harsintametsä.
Pika-analyysi siitä ainakin ettei oireita näy. Mitään poikaoksia eikä huonoa väriäkään. Tummalla neulasella ja hyvillä vuosikasvaimilla etenee.
Pohjois-Satakunnan kertomani harsuuntunut kasvoi Tapaninmyrskyyn asti kallion päällä ja kippasi siitä sujuvasti vähäisen humuskerroksensa kanssa nurin.
Se poti mielestäni kuivuutta ja karua ravintoniukkaa maaperää.
Silti noukein sen alta mustikkaa kelpo määrät.