Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Ei me tuollaisia tarvita. Koko tauti nytkin kolmella Buranalla.
Amatöörinä sitä jokainen metsää omistava ensikertaa metsään lähtee. Ja saattaa sieltä vielä tullakkin. Ja siitähän se sitten alkaa sujua. Itse painoin yksin korpeen ojalinjoja avaamaan ja tietysti siellä oli isoja tukkipuita tuulenkaatoina vastassa. Kun niiden kanssa ensalkuun vehtasi ittensä pyörryksiin sai työtuntumaa kyllä.
Tuollaiset ovat taas sen lain korjauksen tarpeessa. Mutta niissäkin markkinavapaus olisi paras tapa eli sovitaan kilometrikorvaus maanomistajan kanssa. Ehkä joku ohjeistettu haarukka saisi olla. Metsäkatoa aiheuttaa pääkaupunki kokonaisuudessaan. Laitetaan se maantasalle ja metsitetään niin luontoväki saa ansiohuutonsa mukaan.
Eipä näytä olevan. Paluumuuttohirvistä lie varmasti olla kyse myös omassa taimikossa tuhoa tehneessä. Ei tuollaisia aiemmin ole näkynyt ja jahtihalutkin on porukoilta aikaa jo loppuneet.
En aio allekirjoittaa. Aivan typeriä aloitteita sitä rustaillaankin. Tuulivoima on ok siinä kuin muutkin päästöttömät voimalat. Kyllä näkisin että maanomistaja ja tuulivoimayhtiö tekevät siinä kahdenväliset kaupat ja muut pitäköön turpansa kii.
Harjavaltalaiset ei saa mitään tartuntoja. On senverran kyllästettyjä. Yksi tapaus nytkin tilastoitu.
Tuo Jätkä sauhuaa taas aivan omaa koohotustaan. 0,15-0,20m. rinnankorkeushalkaisijaltaan on aivan hyvin kaadettavissa ihan suoralla sahauksellakin kunhan laittaa puukiilan rakoon heti kun sopii. Mutta pieni kaatokolo ei kovin kauaa aikaa vie ja siitä saa kätevän kiilan kaatosahauksen puolelle. Suoralla sahauksella, ei mitään viettosahauksia. Siinä voi kiireessä vetää poikki asti ja kaatuukin omaan sylyyn.
Pittää tästä raivuulle lähteä. Lunta hiukan turhan paljon mutta kuntoa pittää kohhoottaa! Aika sekundaa nyt. Keuhkoputkissa jotain röhnää hiukan on vieläkin mutta happea joukkoon vaan. Tässä mitään syytä ole kuolemaa ruveta vartoilemaan, tulee se sieltä vartoamattakin. Tolopalle menestystä huiluuseen. Niin on yksi immeinen tuolla Porin päässäkin päättänyt jo päälle viiskymppisenä. Nyt on hiukka päälle kasikymppinen ja niin päästään pimeä kun olla voi. Mitään muuta tee kun kyttää kerrostalossa ikkunan ravossa muitten kulkemisia. Harrastus on aika yksoikeaa laatua josta sitten täys kotihoito työllistyy.
Kahteen kertaan rokotettu. En viitsinyt kotitestiä tuhota kun asuinkumppanikaan ei sairastunut. Mutta samapa tuo sitten mitä laatua oli mutta pirun ärtsy tuntui olevan. Kävin Joulun ja Uudenvuoden välipäivät Maanantaista-Lauantaihin raivuulla joka päivä. Joka päivä myös huomasi että kurkku on karhea ja jumittaa päivä päivältä tiukemmin. Mutta kun muuta ei ollut kuin hiukan jotain kolotuksia siellä täällä en alkanut murehtia suotta. Kun en joutunut missään kylillä pyörimään kaupoissa tai vastaavaa. Mutta sunnuntaina sitten huomasi jo että olo oli aika surkea. Olimme silloinkin vielä hiukan liikekannalla enkä edes ajatellutkaan sen sairastamisen pahenevan vaan odottelin parempaa. Noh viikolla onneksi raivausilmatkin olivat huonot ja sain huilattuakkin hiukan. Keskiviikkona alkoi käänne parempaan vaikka noita kuumeen sahaamisia ja kaikkea pientä vielä olikin. Alkoi hiukan tukkoisuus hellätä. Nyt muuten jo ok paitsi että hiton voimaton ja kieltämättä tänään nukuin keskellä päivää hiukan pommiinkin. Sekoa tuuppasi hiukan.
Onhan toki tapahtumia ja ainesta kyllä enemmältikin. Jostain syystä minulla vain on sellainen tunne että minulle sattuu ja tapahtuu vaikka ei aina niin huvittaisikaan. Tuokin reissu tuli viikoloppua vastaan möksälle Jaalaan tietona ettei saatu ketään metsuria kaatohommiin kun kaikki sattui olemaan lomilla. Ei muuta kuin ensin sunnuntaina kotiin vaikka lomalla olisi kyllä oltu ja voitu olla hiukan alkuviikkoakin. Maanantaiaamusti lähtö oli todella aikaisin kun ne per…een konehemmot on sellaisia aamupöhkijöitä. Tuo oli silloin pohjois-satakunnan palstalla eli ensin reilu tunnin ajomatkakin vielä. Eikä se meno mittään mutta se paluu. Ei uskalla paljon kertoa. Tietotaso siitä aika hatara. Eipä olisi tänä iltanakan haluttanu hirviä ajaa ulos taimikosta mutta ne olivat päättäneet ettei vajaan parinviikon per..een kovan flunssan sairastelu saa haitata ulkoilua. Meinasi vain henki loppua. Ei palkeet vielä oikeen toiminu. Par päivää sitten oli vielä kuumepiikki jossa nousi 38,2, sen jälkeen otin Buranaa ja siihen alkoi viimein paranemiskehitys. Joulun kokoontumisten satoa.