Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset

Mahtuu niitä hyvin jopa tuhatkin. Tuo ei ole mikään muu kuin uskomus ettei latvat muka saisi ollenkaan koskettaa toisen puun latvustoja. Sivulle leviämistä se kyllä rajoittaa mutta ei rungon kasvua. Enkä käsitä miksi pitäisi kasvattaa monen kuution koivuja? Kuka niitä tarvii? Ja Glan kysymyskin hyvin aiheellinen. Hybridihaavan vuosikasvuista (lustoista) hyvin näki ettei tuhannen puun kasvatus ollut pienentänyt lustoa viimeisinä kasvatusvuosinaan. Kasvu oli aika tasaista koko elinkaaren. Koivuhan joudutaan kyllä kasvattamaan pidempään saavuttaakseen h-haavan mitat kakskymppisenä mutta latvus ei ole kovin paljon kauempaa ahtaassa kuitenkaan. Katselin juuri paikallisella hakkuutyömaalla koivutukin runkoja. Sekapuustosta, pääosin kuusikosta tehty noin nuppikuorma tukkia. Koko ei ollut mikään hirmu koska oli kyse todennäköisesti istutetun kuusikon harvennuksesta eikä kuusesta vielä juurikaan ollut tukkia tullut. Koivusta oli ja laatu siinä oli kyllä huippua. Suoraa ja lähes oksatonta tukkia oli tullut ja latvaläpimittaa oli se 0,20 minimi.

Kovin oli niukka kannanotto Veli-Jussilta kritisointiini. Ympäristöasioista eli esim. jättöpuista ei mitään, ei myöskään vesistön mahdollisesta kuormituksesta. Tehometsätalouskin vaatii lain noudattamista ja sitä ei ainakaan alkukuvan perusteella ole tehty. Hehtaarin alalta pitäisi jo löytyä kuvaankin sopivana jättöpuuryhmää. Minusta koivikon minimikasvatus pitäisi loppuasennossa jäädä yli 700 rungon/ha. Siis kakkosharvennuksen jälkeen. Kemerassahan tuo on jopa pakollinenkin. Miten on analysoitu turvepohja optimaaliseksi koivun kasvatukseen? Hies kyllä mutta raurus ei. Aika kovaa pohjaveden tason pudotusta vaatii ja tuhkalannoitusta mielettömästi rauruksella. Pohja siinä tietysti ratkaisee mitä on turpeen alla. Ja kuinka syvällä se on. Mielestäni kuitenkin videon perusteella sanoisin että huomattavasti ympäristöystävällisemmin olisi saatu koivikolla lähes yhtä hyvä tulos ellei parempi kuin noin järjettömällä luonnon raiskauksella.

Täällä onkin näköjään tärkeämpää Ranen ja kevytnikkien välinen lässy kuin keskustelu koivun kasvatuksesta. A.J:kin esitti kysymyksen.

Kumma ristiriita noissa koivun kasvatuksen arkitodellisuuden ja mielipiteiden enemmistön suhteen on. Jos koivu kasvaa tiheässä kuusikossa sen laatu on erinomainen ja kasvu tukkipuuksi kilvassa kuusen kanssa aivan kelpo suoritus. Kun nyt puhutaan ettei oksat saa koskettaa toisen koivun oksia niin onhan tässä ristiriita. Minusta harvassa kasvava koivu jää oksaiseksi ja laatu kärsii. Mitä olen nyt kaatanut manutyönä tällaisia rauruskoivuja entisellä peltopohjalla niin isot oksat ovat useat myös lahovikaisia eli vievät lahoa puun runkoon. Hyvin nuorena karsiintunut metsässä kasvanut raurus ei mielestäni näin huononna laatuaan. Lisäbonuksena myös erittäin terve runko alusta latvaan. Ei mitään ruskon toukkien käytäviä. Ja Sahalan turveperäisen oloiseen maahan en koivua olisi istuttanut ja kuusikin näyttää kovin huonovointiselta tuossa pohjassa.

Minä olen kyllä istuttanut rauruksen aivan samaan 1600/ha ja aion ottaa ensiharvennukselta jo jonkinlaisen tilinkin. Toki maaperä on äärettömän hyvä sille ja vielä leppeä ison järven tausta takana. Minusta ei voida puhua ylitiheästä istutuksesta. Kun sillä ei ole muuta merkitystä kuin että varhaisperkaus ja ensiharvennus pitää tehdä ajallaan. Tuo Sahalan koivikko vain on järkyttävän harva nyt. Kun sitä (ennen koivikkoa) hakkun jälkeistä solaa katselee on kyllä säästöpuut säästyneet rahana omistajan taskuun. Jos lähdetään noita ihannoimaan pitäisi asiat selvittää laidasta laitaan eikä vain keskittyä omakehun levitykseen.