Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On tänne tuloksia annettu metsänomistajakohtaisiakin monelta taholta ja laajalti myös tutkimuksen tuloksia, joissa on ollut myös jatkuvaa kasvatusta puoltavaa tutkimusta ja tuloksia.
Ehkä varmin tunnistuskeino on syksyllä, lehtien varisemisen jälkeen. Halavan kukintotuppaat ovat paikoillaan halavassa vielä syksyllä ja ovat helposti tunnistettavissa kukinnon perusteella esim. tien varsilta. Raita karistaa kukintonsa jo kesällä. Kannattaa käydä tutkailemassa tarkemmin.
Visakallo: ”Perko voi tiedoillaan kyllä hyvin puhua omasta puolestaan, mutta ei oikein toisten”. Kyllä Perko voi puhua myös toisten puolesta, sillä Visan tuotot ovat huomattavasti yli keskiarvojen ja ovat ehdotonta huippua valtakunnassa. Sillä perusteella ei voi vaatia toisia yltämään samaan.
Tottahan jatkuva kasvatus samassa metsässä pitää sisällään myös avohakkuuta. Onhan uusiutumattomat metsät uudistettava. Tuo väittämä ”yhden kerran voi poimintahakata” on outo, mutta pitää tietekin paikkansa. Jos ei uudistu ei uudistu. Valtaosa metsistä on kuitenkin uudistuvia ja on metsänomistajasta itsestään, minkälaiset kriteerit metsänhoidolleen asettaa.
Suorittava: Metsäkeskuksen selvitykseen ei kuulu jatkuvan kasvatuksen metsät, hoitomuoto ei sisällä ensiharvennuksia. Myös jk metsät ovat hoidettuja metsiä, siinä kuin jaksottaiset metsät ovat. Jk metsissä otetaan kyllä luontaiset vaihtoehdot huomioon, mutta ei sentään jätetä hoitamatta tai jätetään luonnon hoidettavaksi.
Energiapuuhakkuut ovat jaksottaista metsänhoitoa, sitä ovat myös ensiharvennukset ja kemeratuki, joka ei oikein sovellu jatkuvaan kasvatukseen. Hoitomuodot poikkeavat täysin tässä suhteessa toisistaan. Minkälaisia metsiä sitten tuottavat. Metsät poikkeavat toisistaan ja puuntuottotapa on erilainen. Ns. pusikoituminen jatkuvassa kasvatuksessa on vähäistä ja tarvetta jaksottaisen tapaiselle puunkojuulle ei ole.
Metsänhoidossa todettua ja pitää hyvin paikkansa: ”Jatkuvaa kasvatusta voidaan käyttää silloin, kun sisäänkasvua tapahtuu ja metsää kannattaa ruveta uudistamaan luontaisesti silloin, kun luontaista uudistumista on jo tapahtumassa”. Voi olla, että tässä on avattu se, milloin kannattaa jatkuvaan kasvatukseen ja luontaiseen uudistamiseen mennä. Huonosti onnistuu uusiutumattomaan metsään, ellei käytetä apuna keinollista uudistamista. Ja kannattaako siihen mennä, kun metsänviljely on vaihtoehto. Näin toimittiin myös ennen aikaan. Taimistoille, nuorille metsille ja edelleen kasvatettaville metsille annettiin tilaa kasvaa, mutta myös uusiutumattomat ja kasvunsa menettäneet metsät uudistettiin, ne avohakattiin ja viljeltiin.
