Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tilaaja maksaa, mutta en kuulu tilaaja joukkoon, hoidan omat tilaukseni. Se on kuin tuo jaksottainen erirakenteisena, mihin ryhmään kuuluu. Molempiin kelpaa ja samaan lopputulemaan päätyvät.
Niin se tuppaa olemaan, että ennen aikaisessa ”taimikonhoidossa” saa taimikon sileäksi ja vielä muokkauksen päälle. Ei ole tarpeen puukaupan eriyttäminen, ei myöskään ole tarpeen metsänhoidon eriyttäminen. Turhaa on kiistellä päällekkäisestä metsänhoidosta tai puukaupasta. Sopivat aivan hyvin samaan metsään ja saavat mehtäukon konemiehet puunsa helpommalla.
On puutavarayhtiöitä, joilla on jk korjuuseen koulutettu puuhuolto. Saavat osan tarvitsemastaan puusta jk metsistä. Lähinnä tukkia, tuossa sitä olisi ollut, nyt meni lähinnä kuitupinoon. Parasta koivua olisi voinut jättää lihomaan enemmän. Hyvältä näyttää talvikorjuuksi, joka ei ole edes paras korjuuaika. On syksyllä kantavan maan aikana ennen syyssateita.
Rypyurat saadaan kuntoon kun maanmuokkauksella viimeistellään. Massiivisesta metsänhoidosta on kysymys ja massiivisesta metsänhoidosta on kysymys myös, kun ppa 10 viedään lakirajoille, ilman jatkon edellytyksiä. (Mehtäukko: ”epävarmojen taimettumisten kustannuksella”.) Ettei vaan ole nykyisten metsäviisaiden harsintametsätaloudesta kysymys. Käytetään metsien parturoinnissa hyväksi, mutta tuskin kuitenkaan tässä yhteydessä, kysymys on arvokasvusta tai jatkuvan kasvatuksen edellytyksistä metsänhoidossa. Ne ovat oma keskustelunsa.
Onhan tutkimustoiminnan annista kuultu kerrottavan, että kielteinen tulos on yhtä arvokas kuin myönteinen tulos. Ja että käytäntö ottaa vain tutkimuksen parhaat osat käyttöön. Tottahan taimettumisen puute on jo huomioon otettava seikka. Tiedetään myös, että maanpinnan rikkominen auttaa siihen.
Eipäs sotketa asioita, kysymys ei ollut harsintametsätaloudesta. Sen turmiollisuudesta olen samaa mieltä. Suorittavan, samoin Timpan tulokset ovat siitä, sen turmiollisuudesta ja hyvä niin. Myös osoitus menetelmän (jaksollisen) toimivuudesta, sitähän ei kukaan kiistä.
Mutta ei pidä myöskään nostaa tikun nokkaan asioita, jotka eivät sinne kuulu ja joilla on kääntöpuolensa. Luulisi metsälain olevan siitä riittävä osoitus. Seikoilla, joita ei suinkaan harsintajulkilausumassa ole kielletty. Sen tekivät ”metsäviisaat”, jotka kuvittelivat, että on olemassa vain yksi totuus.
Onhan tuo Timpan 80 % huomattavan korkea lukema väitteeksi, mutta lopultakin vain väite. Siihen joukkoon katson myös omien väitteideni kuuluvan.
Suorittava porras: Mistä niitä jatkuvan kasvatuksen metsiä riittää arvioitavaksi, kun jk. sulun purkamisesta ei ole kuin 7 vuotta. Hyvin voisin 50-70 luvun kokemuksesta kertoa, että olen nähnyt parempaakin. Silloin kysymys oli todellisista jk. metsistä ja niiden hoidosta.
Sen aikaisia metsiä ei enää ole, ovat jaksollisia metsiä tällä hetkellä ja on aivan toisenlaisesta metsänhoidon kulttuurista kysymys. Sen aikaiset metsät eivät olleet (kaikki) pilalle harsittuja, niin kuin täällä väitetään. Oli jo siihen aikaan optimaalisesti hoidettuja (jk. metsiä), joita voi seurata vaikka Perkon lustoista tai on Arvo K. metsänhoidossa seurattu.
Tuohon paremmuuteen on se ongelma, että jk. elementit kelpaavat myös jaksolliseen metsään. Eli omitaan jaksolliseen metsänhoitoon ja että saataisiin riippumaton tulos, eihän ne jk. elementit sinne kuulu.
Jos kerran eriyttäminen on määritelty ja vastakkainasettelua noudatetaan, pitäisi se tulos pystyä myös määrittelemään.
On syytä seurata tutkimuksen tuloksia, eiköhän niistä aikanaan selviä, mistä on kysymys. Vastaukset voivat olla myös muuta, mistä tällä hetkellä kinastellaan. Voivat olla poliittisia ja voivat olla yhteiskunnallisia, voi olla myös ”uudentyyppisestä” harsinnasta kysymys. Tulevissa päivityksissä niistä yleensä kerrotaan.
On kompattava mehtäukkoa, mutta auttaako se on jo toinen asia. Vaikea on Suomen metsät nähdä jaksottaisina metsinä, se tuskin on mahdollista. Paremmuuskin on vähän kuin vieraissa, niistetään puolin ja toisin ja kuvitellaan saatavan etuutta. Pitäisi olla selvät pelimerkit, jos vertaillaan.
On tuo lusto, mutta sitäkin omitaan. Arvo K. on osoittanut ja todistanut omansa, mutta myös alaharvennuksen puolella painotukset tuntuvat olevan samoja. Yläharvennuksen, väljennyksen, lisätyn kiertoajan, hallitun harsinnan, (tai kumulatiivinen korkotekijä) jne. puolella. Ovat niitä samoja jatkuvan metsänhoidon elementtejä.
Vertaile niitä sitten, mutta vaikea on myös jaksottaisesta metsästä lähteä tekemään jatkuvaa, vaatii siirtymäaikaa. Mutta ne metsät, jotka syystä tai toisesta sitä ovat, tuskin niitäkään kannattaa lähteä muuttamaan. Voi olla, että menetetään ja tuhlataan paljon arvokasta, jatkoon sopivaa.
Tuskin Visakallon tuotokset ylivoimaisia ovat. Hartola kuuluu parhaaseen Päijät/Hämeen kasvun alueeseen, jossa myös kekimääräiset metsän kuutiomäärät ovat suurimmat. Muualla ei ylletä kuin paikkakohtaisesti samaan. Puhumattakaan Lapista tai Kainuusta.
Tuo AJ:n ”salattu” tieto on hyvä kysymys. Se ei valitettavasti korjaudu paremmalla puunhinnalla tai paremmalla metsänhoidolla, vaan on hyvin pitkälti markkinasta ja sen menettelytavoista johtuvaa. Tässä mielessä puukauppa, korjuu ja niin myös metsänhoito on eriytetty markkinasta. Ja tarkoittaa metsänomistajan/puunmyyjän kannalta sulkemista markkinan ulkopuolelle.
Metsänomistajat maksavat/maksatetaan palvelusta ja se tarkoittaa suhtaumisessa metsätalouteen ulkopuolisen roolia. Sen sijaan, että metsänomistaja olisi täysivaltainen toimija. Tällä on tuohon AJ:n perään kuuluttamaan kannattavuuteen merkittävä vaikutus. Hyvälläkään metsänhoidolla ei voida menettelytapoja muuttaa.