Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Eihän niitä valmiita jk metsiä ole, myös Pukkalan jk:t on avattu jaksottaiseen metsään. Onhan sieltä vielä matkaa, mutta avohakkuuseenkaan ei menty, joka olisi ollut se toden näköinen vaihtoehto. Riittääkö jatkuvapeitteiseen, sen aika näyttää, mutta ainakin jatkettuun kiertoon riittää, joka on olennainen osa hoitomuotoa. Ennen aikaan jk metsät olivat erilaisia. Olivat avoimia, kuitenkin peitteisiä ja peitteisiä myös aluskasvillisuuden osalta. Vesakoihin rinnastettavat olivat lähinnä lepikoita, joita uudistettiin kuuselle, verhopuuston alle istuttamalla. Tällä hetkellä metsät ovat enemmän vesakoita (pusikoita). Metsäpohjat on avattu ja muokkaus auttaa myös pusikoitumisessa. Pintakasvillisuus tekee aina uuden tulemisen, kun avohakataan tai muuten metsän pohjaa tarpeettomasti avataan.
Täydellisestä ei ollut kysymys, oli vanhasta kuusikosta, huonosti toipuvasta kuusikosta ja tuhoille alttiista, mutta kuitenkin suuntaa antavasta. Puolet taimettui ihan hyvin ja täydennysistutuksen jälkeen hyvin kehittyvästä nuoresta metsästä oli kysymys. Tässä ei avovaiheesta ollutkaan kysymys, vaan metsän edelleen kasvattamisesta, joka toteutuessaan ja onnistuessaan, ihan hyviin tuloksiin päästään.
<p>Ne 100 kuviota voivat olla myös eri-ikäismetsää ja voivat olla eri kehitysvaiheessa nekin. Täältä poistettiin tarpeettomasti hyvää keskustelua. Faktaa Perko on tarjoillut, viljelykään ei ole pois suljettu ja täydennysistutukseen joudutaan turvautumaan. Jos haluaa kasvattaa kuusta, onnistuu se näinkin ja vielä hyvällä menestyksellä. On tullut paljon ”tuhoon tuomittuja” metsiä, kuten viranomaisten päätöksillä avohakattavaksi määrättyjä, rauhoitetuksi tuomittuja ja omissa metsissä jne. hoidettua puhdistushakkuiden kautta edelleen kasvatettavaksi. Aina ei loppupuustolla tehdä tiliä ja kontolle tulee vielä viljelyn ja hoidon kustannukset ja pitkä odotusaika. Sen sijaan usein hoidettu edelleen kasvatettava metsä alkaa tuottamaan heti. Valopuille kuusta kuuselle ei onnistu, korkeintaan jos valoilmasto on riittävä ja Etelä-Suomessa tuhot alkavat rajoittamaan metsänhoitoa. </p>
<p>Oliko vähän yhteensovittamisesta ja puun tuottamisesta, mutta myös taimituotannolla on sijansa. Metsissä on paljon yhtymäkohtia peitteiselle metsänhoidolle. Tuskin kuitenkaan ensimmäisenä ole tarve turvautua taimituotantoon. Mutta tarkoittaa myös, että peitteisen metsänhoidon haasteisiin on tartuttava. Siihen suuntaan metsiin kohdistuvat ympäristön ja yleiset paineet ovat kohdistumassa. </p>
Olikohan estettä ja voi olla metsänhoidon kannalta hyväkin vaihtoehto käynnistää jk avovaiheen kautta. Voidaan myös viljellä. Menee sukkession ohjaamassa järjestyksessä ja siitä voidaan edetä kerroksellisiin metsiin. Ei oikein ymmärrä lain suositusta puolivarjoon. On taimettumisongelmat ja valopuilla huonot edellytykset kasvuun lähtöön. Avohakkuille kuitenkin pitäisi asettaa rajat, ettei keskenkasvuisia metsiä hakattaisi aukeaksi.
Ei oikein mene yksiin. Mitä sitten jos kuusi jää viimeiseksi, siinä järjestyksessä myös luonto toimii, pioneeripuilla aloitetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alta nousevat kuusikot raivataan pois ja metsien monikerroksellisuus hävitetään, avohakataan. Tai massaa tuotetaan altapäin hakkaamalla, satoa voi korjata myös päältäpäin. Pitkän sulun aikana näin kuitenkin toimittiin, mutta se on portti myös jatkuvaan kasvatukseen. Sitä toteutettiin ennen sulkua ja hyvällä menestyksellä, sillä kaikki Suomen metsät eivät olleet liiallisella harsinnalla pilattuja. Miksei hoitomuodot voisi yhdistää, toimivat kyllä samassa metsässä. Tuskin siihen on estettä, mutta se edellyttää kyllä hoitomuotojen yhteensovittamista.
Vanhan lain aikana jatkuva kasvatus oli sulussa ja sen lain aikana voimassa oleva hoitomuoto oli jaksottainen metsänhoito. Jos vaikka jatkuva kasvatus otettii mukaan uuteen metsälakiin, sitä poiminta ja pienaukko hakkuiden kautta toteutetaan eräänlaisena jaksottaisena metsänhoitona. On toteutunut tai on toteutumassa hoitomuodon muutos, joka huonosti palvelee peitteistä metsänhoitoa eli jatkuvaa kasvatusta.
Visa, kysymykseen mitä esittäisit tilanteen korjaamiseksi? Aika paha, mutta se olennainen kuitenkin lienee. Jos halutaan peitteisen metsänhoidon toimivan, on mentävä luonto edellä ja käytettävä luonnon tarjoamat vaihtoehdot hyväksi. Ei toimi, jos jk metsää lähdetään perustamaan, on siinä luontovaihtoehdot otettava huomioon, muuten jäävät luonnon vaihtoehdot tois-sijaisiksi. Voi olla puukaupallisesti ja puuhuolon kannalta hyvä, mutta luonnon kannalta tois-sijaista. Ei toimi mallinnukset, kun luonto toimii eritavalla jne. Näitä pitäisi pystyä lukemaan ja jos laki suosisi ensisijaisuutta. Pitäisi pyrkiä pois poiminta/pienaukko mallista ja tarjota luonnon valmiita ja toimivia vaihtoehtoja tilalle.
Kyllä, rahat voivat jäädä saamatta, samoin kuin tämä ikiaikainen väittämä. Lakirajoilla mennään tuottamattoman puolelle, puhkaistaan tuottavuuden raja ja uudistetaan, jos jk metsässä uudistumista ei tapahdu. Mennään viljelyyn ja oikein lain voimalla ollaan toteuttamassa jk metsän taantuma, josta täällä kovin (ansaitusti) perään kuulutetaan. ”Voidaan onnistuneesti toteuttaa yksi korjuukerta” ja se on sitten siinä. Toinen kynnys on tuo heinettyminen. Lakirajoilla ylitetään tietty heinettymisen ja vesakoitumisen kynnys. Se vaikeuttaa metsän uudistumista/uudistamista ja toisaalta lakirajat ja pienaukko on liian vähäinen avaaminen valopuille ja kuuselle riittäisi vähempikin. Tiedä oikein, mistä syystä on menty tällaisiin tulkintoihin, joilla vaikeutetaan metsien hoitoa. Vaikuttaa myös metsän tuottoihin.
