Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän kuusi vuotta ole jo kuusi vuotta myöhässä. Sopiihan metsän putsaukseen tällainen menettely oikein hyvin. Ensin lakirajoille ja sitten aukoksi ja raato vielä myyntiin.
Mutta, eikö lain ”porsaanreikää” voisi tukkia, muuttaa ohjeistusta tai tiukentaa kriteeristöä. Meitä kun on joka junaan ja aina on myös niitä, jotka käyttävät hyväksi.
Metsien vajaatuottoisuus otti pulttia uudesta metsälaista. Metsänhoito vapautettiin ja metsien vajaatuottoisuudelle on lain tulkinta. Ettei näy jo tilastoissa ja metsien kasvun taantumana.
Vuokilan tutkimus on yksi osoitus peitteisen metsänhoidon toimivuudesta. Noin 50 vuoden sulku on aiheuttanut pahan taantuman Suomalaiseen metsänhoitoon, jonka umpeen kurominen vaatii aikansa.
Tulivat jaksottaisen metsänhoidon yläharvennukset sallituksi, kun peitteinen metsänhoito (jk) laitettiin sulkuun. Tulihan niistä jaksottaisen yläharvennuksista valtamenetelmä valitettavasti. Eihän siellä jaksottaisen metsässä edes ole alempia latvuskerroksia, ne on poistettu pienempien puiden hakkuissa. Eihän Vuokilan tutkimusta voi rinnastaa jaksottaisen yläharvennuksiin. Jk metsänhoitoon kyllä.
”kannattaa asettaa jiikoo-sopivaan metsään”. Sanoisin, että pitää asettaa sopivaan metsään, mutta laki ei sitä estä. Uudistamisvelvoite laukeaa vasta sen jälkeen, jos taimettumista tai uudistumista ei tapahdu. On laskennallisesti että metsänhoidon kannalta vajaatuottoista ja siinä mielessä hukkaan käytettyä aikaa. PPA alaraja esim. 10 ja lakiraja 9, jos avataan vielä umpimetsään, huonosti siinä voi käydä, myös tuhojen osalta.
Huonosti sopii urakoitsijoiden logistiikkaan, mutta on myös urakoitsijoita joille sopii. Ei kannata myöskään uskoa laskenta esimerkkeihin, ei ainakaan, jos vertailua tehdään jk metsän perustamisen lähtökohdista. Siitä voi olla tuhoisat seuraukset metsälle ja laskelma antaa väärän tuloksen.
Aivan, teette puukauppaa (pysty) hintasuositusten ja metsänhoitoa (Tapio) suositusten mukaisesti. Vaikeutta tuntuu olevan siitä mistä muusta täällä keskustellaan. Ei se ole ymmärryksestä, mutta vaihoehtoisista tavoista voi olla.
Niin se tuntuu käytäntö olevan. Maksetaan puulle ja korjuulle vain harvennusta vastaavia hintoja. Kaikkea ei pidä uskoa, voidaan noudattaa myös toisenlaisia käytäntöjä.
Mikäli laskentaesimerkeistä mitään ymmärtää, tuskin on tarpeen ottaa Visan moninkertaisia tuottoja vertailuun, joka tarkoittaa myös ylisuurta korkoa. Mistä niitä yleensä vertailevia lukuja ottaa, kun ei ole tilastoja, eikä metsissä rinnakkaisia vertailukohteita. On vaan uskottava siihen, mikä tietää, jos tekee puukaupan jk metsään. Pääasiassa tukkikaupasta saa avon hinnan, korjuun kustannukset ovat avoa vastaavat, puuston kasvu on jaksottaista vastaava, säästää uudistamisen ja hoidon kustannuksista jne. Hoitotoimenpiteeksi riittää siistiminen/hoitoraivuu korjuun jälkeen. En oikein ymmärrä jaksottaisen ”etuja”, kun niitä pidetään peitteisen metsänhoidon (jk) haittoina. Puuki, lakennassa ei ole tarpeen lähteä päätehakkuutulosta, vaan nollatasosta, sieltä AJ:kin lähtee. Toisaalta poimintahakkuiden suositusten alaraja on käytännössä lakirajat ja tarkoittaa poistumassa ainakin puolet pois. Voi olla metsänhoidon kannalta tuhoisaa, ja jota tuskin voidaan pitää jk metsänhoidon kannalta suositeltavana ohjeena. Kuten tuossa edellä (Kalle Kehveli) todetaan.