Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Teet isot harveikot ja kun huomaat, ettei siitä mitään tullutkaan, teet loputkin aukoksi. Metsälaki sen sallii ja ei tarvitse mennä metsän rauhoittamiseen, niin kuin vielä 60/70 luvulla mentiin. Se on kova hinta korjuusta, jos vastineena on pilalle hakattu metsä, mutta myös hinta tuotosta, jos tilanteen saa korjattua avohakkaamalla.
Alvista en tiedä, mutta vastenmielistä on maksaa metsän hävittämisestä. Niitä pilalle harsittuja ja eriasteisesti pilalle harsittuja metsiä näkee paljon. Ensiharvennukselle se on kohtalokasta. Ilmeisesti tehdään jo ensiharvennusmetsistä jk metsiä, metsälaki sen sallii, mutta mihin rajaan asti? Ettei vaan tehdä tilaa uudelle harsintajulkilausumalle, ainakin paremmalle valvonnalle.
Tämä alkaa kuulostamaan aika erikoiselta, jos omistajan oikeuksiin ei saa puuttua. En koe vapautena, jos optimaalisen kehittyvän metsän sijaan saa riukumetsän ja siitä on maksettava. Tuskin täällä ollaan sääntelyä lisäämässä, vaan sitä purkamassa. Viedään moneen suuntaan.
Tiedä noista saksan pienaukoista kuusiporan tuhon aiheuttajana. Ei kuusiporat suomessakaan ole keskittyneet pienaukkoihin.
Mutta tuo Puukin sopiva muutos luvanvaraisuudesta on kannatettava. Ei kuitenkaan luvanvaraisuudesta jk metsissä, vaan luvanvaraisuudesta jaksottaisen metsissä. Asettaa kunnolliset rajat uudistumisvelvoitteelle, joilla ollaan muuttamassa jaksottaista metsänhoitoa jatkuvan kasvatuksen metsänhoidoksi, ilman onnistumisen edellytyksiä.
Kovin lyhyeksi jää metsänomistajien kokemusaika jatkuvasta kasvatuksesta. Ja pitkä on sulkuaika harsintajulkilausumasta 1948.
Timpalla jaksottaisen aloitus oli -63 kahden sukupolven takaa ja puuston osalta 50 m3/ha määrämittaharsinnan jäljiltä. Täytyy olla myös huomattavaa alueellista vaihtelua metsän käsittelyn kuin myös puuston osalta.
Omat kokemukseni Mhy leimausporukassa ajoittuvat -60 luvun alkuvuosille. Voin todeta, että Timpan kuvaamia metsiä ei ollut ollenkaan. Siihen aikaan leimattiin jatkuvaa kasvatusta ja jaksollista kasvatusta samoista metsistä. Olisiko ollut harsintajulkilausuman jälkeistä Mera ohjelman mukaista. Metsät olivat puustoisia, toki vanhat metsät uudistettiin ja paljon oli myös vajaatuottoisia, jotka olivat lähinnä hakamaita, jotka uudistettiin.
Täytyy olla, koska näin suurista eroista on kysymys, tilakohtaista tai metsähoidonneuvojan piirikohtaista. Siihen aikaan ja pitkään vielä sen jälkeen, pitäjän rajat olivat havaittavissa, niin myös neuvojan piirin vaihtuminen. Aika vähäisiksi jäi havainnot pilalle harsittujen metsien osuudesta.
Samat tiheyssuositukset on, mutta läpimittaluokasta tingitään. Riukumetsä on aivan muuta kuin optimaalinen metsä, eli optimaalinen taulukon mukainen läpimittaluokka.
Onnittelut vaan Timpalle, näin pitää jaksottaisia metsiä hoittaa. Sitä tekee itse kukin, mutta hoidettavana on myös jk. metsiä, joita kertomasi mukaan Timpalla ei ole.
Että menisi jonkinlaisessa konsensuksessa, huomautettavaa löytyy myös jaksottaisesta metsänhoidosta. Esim. Kemeran osalta pilataan nuoria metsiä. Niistetään runkoluokassa (15) raakasti, jopa siinä määrin, että jäljelle saadaan jätemetsiä.
Eikö kemeraehtoja voisi muuttaa niin, että metsiä käsiteltäisiin optimaalisesti taulukoiden mukaan. Esim. niin, että kemaraehto täyttyisi vuosissa (puustonikä), johon mennessä hoitohakkuu on suoritettava. Ei ainakaan nykyisen kaltainen harsiminen kemeran suhteen ole mahdollista (tarpeen).
Se on vähän kuin tuo Mhy maksu, tarpeellinen!
Mhy mainostaa, että on vastine yhtiöiden pystykaupalle. Ei ole logistiikassa eroa yhtiön hakkuisiin, mutta hallinnollisesti ovat hankintahakkuita. Olisiko mitään sitä vastaan, jos hakkaisivat samalla sopimuksella? Ootoksessa on metsänhoitokin?
Vastaa hyvinkin aloituksen ”koealaa”. Ei tunnu riittävän, että hakataan lakirajoille, tehdään vielä yläharvennuksena eli harsitaan. Hakataan metsä pilalle ilman tulevaisuuden ennustetta. On yleistä tämän päivän metsänhoidossa ja vastaa hyvinkin jatkuvan kasvatuksen väärää tulkintaa, joka on kirjattu metsälakiin.
Pystykaupat ovat yhtiön hakkuita, jos vaikka ne tehdään metsänomistajan metsässä. Siihen nähden metsänomistajien hakkuut ovat vähäisiä ja niistäkin suurin osa tehdään Mhy korjuupalvelun kautta. Näistä voi hieman päätellä metsänhoidon vastuukysymyksiä.