Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Voi olla, että näkyy jo metsien kasvun taantumana. Poistettiin myös riittävä puuston pääoma. Kyllä 200 kuution puustopääomalla jo tulosta tehdään.
Tuskin jatkuva kasvatus on vielä avautunut, on kovin lyhyt aika jatkuvan kasvatuksen hyväksymisestä lakiin. Metsänhoito on ohjattu jostain 70-luvulta jaksottaisena metsänhoitona n. 50-vuotta ja sitä ennen julkilausumasta n. 20- vuotta toteutettiin vielä jatkuvaa kasvatusta. Nyt uudesta metsälaista 8-vuotta tuskin riittää muutokseen ja päälimmäisenä tuntuu olevan puolustautuminen muutosta vastaan ja EU-säännökset koetaan uhkana.
Kovin on rajoitettu tulkinta jatkuvasta kasvatuksesta metsälaissa ja huonosti soveltuva muuhun metsänhoitoon. Tulkinta on kuitenkin raadin mieleen. ”Pienaukon tehtävä on luoda valopuulajeille mahdollisuuksia uudistua jatkuvan kasvatuksen metsään joten se ei ole tarpeeton metsälaissa”. Ei ole tarpeeton metsälaissa ja ei ole tarpeeton nimenomaan jatkuvan kasvatuksen metsissä. Samaan syssyyn voi kysyä missä jatkuvan kasvatuksen metsät ovat. Tilastojenkin mukaan niitä on kovin vähän. ”Ongelma ei ole jos taimia ei synny ja ei senkään suhteen jos uudistamisvelvoitetta ei ole”.
Tuskin metsänomistajat kuitenkaan näin hölmöjä ovat, sitä vastoin lain laatija tuntuu olevan ja metsien hyväksi käyttäjät. Ei koeta ongelmana, kelpaa kuitenkin tavaksi eriyttää metsänhoito. Pienaukkohakkuut luokitellaan kasvatushakkuiksi, vaikka metsänhoidollisesti kuuluvat uudistushakkuisiin.
Metsuri motokuski, tarkoitan ylispuuhakkuita, se voi olla myös ns. poimintahakkuu tai pienaukkohakkuu, kun taimistoja vapautetaan. Tarkoitan yhtenäiskäytäntöä, sillä taimettuminen on ongelma nykykäytännön muksisessa pienaukossa, niin kuin kerrot. Pienaukkoa voidaan pitää siinä mielessä tarpeetomana ja voidaan yhdistää avohakkuisiin. Edellyttää luokituksen muutosta.
Valmiiksi kehittynyt taimisto pienaukossa tarkoittaa metsän alle kehittynyttä taimistoa, joka vapautetaan, pienaukko. On ymmärrettävissä näin päin, vaikka ei ole luokituksen mukainen. Ei umpimetsään avattava pienaukko, jonka odotetaan taimettuvan, on luokituksen mukainen. Taimettuvat usein heikosti. Vapaasti tulkittuna ”satumetsä”, Timpan tulkitsemana tuolla edellä.
Ei ole hyötyä, jos luulee hyötyvänsä pienaukosta, jotka taimettuvat heikosti. Siinä mielessä metsälaki lähtee väärästä olettamasta. Jos pienaukossa on kehittyvä taimisto valmiina tai kohde on herkästi taimettuva ja uudistuva, kysymys on eriasiasta.
Katselin tuossa metsää, joka neuvojan toimesta ohjattiin avohakattavaksi. Näin ei kuitenkaan toteutunut. Tällä hetkellä metsä tuottaa hyvässä kavussa olevaa tukkia. Pusikot eivät haittaa, raivaustarvetta ei ole ja hakkuu voidaan toteuttaa vanhoilta urilta.
Ei oikein houkuttele neuvojien ehdotukset. Ei ainakaan avohakkuu, mätästys, kuusen istutus ja lehtipuiden poisto. Kovin yksipuoliseksi metsänhoito jää ja vaihtoehtoa tarjoillaan melkein joka paikkaan.
Sitä vastoin Timppa kertoo sekametsistään ja onhan niihin hänen kertomillaan hoitotavoilla hyvät mahdollisuudet.
AJ: Mielestäni tuosta vastauksestasi käy selkeästi ilmi mitä metsähoidolta edellytät. Näkemyksemme kuitenkin poikkeavat eräiltä osin ja olen kyseenalaistamassa luontoon kohdistuvan ohjauksen, joka sinällään on kirjoitettu myös lakiin. Luonto kuten metsä yllättää, sitä voi pyrkiä ohjaamaan, mutta myös luonto ohjaa. Ei tahdo onnistua luonnon ohjaaminen, se näkyy näissä jatkuvan kasvatuksen kysymyksissä. Toimii kyllä, mutta kysymys on varsinaisesti keinollisesta uudistamisesta.
Tavoitin tuossa edelle sanoa, että poiminta ja pienaukko hakkuiden hyöty saavutetaan paremmin jo olevilla, metsän hoitoon ja taimistojen vapauttamiseen tähtäävillä toimilla. Ei luontoa ohjaamalla, vaan luonnon tarjoamia vaihtoehtoja hyväksi käyttäen, korkeintaan luonnon tarjontaa ohjailemalla.
Olikohan metsähoidossa ja korjuussa muita vaihtoehtoja kuin kasvatushakkuut ja uudistushakkuut. Tehdään kasvatushakkuita niin kauan kun metsää kasvatetaan ja siirrytään uudistushakkuisiin kun lähdetään metsää uudistamaan. Näin myös jatkuvan kasvatuksen (poiminta ja pienaukko) hakkuiden osalta. Eivätköhän ole uudistushakkuita nekin, siinä kun muutkin uudistushakkuut.
Pitkän jatkuvan kasvatuksen sulun aikana toteutettiin hyvinkin perinteistä jaksottaista metsänhoitoa. Sitä vastoin nyt uuden lain aikana kiinnostus jatkuvan kasvatuksen elementteihin on lisääntynyt.
Tarkkarajaisella jatkuvan kasvatuksen luokituksella (poiminta) on myös haittapuolensa. Ei ehkä riitävällä tarkkuudella ole arvioitu seurauksia. Luokituksen mukaiset jatkuvan kasvatuksen metsät ovat heikosti taimettuvia ja heikosti uudistuvia. Ja jos uudistuvat, ovat myös kuusivaltaisia. Ei varjoon tai puolivarjoon toteutettavalla uudistamisella saavuteta valopuita, eli sekametsiä. Näin ainakin eteläisessä ja keskisessä suomessa.
Olen ymmärtänyt, että poiminta- ja pienaukkohakkuilla tavoiteltava hyöty saavutetaan paremmin jo olevilla, metsien hoitoon ja taimistojen vapauttamiseen tehtävällä työllä. Näin ei kuitenkaan ole, kuuluvat luokituksessa jaksottaiseen metsänhoitoon ja uudistuhakkuisiin, kun poiminta- ja pienaukkohakkuut kuuluvat kasvatushakkuisiin. Höpö höpö, luokituksen yhtenäistämisellä metsänhoito voidaan tasapainottaa ja entistä paremmalla avohakkuiden huomioon ottamisella.
Eriyttämistä on myös jaksottainen metsänhoito sen perinteisessä muodossaan. Samoin kuin jatkuvan kasvatuksen avohakkuuton vaihtoehto. Siihen väliin jää harmaa vyöhyke, jota koplataan sitten puoleen jos toiseen. Paikallaan olisi yhtenäisohjeet, jotka toteutuessaan edellyttävät kyllä luokituksen uudistamista.
