Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On jäämässä paljonkin pinta-alaa, vaikea kuitenkin jatkuvaa kasvatusta on nähdä puistoihin, maisemaan, suojavyöhykkeille, suojeluun jne. on oma maailmansa ja yhdenlaisesta koplaamisesta on kysymys tässäkin. Jos metsänhoitoa voidaan käyttää hyödyksi ”suojelun” järjestämisessä, hyvä on, mutta jatkuva kasvatus on tarkoitettu, on yleisesti hyväksytty ja käytettävissä oleva vaihtoehto metsänhoidossa. Ei kuitenkaan erillään pidettävänä (eriytettynä), vaan metsänhoitoon sopeutettuna. Tämäkin on vaihtoehto.
Tiedä tuosta kiintiöittämisestä 20-30%, joka on menossa ”suojeluun”. Mutta varsinaisesti tuskin on tarvetta metsänhoitoa lähteä kiintiöittämään, kun ei tiedetä minkälaista metsänhoitoa ja missä määrin ollaan toteuttamassa.
Jos jatkuva kasvatus nähdään avohakkuina, eikö jatkuva kasvatus ole syytä sulauttaa metsänhoidon luokitukseen. Tässä on käymässä niin, että ns. jatkuvan kasvatuksen elementit koplataan ja on jo hyvin pitkälle koplattu jaksottaiseen metsänhoitoon ja mitä siitä sitten jää jäljelle?
Sukkessio on ymmärrettävä asia luonnonhoidossa, tuskin sitä järjestystä on syytä mennä muuttamaan. Mutta tuskin myöskään jaksottaista metsänhoitoa sen perinteisessä muodossaan on pidettävä riittävänä. On sinne mahduttava peitteisen metsänhoidon (jatkuva kasvatus) parhaat puolet, jos yhtenäisohjeita käydään luomaan.
Pitäisi ns. ”jk-hakkuut” saada ratkaistua mihin ne kuuluvat, kun ovat päällekkäisiä hoitomuotojen välillä. Luokitellaanko kasvatushakkuiksi vai uudistushakkuisiin. Poiminta ja pienaukko luokitellaan kasvatushakkuiksi, mutta ovat yhtä hyvin myös uudistushakkuita, väljennetään ja vapautetaan taimistoja (pienaukko). Tähän kohtaan liittyy kuitenkin peitteisyys. Peitteisiä ovat myös jaksottaisen uudistamiseen tähtäävät hakkuut, kuten siemenpuut. Yleensä peitteiset luokitellaan kasvatushakkuisiin ja niitä ei ole syytä sotkea avohakkuisiin.
Jatkuva kasvatus tulisi ottaa metsänhoidon luokitukseen. Tällä hetkellä jatkuva kasvatus (poiminta) on puutteellisesti määriteltynä ja puutteellisesti huomioon otettuna, sotketaan ns. ”jk-hakkuisiin”. Tai voitaisiin jo näillä perusteilla sulauttaa muuhun metsänhoitoon, sinne minne kuuluukin? Lähtökohta kuitenkin on, että jatkuva kasvatus kuuluu luokitella omana avohakkuutomana vaihtoehtonaan omassa luokassaan.
Olen aina pitänyt kasvatushakkuina ja peitteisenä metsänhoitona hakkuita, joilla uudistetaan metsää luontaisen uudistamisen kautta. Riippumatta siitä ovatko jaksottaista tai jatkuvaa metsänhoitoa. Kysymys ei kuitenkaan ole ns. ”jk-hakkuista”, jatkuva kasvatus poikkeaa näistä. Jaksottaisen ”jk-hakkuut” ovat sotkemassa, siihen viittaa mm. Metsuri motokuski tuossa edellä. ”Jaksottaisessa kasvatuksessa on myös peitteistä metsänkasvatusta”.
Metsänkäyttöilmoituksella jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei ole luokiteltu, se on puute. Luokitus ei täsmää muutenkaan. Luokituksen runkona käyttäisin kasvatushakkuut, avohakkuut ja jatkuva kasvatus. Kasvatushakkuisiin kuuluisivat myös nämä ”peitteiset avohakkuut” ja avohakkuisiin viljelyn kautta uudistettavat, tuhoalueet ja luontaisesti uusiutumattomat. Voi olla myös jatkuvan kasvatuksen ns. lakirajat, ”uusiutumattomat”, joita joudutaan parsimaan usein avohakkuilla?
Mitä Yrjö Norokorpi sitten kirjoittaakin, kun ei pääse lukemaan, mutta asiaa. Peitteistä metsänhoitoa voivat olla kaikki luontaiseen uudistamiseen tähtäävät hakkuutavat. Niitä voidaan pitää myös kasvatushakkuina, kuten poiminta- ja pienaukkohakkuita pidetään. (ks. metsänkäyttöilmoitus lomake)
Vastaavasti vohakkuita ovat keinollisesti uudistettavina pidettävät, kuten tuhoalueet ja pystymetsään tehty avohakkuu.
Gla, luontaisesti uudistuvat metsät johtavat tavallaan myös ”avohakkuuseen”, mutta säilyvät kuitenkin peitteisinä kokoajan, taimettumisen ja metsän uudistumisen kautta.
Jos on tarpeen metsänhoidon luokituksen uudistaminen, jako voisi olla esim. luontaiseen ja vastaavasti keinolliseen uudistamiseen tähtäävät.
Näin on mutta: AJ: ”Raadissa on hyvin vähän sellaisia jäseniä jotka eivät koskaan eikä missään tekisi jatkuvapeitteistä hakkuuta”.
Olen kirjoittanut epätyypillisestä metsänhoidosta, sillä hoidon käsitteet eivät kohtaa. Olisi tarpeen yhdistää nämä hoitomuodot, elleivät jo sitä ole ja avohakkuuttoman vaatimus tulisi poistaa. On sitten kenenkin vallassa mitä tekee, toteuttaa vaikka ns. jatkuvaa kasvatusta, huono vaihtoehto ei ole sekään.
Mitä tulee näihin ”perättömiin väittämiin”, olisiko Ylen jutuista kysymys. Ei ole kyllä havaintoa, että täältä olisi klopattu Suomen metsätradegiaa vastaan.
AJ: Onhan tuo aika paksua, että ”tarvitaan metsälain uudistamisvelvoitteen seuraamiseksi”. Eli uudistamisvelvoitteen seuraaminen muodostuu metsänhoidon kehittämisen esteeksi?
Aegolius: ”en ole huomannut minkäänlaista keskustelua, enkä myöskää vääntöä, tästä asiasta”. Valitettavasti on todettava, että olet suuremman luokan valehtelija täällä?
”Yli 600 sivua jk:n vastustamista”. Siinä se on ja kaikella on myös hintansa. Jaksottaista, pystykauppaa ja yhteiskuntahyvää, ongelma voi olla poliittinen? On kuitenkin raadin mielestä ainut hyväksyttävissä oleva vaihtoehto. Osuustoiminta olisi vaihtoehto, mutta metsänomistajien pyrkimykset on ajettu ”marginaaliin”. Puukaupan ongelma, on myös metsänhoidon ongelma. Tarjolla on vain yhdenlaista puukauppaa ja yhdenlaista metsänhoitoa?
Poimintahakkuu ja pienaukkohakkuu luokitellaan kasvatushakkuiksi. Sen sijaan siemenpuu suojuspuu avohakkuu jne. luokitellaan uudistushakkuiksi. Tuota jaottelua voidaan pitää epätyypillisenä, sillä kysymys on likipitäen samasta asiasta. Ei epätyypillinen metsänhoidollisesti, mutta on epätyypillinen sen suhteen, että saadaan pidettyä hoitomuodot erillään.
Siitä käydään kovaa vääntöä vielä tässäkin keskustelussa. Eiköhän olisi aika tehdä asialle jotakin, ettei ole enää sotkemassa suomalaista metsänhoitoa. Eihän jatkuva kasvatus (harsinta) ole katoamassa minnekään, se kuuluu suomalaiseen metsänhoitoon siinä kuin muutkin ja tuskin on uhkaamassa muuta metsänhoitoa.
