Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Rattoria tässä käynnistellään, aika vähän näyttää tulevan uutta. Rautalankamallit ovat mitä ovat ja eivät houkuttele olemaan maksumiehenä. Ei ainakaan pystykaupassa ja metsänomistajan puilla käytävässä kaupassa.
Bulkkia ovat edelleen mistä maksetaan. Jalostaminen ja vaihtokauppa ovat täyttä valuuttaa, ei edes tiedä puita aina minne menevät. Ei houkuttele tekemään nollasopimuksia, mieluummin toimituskauppana tienvarteen. Tietää mitä tehdään ja minne menevät ja puunhankinnat kustannukset saa vähennyksenä.
Ostajaa kiinnostaa puut joita on ostamassa ja mitä on saamassa.
Mehtäukko tatkoittaa lähinnä metsänomistajan puilla käytävää kauppaa?
Aina välillä näkee nollakaavoja, jotka ovat pitkään toimineet, mutta sekään ei ole riittänyt. Tehtaita suljetaan. On vähän samanlainen asia kuin yhteinen laina, tai maan vaiva, koskaan ei tarvitse maksaa takaisin?
Jäähän puusta vielä vähän kohtuulliseksi katsottu määrä puunmyyjälle? Puunhankinnan monopoli on n. 90 % ja pystykaupassa se on 100%. On iso raha joka vähennetään puunhinnasta ja ostaja vähentää sen verotuksessaan. Vähentää myös prosessin tarvitseman puuraaka-aineen, mutta sehän ei kuulu puunmyyjälle. On teollisuuden vähennettäviä.
Jättäisin tuon kilpalaulannan, mikä on on tasarakenteista ja mikä jatkuvaa kasvatusta pois. Sopivat kyllä samaan metsään. Oleellista on että hakkuun yhteydessä aina raivataan. Jaksottaisessa se tehdään ennen hakkuuta ja jatkuvassa kasvatuksessa hakkuun jälkeen. Tulevan metsän käytön ja kehityksen kannalta siinä on iso ero. Metsät muotoutuvat käsittelytapojen mukaisesti.
Gla, ei voi välttyä ajatukselta, että kysymyksessä on puhtaaksi raivattu tasarakenteinen metsä tai hoidettu erirakenteinen metsä.
Sitä ne ovat, mutta käsittelytapoja voidaan myös muuttaa. Omassa toiminnassani lähden siitä, että raivuu tehdään aina hakkuun jälkeen.
Mitähän tekemistä tonttipuilla tai rakennuspuilla on peitteisen metsänhoidon torjunnassa?
Siinä Timppa on iso ero hyväksyä jatkoon olemassa oleva taimikko tai nuori metsä, kuin jäädä vartomaan tuleeko niitä taimia, vaikka kuin on hakattu alarajoille tai sen alle.
Itse asiassa jaksottainen menetelmä torjuu luontaisen metsänhoidon. Alusta raivataan puhtaaksi ryönästä ja myös taimista. Eihän sinne ole jäämässä luontaisen vaihtoehdon elementtejä. Onhan se sitten aika hölmöä alarajoilla alkaa vartomaan tuleeko sinne niitä taimia vai eikö tule. Olosuhteet ovat muuttuneet ja monessa kohtaa voidaan sanoa. Sen aika oli ja meni ja varmin tapa saada metsä aikaiseksi on viljely.
Metsälaki antaa mahdollisuuden tällaiseen toimintaan, sitä käytetään myös hyväksi metsätilakaupassa. Ja niin hyvä menetelmä kuin jaksottainen metsähoito onkin, voihan se olla myös oiva keino peitteisen metsänhoidon torjunnassa.
Ola_Pallonivel: Kysymys ei ole propagandasta, jos aukosta kerätyillä risuilla katetaan viljelyn kustannuksia, mutta on sitä, jos samoja kustannuksia katetaan kuvitelluilla jk:n kustannuksilla.
Ei voi yleistää, sillä myös jk puista on maksettu avoon rinnastettavia hintoja jopa yli ja myös korjuu on ollut kilpailukykyinen. Että on vähän riskaapelia mainostaa jk:n alemmilla tuotoilla kustantaa jaksottaisen viljelyn ja hoidon kustannuksia.
Timppa, olet kertonut kattavasi viljelyn ja hoidon kustannukset avohakkuusta saatavalla paremmalla tuotolla ja puunhinnalla, verrattuna jatkuvasta kasvatuksesta saatavaan tuottoon ja puunhintaan. Pidän sitä kyseenalaisena vaihtoehtona, sillä eihän sinulla kertomasi mukaan ole jatkuvan kasvatuksen metsiä, johon verrata?
On syytä kiinnittää huomiota seikkaan, jolla pyritään osoittamaan jaksottaisen metsän parempi tuotto, jaksottaisesta puusta maksettava parempi hinta tai korjuun alempi hinta jne.
On erittäin kyseenalaista osoittaa joksottaisen paremmuutta sillä, että jaksottaisen paremmalla tuotolla ja puun hinnalla katetaan tulevan metsän viljelyn ja hoidon kustannukset. Väittämä ei oikein perustu mihinkään, ei ainakaan siihen, että saadaan ikään kuin viljelyn ja hoidon kustannukset ilmaiseksi tai minimaalisella hinnalla.
Kysymys on enemmänkin propakandasta, katteettomista väittämistä ja siitä väännöstä jota käydään ja perustuu korkeintaan jaksottaisen puuntuottajan ja käyttäjän valtaan, toimia kuvatulla tavalla.
Minusta Pukkalan määritelmä metsänhoidosta on hyvä määritelmä. Kaikki muu on jatkuvaa kasvatusta paitsi avohakkuu.
Jatkuvaan kasvatukseen edellytykset ovat olemassa, niin kuin ovat muussakin metsänhoidossa. Metsät ovat mosaiikkia joka tapauksessa ja niitä pitäisi pystyä hallitsemaan. Luonto jättää aina jälkensä kun onnistutaan, niin myös silloin kun epäonnistutaan.
Jaksottaisessa metsänhoidossa vaihtoehtoja on vähän. Korkeintaan viljelytavassa ja puulajeilla on vaihtelua ja niitä toistetaan kaavamaisena toistoina. Sitä vastoin jatkuvassa kasvatuksessa samoilla periaatteilla tuskin päästään tuloksiin. On seurattava luontaisia vaihtoehtoja ja toivoa, että luontaista pystyttäisiin hallitsemaan. Korkeintaan voidaan ohjailla ja käyttää hyväksi.
Jaksottaista arkkitehtuuria voidaan hallita. Luontaisen osalta se on paljon vaikeampaa, vaikka sen pitäisi olla juuri päin vastoin. Kaikki luontaisen metsänhoidon tarjoamat hyödyt kannattaa kuitenkin käyttää hyödyksi.