Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Timppa, ns. viisaat miehet eivät ole metsänhoidollista harsintaa kieltäneet. On uudessa metsälaissa, jos vaikka riittämättömänä. Jos puhutaan ns, samasta metsästä, pienaukot ja niihin liityvät poimintahakkuut eivät riitä avaamaan metsänhoitoa. On metsänhoidon suositus, mutta tarvitaan avointa lähestymiskulmaa metsänhoitoon, jossa mukana on hyvät elementit, hoitotavasta riippumatta.
Valinnanvapaus, minkä laista metsänhoitoa ns. omassa metsässään metsänomistaja voi toteuttaa, on metsänmistaja kohtaista. Esim. hyvää metsänhoitoa tietyin reunaedoin vapaasti omassa metsässään. Mutta myös parhaassa kavukunnossa ja iässä olevia metsiä saa hävittää. Metsän uudistaminen vaaditaan, ei taida olla muita rajoituksia.
Sen sijaan ns. kuusi viisasta miestä aikoinaan asettivat rajoituksia. Määrämittaharsinnat, käytännössä avohakkuut, eli metsän hävittäminen kiellettiin.
Näin ne mallit ja metsänhoidon tavat muuttuvat. Nyt uuden metsälain myötä avohakkuut jälleen sallitaan ja ilman rajoituksia. Niitä jopa suositellaan tehtäväksi. Tarkoitan tällä sitä, että myös edelleen kasvatettavat metsät ja parhaassa kasvatuskunnossa ja iässä olevia metsiä hakataan aukeaksi ilman rajoituksia.
Tiedä sitten minne ne viisaat miehet ovat kadonneet, tuntuvat siellä kuitenkin olevan. Tehtävää on siinäkin, minkälaista metsänhoitoa valvotaan. Harsintajulkilausuman opetuksia, tuskin kuitenkaan?
Onhan tämä aika hupaisaa keskustelu metsänhoidosta. Ennen aikaan onnistui vielä metsänhoito kahdella eti tavalla samassa metsässä. Luontaista ja keinollista aikana, jolloin metsänhoitoa ei vielä oltu eriytetty. Päädyttiin kuitenkin metsänhoidon eriyttämiseen (metsäsota), luontaisen metsänkasvatuksen ja uudistumisen ns. jatkuvan kasvatuksen kieltämiseen. Nyt sulkuajan jälkeen ei mahdukaan enää samaan metsään. Käsitellään eriytettynä muusta metsänhoidosta, niin myös puukaupassa.
Niin kuin olen kertonut, omassa toiminnassani en ole sulkemassa metsänhoitotapoja erilleen. Samaan metsään mahtuvat molemmat, aina metsänhoidollisen tilanteen mukaisesti. On myönnettävä että haasteita on. Metsänhoito ja puukauppa on ohjattu jaksottaiselle metsänhoidolle ja pystykaupalle, mutta vielä vaihtoehtojakin on.
Kannattaako Visan huipputuottajana käydä metsänhoidon takuumieheksi, kun tuottojen keskiarvot jäävät kauaksi taakse. Ovat jotain aivan muuta, niin myös jk metsissä, mutta Jk puulla on myös arvonsa, arvonsa on myös jk puustopääomalla. Myynti voi olla pääomavaltaisessa jk metsässä esim. 60 ha jk metsää, 60 vuoden kiertoajalla, myyntiä n. 100 m3 15 vuoden välein hehtaarilta ja puustopääoma siihen päälle, jos on tarve uudistaa. Visa aloittaa seuraavan 60 v. kierron korjuun jälkeen. Se voidaan tehdä myös jk metsässä ja on usein perusteltua myös niin tehdä.
Arvo Kettunen: ”Jos haluaa nopesti järeää tukkimetsää, pohjapinta-alat tippuvat. Kun metsä on harvennettu, puilla on enemmän tilaa sekä valoa ja ravinteita, ja ne lähtevät välittömästi hyödyntämään lisääntyneet kasvumahdollisuudet ja järeytyvät”.
”Kun hehtaarilla on 200 puuta, ei tule vaaraa tyvilahosta – eivätkä myrskyt ole kaataneet ajallaan harvennettuja metsiä”.
Epäilen edelleen, että alan pioneeri olisi suunnitellut Konneveden tapaukasen. Neuvoa on voitu kysyä ja sitä on saatu, mutta oliko sitten noudatettu. 2/3 – osan poistuma kerralla umpimetsään on kohtalokasta. Taimistojen vapauttaminen on eri asia.
Sen verran on kokemusta jk metsistä ja niiden kasvatuksesta, että tuon edellä voi vahvistaa. Jk metsän tuottoina tulee tuplat kevyesti, jos sitä verrataan jaksottaiseen ja lähinnä kuitupuun kasvattamiseen.
Jos sukkessio ei riitä, sitä saadaan lisää avovaiheen kautta, joka on myös edellytys sekametsien kasvatukselle.
> Niin se kuitenkin johtaa metsän kasvun taantumaan.
Jk metsänhoito ei johda metsän kasvun taantumaan, kun huolehditaan jk metsän uusiutumisesta, sen uudistamisesta ja hoidosta. Sen sijaan taantumassa kysymys on metsän liiallisesta harsimisesta, eli metsän tuottokyvyn pilaamisesta. Sen tiesivät harsintajulkilausuman allekirjoittajat. Sitkeässä näyttää olevan vielä tänäkin päivänä, siihen vedotaan, mutta ei huomata, että sitä samaa tehdään vielä tänäkin päivänä.
Ei voida pitää menetelmän vikana jos menetelmää käytetään väärin. Hakkuun poistuma oli 175 kiintoa hehtaarilta, joka on paljon ja kohdistui vielä valtapuustoon. On kohtalokasta hoitaa menetelmää tällä tavalla. Avata umpimetsä myrskylle ja se harsittu alusmetsä ei ole kelvollinen jatkoon muutenkaan. Monikerrosmetsä on eriasia, jos sitä on valmisteltu tai sillä on valmius jk metsänhoidolle. Pidetään pääomavaltaisena ja kertapoistumat korkeintaan kolmannes. Konneveden tapauksessa otettiin kerralla ilmeisesti 2/3 – osaa, se on paljon ja kohdistui vielä valtapuustoon ja jaksottaisen umpimetsään. Se on kohtalokasta, en usko että alan asiantuntemus on näin ohjeistanut. Paremminkin on noudatettu uutta metsälakia ja sen suosituksia, jk metsän uudistamista lakirajoille?
