Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Timppa hyviä pähkäilyjä, kyllä jo 50-60 luvulla panostettiin voimakkaasti jaksottaiseen metsänhoitoon. Metsänhoidossa siihen aikaan oli kuitenkin huomattavia eroja. Toinen vesistö ja sen vaikutusalueella olevat tehtaat, sahat ja puuterminaalit, antoivat metsänhoidolle erilaisia lähtökohtia. Metsänhoitoon oli panostettu jo pitemmän aikaa ja panostetaan edelleen, ei kuitenkaan harsintaan, jota sitten rajoitettiin.
Tuo maailman tihein metsäautotieverkosto palvelee kaikenlaista metsänhoitoa. Tiet ja metsänviljely eivät voi millään tavalla olla rajotteina peitteiselle metsänhoidolle, jota menestyksellä on toteutettu jo viime vuosisadan alkupuolella.
Ennen aikaan metsät olivat erilaisia ja hoito oli erilaista. Metsät olivat sopeutuneita sen aikaiseen tilaansa. Olivat ns. kynnysarvon ylittäneitä peitteisiä metsiä ja jaksottainen hoitomuoto teki vahvasti tuloaan.
Jo sen aikaisissa metsissä varottiin tekemästä voimakkaita muutoksia. Jos esim. kuusikoita haluttiin uudistaa ilman avohakkuuta. Kuusikkoa harvennettiin (väljennettiin) useammassa vaiheessa, valmisteltiin muutosta vastaan. Ei toimittu niin kuin tällä hetkellä toimitaan, avataan jk metsää jopa lakirajoille umpi metsään. Ei se toimi näin, tuhot ehtii, pienemmin muutoksin tai sitten valmiissa jk metsässä.
Tällä hetkellä metsät ovat ”pusikoita” noin yleisesti ottaen ja voi olla, että jaksottaisessa metsän hoidossa on menty jollain tavalla liian pitkälle. Siihen huonosti sopii tällaiset alemmat puun hinnat ja kalliimmat korjuun kustannukset, jotka eivät ole todellisia. Kun mennään toisen laisiin metsiin, esim. kynnysarvon ylittäneisiin metsiin, ei siellä sitä hoidon tarvetta ole ja hinnat ja puustopääomat ovat toista luokkaa. Pitäisikö laskennallisesti siirtää jaksottaisen kuluksi.
Olkoon näin, en lähde kiistämään Aegoliuksen tekstejä, mutta en kovin paljoa ole tinkimässä tuosta 7 – kuutiosta. Seuraava hakkuu olisi, jos metsät olisivat vielä omissa nimissä (yhtymä) jk hakkuu. 50 vuotiaassa kuusivaltaisessa, n. 10 vuotta sitten puhdistushakatussa metsässä. Saanto tukkia päivän hinnoin ja korjuukuluin, ei raivautarvetta (on ns. kynnysarvon paremmalla puolella) ja jää odottamaan seuraavaa jk hakkuuta. En puutu näihin kannattavuuseroihin, mutta epäilen että metsän tuotto kunnossa. Tätäkin metsää suositeltiin ennen puhdistushakkuuta avohakattavaksi.
Puuki et taida ymmärtää edes omia kirjoituksiasi. ”jotta voittaisi norm. tasaikäisen kasvatustavan tuotossa 4 %:n korolla laskettuna”. Ei voittanut ja ei ole edes mahdollista.
Aegolius Arvometsän esimerkissä kokonaispuusto oli 300 mottia, kasvatettava puustopääoma 200 mottia ja hakattava 100 mottia, nuo prosentit 5-8 ovat omiasia. Metsähoidon ohjeet ovat suosituksia ja suuremmat puustopääomat eivät millään tavalla poikkea niistä.
Gla hyvä kysymys.
Itsepetosta on sekin, kun mainostetaan ”hyvillä uudistushakkuuhinnoilla” ja vielä syvemmältä, ”uudistuskustannukset kuittautuvat näillä” ja perustellaan luontaisen huonommilla tuotoilla. Aatamin aikaisilla jk metsillä, ”Puusto on liian harvaa ja taimia on liian vähän”. Väittämillä hallitaan keskustelua, mutta jostain syystä puun hinta ei kuitenkaan ole noussut vuosikymmeniin.
Tai AJ: ”Oikeasti rehevillä, siis parempi kuin mustikkatyyppi, ei kannata varmaan haaveilla jiikoosta”.
Rehevyys ongelmaa MT tai VT metsätyypeillä ei edes ole tai on vähäinen. Sitä rehevimmillä mailla on ja on hallittavissa riittävällä puustopääomalla ( esim. 200 mottia).
Puuki luottaa maan muokkaukseen ja täydennysistutuksiin kaksijaksoisissa metsissä ja hänen mielestään ei onnistu jatkuva kasvatuskaan ilman. Hänen suositukset ja laskelmat ovat lähinnä lakirajoilla ja aloituksen puustopääomat ovat jopa reilusti alle 100 motin. Tuossa viimeisessä 90 ja ovat lähinnä kuitumetsää ja jopa taimistoja. 4 % tuotto asettaa, jos oikein ymmärrän, melkoisia vaatimuksia jk:lle. 90-100 motin kasvun, vähintään 6 motin keskikasvulla ja 15 vuodessa aloituksesta. Olikohan tarkoituskaan osoittaa jk:n paremmuutta, vaan kompensoida jk:n ”negatiivisilla” tuotoilla. Tamppaamista ja taimiston hoitotöitä ainakin riittää näillä vaihtoehdoilla.
Onhan tämä tilanne mielenkiintoinen. Kuvitellaan hallitsevansa metsienhoito yksipuolisesti valtakunnan lehdistöä myöten. Saahan sitä harrastaa vaikka itsepetosta, sinänsä hyvällä asialla, mutta myös paikkansa pitämättömillä väittämillä (mainos). Esim. valtakunnan metsien inventoinnin mukaan puustosta valtaosa on luontaisesti syntynyttä. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka kaikkein parhaat kasvumaat, hakamaat, kaskimaat jne. Pidetään yleisesti jk metsän kasvatuksen ulottumattomissa, mutta myös niissä voidaan voidaan toteuttaa jk metsän kasvatusta hyvällä menestyksellä. En väheksy jaksottaista metsän kasvatusta, myös valtaosa omista metsistä on sitä. Mutta en kuitenkaan ole ottamassa avohakkuun pitkää taantumaa ja viljelyn huomattavaa työmäärää ja kustannusta, jos edellytykset jk metsänkasvatukselle ovat olemassa. Tähän kohtaan sopii aivan yksinkertainen selitys. Pitämällä puusto yli kynnysarvon, eli yli heinettymisen ja vesakoitumisen kynnysarvon, edelleen kasvatusta voidaan jatkaa. Kysymys ei ole vain yhdestä tai kahdesta hakkuukerrasta, vaan hyvinkin 5-10 kerrasta tai enemmän tai jatkuvasti. Eihän kuusikaan taimetu luontaisesti vyötäisille ylettyvään pintakasvillisuuden sekaan, vaan se vaatii lähtöpuustolta heinettymisen kynnysarvon alittamista (ongelman poistamista). Puustolla voidaan ohjata taimettumista ja näin riittävällä puustopääomalla voidaan hallita heinettymisen ja vesakoitumisen ongelmaa.
En ole ymmärtänyt Arvometsän toimintaa mainoksena. Toteuttavat hoitomuotona jatkuvaa kasvatusta, joka vastaa omaa näkemystäni jk metsänhoidosta riittävällä puustopääomalla. Valitettavasti omasta toiminnastani ei ole antaa tuloksia, on riittänyt yleinen näkemys ja kokemus metsäalalta.
Arvometsän laskelma antaa hyvän vastauksen tuohon AJ:n 15 v./5000 euron hakkuutuloon. Jatkuvuus on myös jk metsänhoidossa, ei se ole rajoittumassa yhteen tai kahteen harvennuskertaan. Timpan vaihtoehdossa kasvun lukema on otettu Luken Lapinjärven koealueelta. Tuskin on riittävä näyttö jk metsän kasvatuksesta, ei myöskään tuottavuudesta. Ovat arvioita jk vaihtoedosta, eivät kuitenkaan jk metsän kasvatuksesta, jos sitä Timpan metsässä olisi. Olisivat vertailukelpoisia, ainakin vastaavilla pinta-aloilla toteutettuna.
Jk aloituksen puustopääomaa ei voi laittaa harsinnan kustannukseksi, niin Olli Tahvonen tuolla linkissä viestittää. Tuskin on myöskään väitetyistä ylimitotetuista harsintaa kuormittavista kustannuksista, kuten jk metsän hoidon kustannus, puunhinta, korjuun kustannus tmv. ei investoinnista tai kulusta, vaan on jk aloituksen puustopääomasta, joka on tuloutettavissa.
