Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Timppa: Olen huomannut. Kuittaat viljelyn kustannukset jk puun oletetusta alemmasta puun hinnasta. Kysymys on fiktiosta ja on siinä mielessä kuvitteellinen. Myös omassa metsänhoidossani merkittävin osa on avohakkuita.
Voi olla että tuo aloituksen esmerkki on huono esimerkki, jos ei ole taimettunut. Mutta hyvin tuntuu kelpaavan esimerkiksi. Ei voi kuitenkaan yleistää, periaate on kuitenkin selvä. Iso ero on tässäkin tapauksessa metsällä ja metsällä. Ja tässä tapauksessa myös kustannuksilla ja metsän tuotolla. Jaksottaisen toiseen harvennukseen mennessä ei juuri muuta ole kuin kustannuksia. Ja ajassa menee hyvinkin sen metsänomistajan uran aktiiviaika. Onnistunut edelleen kasvatus tuottaa ja pois jää kalliit viljelyn kustannukset ja usein paljon vaivaa ja kustannuksia vaativat jälkityöt. Tuskin nämä ovat verrannollisia jatkossakaan. Kannattaa käyttää myös vaihtoehtoja jos niitä on olemassa.
Miten mahtaa olla tuo luikuripeli ja jk pelleily, joilla ollaan pilaamassa Suomalaista metsänhoitoa. Mistähän syystä jatkuva kasvatus on otettu metsälakiin. Täytyy sille olla painavat perusteet, että metsänhoitoa ohjataan myös siihen suuntaan.
Siirtymä on kuitenkin todellisuutta ja en jaksa uskoa, että jatkuva kasvatus tulee säilymään erillisenä saarekkeena Suomalaisessa metsänhoidossa. Siinä mielessä vapaa tyyli ja kulloisetkin tarpeet vie oikeaan suuntaan. Onhan se havaittavissa jo tällä hetkellä, sisäistäminen kuuluu metsänhoitoon. Kysymys kuuluu, kun sieltä tullaan ulos, ovat myös luontaiset vaihtoehdot aidosti mukana.
En minä ainakaan jaksa uskoa, että olisi huonommasta tai vähemmän tuottavasta vaihtoehdosta kysymys, jos luontainen metsänhoito on mukana ja päähuomio on kuitenkin keinollisessa metsänhoidossa.
Nykyistä metsänhoitoa, jolle aetetaan paineita luontaisen metsänhoidon ja monimuotoisuuden suuntaan, voi ymmärtää paremmin, jos on ollut metsänhoidon ja korjuun toiminnassa mukana 50-60 luvulla ja vielä 70 luvulla. Aikana, jolloin luontaista metsänhoitoa vielä ihan oikeasti oli.
Tällä hetkellä näitä hoidon suhteita voisi kuvata suhdeluvulla 70-30. Oli se ehkä vielä 60 luvulla 30-70, luontaisen metsänhoidon hyväksi.
Voi olla tällä hetkellä vielä kokemuksen puutteesta teoreettista ja kokeilun asteella. Sitä se on ainakin suuren ylöisön osalta. Siinä mielessä Gla:n pohdinta: Jaksottaista metsää voi uudistaa luontaisin menetelmin”. Onhan se mielenkiintoista!
”Harsintahakkuut nuorissa metsissä, jotka kohdistuvat valtapuustoon, eivät sitä ole”.
On yleistä ensiharvennuksilla, että hakkuut kohdistuvat valtapuustoon. Metsän alkukehityksen kannalta sitä ei pitäisi tehdä. Niistetään säännönmukaisesti valtapuustoa, jopa siinä määrin, että jätetään suurin osa alempien latvuskerrosten puustoa kasvamaan. Täyttyy se pohjapinta-ala ja runkoluku tätäkin kautta, mutta tuskin on lain vaatimuksen mukaista.
Pääsääntöisesti kuitenkin mennään taulukoiden ja ohjeen mukaisesti. Ainakin SE ansaitsee maininnan siinä. Voi johtua myös urakoitsijasta, mutta on valtava ero metsän ja metsän välillä.
Näin juuri Taviokuurna. Kysymys ei ollut taulukko kohtaisista lakirajoista, vaan vähimmäis PPA eli jatkuvaan kasvatukseen siirtymää tarkoittava lakiraja. Ovat taulukkokohtaisia lakirajoja vielä n. 1-4 m2 alemmat. Metsälaki mahdollistaa tämän siirtymän ja väitän, sitä käytetään hyväksi. Havaintojen mukaan on suhteellisen yleinen ja sitä tehostetaan vielä valtapuiden hakkuulla. Eli runkolukua jää, mutta eihän niistä säipäleistä ole jatkoon metsäksi.
