Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuskin on uskomista, että taloudellinen tulos on parempi, jos peitteisen metsän kasvatuksen edellytykset tuhlataan tasaikäiselle metsän kasvatukselle. Jo yksistään jaksollisessa metsän kasvatuksessa muodostuu jk kasvatukselle kelvollista metsää. Ei se ole tuotosta pois, jos jatko kasvatetaan, ei myöskään paikasta. Tuottavassa metsässä tulee yllätyksiä ja luonto järjestää yllätyksiä. En lähtisi tuhlaamaan tällaista antia, jolla on selvät menestymisen mahdollisuudet.
Aika hyvä tuo hybridi, sopii myös tähän metsänhoitoon. Puuki: ”Ennen yläharvennus oli tasaikäisten metsänhoitojen keinovalikoimassa. Nyt se on siis saanut uuden nimen”. Gooklettamalla hybridistä kerrotaan mm: ”On eräänlainen siirtymä välivaihe”. Wikipediassa kerrotaan: ”Hybridi merkitsee siirtymää”.
Päällekkäisiä ovat hoitotavat metsänhoidon keinovalikoimassa joka tapauksessa. Siinä mielessä ovat tarpeettomia ja voidaan toteuttaa samassa metsässä. Tuskin tarvitaan kahta erillistä metsänhoidon tapaa. Eikö menisi hoitotapoja yhdistelemällä?
Olikohan kaukaa haettu, jos tehdään puukauppaa samalla sopimuksella ja luonnonmukaista metsänhoitoa samassa metsässä. On vain hyväksi, että on vaihtoehtoja ja tulosta on mahdollista tehdä tälläkin tavalla. Avohakkuuksi menee tälläkin kertaa, jk metsää. Liiallinen pidättäytyminen menneessä, ei ole hyväksi sekään.
Eihän mitään ole muuttumassa, jos metsänomistajat tarjotaan samalle sopimukselle. Tilastojenkin mukaan pieni lisä klusterin puuhuollon hallintaan.
Jos metsänomistajat halutaan pitää erillään, sehän onnistuu nykyisillä erillisillä puukaupan ja korjuun sopimuksilla.
Muutokset ovat korkeintaan hallinnollisia. Palveluksia on iät ja ajat ostettu ja on myyty tai käytetty omaa kalustoa.
Tai kilpailun puutteesta. Väittäisin kuitenkin, että myös metsänomistajat osaavat aukkoa tehdä. Viimeksi kun kilpailu- ja kuluttajavirastolta on kysytty, metsänomistajien osuudeksi on saatu 46-56 %. Tällä hetkellä se on 10-20%. Klusteri kyllä kilpailuttaa, mutta omiaan, metsänomistajien kilpailuttaminen on vähäistä, ellei olematonta. Ei myöskään suoraan puusta, sillä puunhintaan sisältyy korjuun kustannus.
Ei sulje pois perinteistä hankinhakkuuta, teen sitä itsekin, mutta miksi mennä mehtäukon yksinkertaiseen menettelyyn, kun edut ovat huonommat. Huonommat jo siinä mielessä, että sulkee metsänomistajan korjuun ulkopuolelle. Menettää kyllä hankintahakkaajan työn osuuden, mutta saa vähennykset ja alv palautukset ja kuten täyden metsävähennyksen, jotka kyllä kompensoivat moninkertaisesti. Hyvästä palvelusta myös maksetaan. On aika uskaliasta väittää, että hintatilastoilla olisi jotain tekemistä näiden kanssa. Tai mehtäukon metsänomistajiin kohdistamasta puutteista, kaluston puutteesta tmv.
Tolopainen: Ei tarvitse investoida koneisiin euroakaan ja ei tarvitse tahria kintaita pihkaan. Riittää vaihtoehtoinen tarjous. Yhtiö tai yhtiöt tarjoaa korjuusta ja tarjoaa puusta tienvarteen. Siitä se lähtee, voi alkaa suunnitella puukauppaa ja korjuuta yhtiön koneilla tai käyttää vaihtoehtoista urakoitsijaa tai omaa kalustoa. Puukauppa on aina sopimusasia ja hinnat tarjouksen mukaisia ja aivan muuta. Ei listahintoja tai kauppatapojen välisiä laskennallisia hintoja. Oleellista tällaisessa hypridissä on oma kirjanpito, vähennysten kuin verotuksen osalta ja tietty vastikkeellisuus. Palvelut (korjuu) laskutusta vastaan antaa enemmän tilaa määritellä omaa toimintaa.
Onhan se aika paljon sanottu, että ”mitään siitä en ymmärrä”, mutta niin se näyttää olevan. Siihen kuitenkaan en usko, kysymys on lähinnä muutosvastarinnasta ja kansalaisyhteiskunnasta ja puujalan puolustamisesta. Yhteisestä hyvästä siinä mielessä ja johan se olisi ennen kuulumatonta, jos metsänomistaja pääsee toimittamaan puuta samalla sopimuksella ja samoilla ehdoilla teollisuuden puuntoimittajien kanssa. Omalta osaltani olen nämä päivitykset tehnyt ja tuskin on estettä, jos näette tarpeelliseksi tehdä. Asia kuitenkin näyttää kiinnostavan?
