Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Jos jk metsänhoidon sulku olisi voitu välttää, metsät olisivat erilaiset tällä hetkellä. Olisivat enemmän peitteisiä ja puustopääomiltaan runsaampia. Tuottaisivat enemmän runko ja ainespuuta ja nykyisiä hoitorästejä ei olisi. Ei myöskään nykyistä saikkarointia, miten jk tuotto saadaan aikaiseksi?
Tuskin kuitenkaan latvuksen muoto ratkaisee metsänhoitoa – varsinkaan, jos kysymys on jatkuvasta kasvatuksesta. Paksuus eli arvokasvu jatkuu joka tapauksessa ja on siellä Pukkalan videoilla (osat 1 ja 2) hyviä asioita metsänhoidosta. Videoilla ei ole aloituksen mukaista pilalle hakattua metsää, minkälaisena jk metsänhoito yleensä nähdään ja jopa laskelmilla todistetaan. Vaihtoehtoisissa sijoituksissa on se varjopuoli, että metsä voi jäädä vajaatuottoiseksi ja tuottamattomaksi. On siellä hyviä asioita Pukkala/Norokorpi videoilla ja periaate siitä, miten jatkuvan kasvatuksen metsässä päästään hyvään tulokseen. Vaikeus tällä hetkellä alkaa olla siinä, että metsänhoito muistuttaa julkilausuman aikaista metsänhoitoa. Vajaatuottoisesta metsästä ottaa aikaa ja vaivaa, ennen kuin päästään tuottavaan metsään, joka tuottaa puustopääomaa ja puustopääomalla. Karrikoidusti voidaan sanoa, että metsänhoidon pysyvänä olotilana ”risuja” kasvattamalla jk metsien tuottoon ei ylletä?
Ei kai Metät kunnossa tarkoita, että peitteinen metsänhoito on hyväksytty osaksi metsänhoitoa pilan päitten. Vahvat perustelut jk metsänhoidolle on esitetty ja siellä pysyy. Ei tarkoita, että metsänhoidossa siirryttäisiin peitteiseen metsänhoitoon ilman viljelymetsätaloutta, mutta merkittävällä osalla kuitenkin. Ja kysymys ei ole yksin kansallisesti päätettävistä asioista. ”Pankki” on räjähtänyt/räjäytetty jo aikaa sitten ja on aika sopeutua ajatukseen pikkuhiljaa!
Kovin nähdään jk metsänhoito vaikeana, jk metsä raiskioina, joissa puustopääoma ei kasva millään mittarilla. Olisiko sittenkin trollien ansiota, joita tuskin tällä palstalla on lainkaan, mutta metsien kasvu on silti saatu laskusuhdanteeseen. Edistymistä kuitenkin on tapahtunut, voi olla, että tähänastinen keskustelu on vasta alussa ja varsinainen keskustelu on edessäpäin?
Se on hyvin kaavamaista ja yksipuolista tuo jk metsänhoito tällä hetkellä. Tehdään pienaukkoja 0.3 ha aukkoja ja nimen omaan 0.3 ha kokoisia aukkoja ja pilataan metsää. Mieluummin pienaukot saisivat olla todellisen metsänhoidollisen tilanteen mukaisia, 0.0-0.3 ha tai suurempia. Sen mukaan, miten paljon on kasvullisia taimistoja ja muuta vapautettavaa (edelleen kasvatettavaa) metsää. Valitettavasti avohakkuun kulttuuri hallitsee vielä nykyisen metsälain aikana.
Aikaan jolloin…. oli luontaista ja viljeltyä ja hyvin sopivat samaan metsään. Sama käytäntö osaltani jatkuu, on luontaista ja viljeltyä ja hyvin sopivat samaan metsään. Kuka sen lopulta sanoo mitä ovat? Kierrätystä voidaan jatkaa ja lukujen antaminen on vaikeaa, kun on erilaisia kauppatapoja ja puuta tarjotaan hoitotavasta riippumatta.
Hyvä kysymys, on vastattava sen mukaan, miten metsänhoidon on kokenut. Mitä sitten on lakirajat, metsien tuoton ja metsätilaston kannalta? Pitäisin vääränä lähtökohtana, jos luontaisella uudistamisella metsää on tuhottava, että saadaan riittävästi tilaa valopuille uudistua. Aina on käytetty avohakkuuta ja viljelyä, jos metsä ei syystä tai toisesta uudistu. Saadaan valopuut mukaan ja metsänhoitoon kiertoa. Avohakkuut ovat aina kuuluneet peitteiseen metsänhoitoon?
Ei tarvitse rohmuta, on myös luontaiset vaihtoehdot. Aikaan, jolloin puustopääomat olivat vielä runsaita, jaksottaiseen rinnastettavia. Siihen aikaan metsänhoitoon kuului, vapautettiin luonnon taimistot ja nuorta metsää, mutta ei koskaan paljaaseen maahan, jota tapaa tällä hetkellä käytetään. Avohakkuita ja viljelyä käytettiin, jos metsä ei uudistunut. On perin outoa tällä hetkellä, luontainen uudistaminen tehdään nyt paljaaseen maahan ja käytetään jopa ennakkoraivausta. Logistiikka vaatii sen ja paljon tuhlataan käyttökelpoista luontaista materiaalia, rajoitetaan myös hoitomuodon etenemistä?
