Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Uuudehko metsänomistaja tarjoilee ratkaisuksi itsenäisiä ammattimaisia yrittäjiä ja pitää haittapuolena ylimääräistä välikättä hankintaketjussa. Näin varmaan onkin, mutta toisaalta riippumattomat urakoitsijat myös riittäisivät tällä hetkellä.
Ylimääräinen välikäsi on jo olemassa, eli Metsänhoitoyhdistys, jos nyt metsänomistajien omaa organisaatiota voidaan pitää ylimääräisenä. Tällä hetkellä kuitenkin pidetään ja se tulee vastapuolen edunvalvonnasta, metsätalouteen kohdistuvista toimenpiteistä ja metsäomaisuuden kansallistamisesta.
Ongelma ei suinkaan ole väliportaat, vaan se että väliportaita ei hyväksytä. Teollisuus monopolisoi puukaupan ja korjuun ja kohdistaa vastapuoleen toimia, jotka invalidisoivat metsänomistajien toiminnan. Mm. metsänomistajien motomittaa ei hyväksytä ja esim. hankinnasta maksetaan alempaa hintaa. Tukin hankintahinnasta metsänomistajat maksavat vielä korjuun kustannukset, jotka veroseuraamukset huomioon ottaen on ”kymppi” pois jokaisesta tukkikuution hinnasta.
Mitähän lotrinkia kurssitusinformaatiota se mehtäukko tarjoilee. Ikään kuin metsänomistajan olisi ymmärrettävä kehotuksesta. Itse lähden koulutuksesta ja pidän sitä myös välttämättömänä. Realiteetit eivät avaudu kertomalla ja vaatimuksesta pitäytyä nykyisyydessä. Tarvitaan yhteen sovittamista ja koulutusta. ”Vuorineuvokset” löytyvät myös puuntuottaja puolelta.
Aika moinen väittämä mehtäukolta, että ”pystykaupan ja korjuun kytkös ei kuulu sivullisille”. Pitääkö mehtäukko metsänomistajia sivullisina? Kytköshän on yhtiön ja urakoitsijan välinen sopimus, jonka metsänomistaja hyväksyy ja jonka kustannukset metsänomistaja maksaa. Metsänomistajat ovat kyllä sopimusosapuoli puukaupassa, mutta mistä löytyvät ne sivulliset? Mennäänkö hankintahakkaajiin ja sitä kautta puukaupan ja korjuun monopoliin ja jopa kartelliin. Heillekö puukaupan ja korjuun kytkös ei kuulu? Minusta metsänomistaja on osapuoli omassa asiassaan.
Mustikan varvusto elpyy ja tuottaa satoa valon lisääntyessä. Avohakkuualueilla valoa on eniten ja siellä sadot voivat olla parhaita. Voi olla jo muutaman vuoden kuluttua hakkuusta. Toki myös harvennetuilla metsillä tuottaa satoa, jos valo riittää. Olisiko vähän samasta ilmiöstä kysymys kuin pioneerikasveilla yleensä. Katajalla, tuossa Puukilla oli mesimarja, voi olla metsämansikka, vadelma. Hyökkäävät vauhdilla valon koettaessa ja on kiire tuottamaan satoa ja sukua jatkamaan ,kunnes aika menee umpeen. Aikoinaan aurausalueet olivat hyviä mustikan satopaikkoja, niin kuin puolukallakin.
Lakkakin on siinä mielessä pioneeri, että ainakin keskisessä suomessa löytyy hyvin ja ovat luonnon entisöimillä vanhoilla rämeojikoilla.
Suorittavan puulajikohtainen kuutiohinnoittelu on selkeä ja tasapuolinen määritelmä kaikille osapuolille. Ainakin omassa toiminnassani suosin kuutiohinnoittelua, jos sellaista tarjotaan. Päästään eroon puutavaralajimenetelmästä ja vatuloinnista puutavaralajien kanssa. Eihän teollisuus katko puita metsänomistajaa varten, vaan omaa käyttöään varten.
Kuutiohinnoitteluun voidaan tarjota leimikoita, jotka kiinnostavat ja joista maksetaan ja kilpaillaan. Hyvä puoli on sekin, että kuutiosisällön mittaaminen ja valvonta etukäteen on huomattavasti helpompaa.
Tähän kun lisätään suorittavan kauppatapa-asiat, ”on tekojen ja kehittämisen aika”. Metsänomistajaa ja Metsänhoitoyhdistystä ei palvele, ”pitää nykyinen systeemi voimassa”, vaan kehittää toimintaa ja raivata tilaa tulevaa toimintaa varten.
Valtakirjakaupat ovat pystykauppoja ja puut mittaa yhtiön sopimusurakoitsija. Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu on taas hankintakauppoja ja puut mitataan tehdasmitassa. Myyjä voi saada tilin motomitasta, mutta menee pääsääntöisesti tehdasmittaan. Teollisuus ei toistaiseksi ole hyväksynyt metsänomistajien motomittaa. Tässä on metsänomistajien kehittämisen ja koulutuksen paikka, saada valmius motomittaan.
Koulutus se on kaiken alku. Eihän muuten voi saavuttaa valmiutta klusterin toimintaan. Vaikein rasti lienee kaluston ja mittaus ohjesäännön hallinta. Pidän sitä kynnyskysymyksenä. Ainahan moton voi hankkia, mutta jos sille ei ole käyttöä. Eihän hyväksyntää metsänomistajien urakoinnille ja motomitalle voi saada ilman koulutusta. Metsänhoitoyhdistyksetkin ovat vielä hankintakaupan ja tehdasmitan varassa. A.J ei se katkonta, vaan metsänomistajien ja heidän edustamiensa tahojen koulutus.
Mehtäukko: Ei ihan keksittyä, mutta lieneekö täydellistä tutkimusta tehtykään. Tiedossa ei ainakaan ole, että LV tutkimus olisi mitätöity tai kyseenalaistettu millään tavalla. Kysymys merkittävästä väitös tutkimuksesta, joka on hyväksytty asian mukaisesti.
Tutkimus on käytettävissä ja mitä yleensä tulee tutkimuksen parhaisiin ja käytäntöä palveleviin osiin, ne ovat käytettävissä milloin tahansa.
Mehtäukko: Kysymys on ihan omista kötinöistäsi. LV on tehnyt tutkimuksen vertailevasta traktorikorjuusta, mutta hän on selvittänyt puukaupan ja korjuun sisältöä muutenkin. Niihin olen puuttunut. Olet erehtynyt pahemman kerran, jos olet siinä käsityksessä, että LV olisi lanseerannut tai täällä keskusteluissa olisi lanseerattu traktorikorjuu valtamenetelmäksi. Kyllä se on vaihtoehto edelleenkin, mutta tuntuu olevan kipeitä asioita, kartellit monopolit pystykauppa korruptio jne. Heti jos viitataan siihen suuntaan, alkaa löytymään rattoreita ja muita kummituksia.
