Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ammatti Raivoojan visiot ovat ajankohtaisia, niissä vain on se huono puoli, että kustannukset lankeaa metsänomistajien maksettavaksi. Pystykaupan korruptio tuottaa hyvää juuri konemiehille ja metsäyhtiölle, joten on heillä varaa moiseen vedätykseen.
Metsätaloutta rasittaa vaikea kustannusrakenne. Sen suhteen ei ole tapahtunut mitään uutta. Päinvastoin, suunnitellaan puunhankinnan ja korjuun organisoinnin lisäämistä. Se ei ole metsänomistajille hyvä uutinen ja se lisää kustannuksia ja mahdollisesti myös lisää korruptiota.
Metsänomistajat välittävät paljon metsänomistajien puita, mutta se ei ole vielä ratkaisu näihin ongelmiin.A.Jalkanen ei puun välittäjänä, vaan korjuutyön tekijänä.
Yhdistyslaki sallii ansiotoiminnan, jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena. Osuuskunta tai yhtiömuodossa näitä rajoituksia ei ole. Mitä sitten kaupallisella toiminnalla tarkoitetaan, puukaupan voi hoitaa valtakirjallakin. Tapoja on monia, mutta onko se tarkoituksen mukaista, että Mhy toimii puiden ostajana. Voidaan pitää perusteltuna korkeintaan pien ostoissa, tilaustoiminnassa, tai, jos Mhy:llä on teollista tai muuta vastaavaa toimintaa.
Voihan asian hoitaa niinkin, että ostajana ja puiden vastaanottajana toimii metsäosasto, niin kuin toimii tälläkin hetkellä ja korjuutyön tekee Mhy sopimusurakoitsijat. Lasku korjuutyöstä kuuluu metsänomistajalle. Samoin menetellään, jos korjuutyön tekee metsäosasto. Lasku metsänomistajalle.
Näin menetellen puututaan pystykaupan korruptioon, ollaan purkamassa pystykaupanjärjestelmää ja siihen liittyvää metsäyhtiön ja konemiesten välistä kytkykauppaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että puukaupan ja korjuutyön monopolia ollaan purkamassa.
Ne metsänomistajat, jotka haluavat tehdä korjuutyön itse, heidän tulisi sopeutua yhteisesti noudatettavaan logistiikkaan, kouluttautua ja/tai tyytyä sitten muihin vastaanotto ja mittaustapoihin.
Kysymys on kaiketi neuvottelu ja sopimusasiasta ja yhteiskunnassa muutenkin poikkeuksellisen vaikeasta vastakkainasettelu tilanteesta, joihin on syytä hakea ratkaisua.Pieniä ne ovat Timppa ostomiesten puunostomäärät keskimäärin, mutta eivät ne ole niin pieniä, eikä metsätalous ole vielä mennyt niin anhittomaksi, ettei yhtä tai useampaa aatelista elätä.
Väittääkö harrastelija että metsänomistajat on pieni toimija?
Lauri Vaara on esittänyt puukaupan ja korjuutyön eriyttämistä, eli puutavarayhtiön ja konemiesten kytkykaupan purkamista ja tarkoittaa myös nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen purkamista.
Itse olen esittänyt puukauppatapojen harmonisoimista ja sitä, että metsänomistajat voitaisiin hyväksyä täysivaltaisina toimijoina puuhuollon piiriin. Ymmärtääkseni tämä sopii yksiin Lauri Vaaran esitysten kanssa ja palvelee Lauri Vaaran esittämää yhtä puukauppatapaa toimituskauppaa.
Vanhassa Metsänhoitoyhdistyslaissa metsänomistajat itse sulkivat itsensä kaupallisen toiminnan ulkopuolelle ja antoivat vallan monopolille, eli metsäosastoille. Tässä uudessa yhdistyslaissa kaupallinen toiminta sitten sallittua, mutta sen täytyy toteutua osuuskunta tai yhtiömuodossa.
Käsittääkseni Metsänhoitoyhdistykset eivät ole vielä käynnistäneet uuden lain sallimaa toimintaansa, vaan ovat tyytyneet vielä välivaiheen toimintoihin.Kannattaa verkostoitua, kannattaa myös katsoa kenen kanssa verkostoituu. Ainakaan vastustajien (keskustelussa aidanseipäiden) kanssa ei kannata verkostoitua. Törmää hyvin pian kuningas ajatukseen kansanvallasta ja feodaaliseen vaatimukseen saavutetuista ja vielä saavuttamatta olevista eduista. Ja niitähän riittää talonpojan maksettavaksi. Maataloudessa mennään jo äärimmäisillä rajoilla, sinnitellään tukien varassa, kun varsinainen tuotto on syöty jo moneen kertaan ahneuksissaan. Niin se on metsätaloudessakin. Vaatimus saavutetuista eduista rasittaa, niitä riittää metsätaloudessakin, kuten tämäkin. Metsänomistajat maksavat esim. korjuun kustannusten vähennysoikeuden piilotukena teollisuudelle.
Onhan sillä Timppa sosialisoinnillakin eronsa, ulkolaiset toimijat kyllä leivän maksaa, mutta metsätalouden kulut, ne kyllä menevät metsänomistajien maksettavaksi. Tuet eivät sitä korvaa.
Jovain tukee Laura Vaaran mallia ja kannattaa nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen lakkauttamista. Kannatan puukaupan ja korjuun harmonisointia niin, että metsänomistajat voidaan hyväksyä täysivaltaisina toimijoina puuhuollon piiriin.
Muutos on korkeintaan hallinnollinen. Oston ja logistiikan toimintaan sillä ei ole vaikutusta. Korjuu laajenisi koskemaan metsänomistajia ja heidän edustamiaan korjuuorganisaatioita ja korjuuyrittäjät toimisivat päämiestensä lukuun sopimuksilla, niin kuin toimivat tälläkin hetkellä.
Puun hinnoittelun perusteisiin sillä on vaikutusta. Korjuun kustannuksia koskeva lasku ja sitä koskeva vähennysoikeus kuuluu metsänomistajalle.
Muutos edellyttää metsänomistajilta kouluttautumista, valmiutta ja ennen muuta sopeutumista logistiikan ja mittauksen hallintaan, myös motomittaukseen, hyväksyttävän mittaustuloksen aikaan saamiseksi.
Metsätalouden kallis kustannusrakenne ja siitä johtuva alhainen puun hinta on ostettujen palvelujen varassa. Se ei pitemmän päälle ole kestävällä pohjalla. Metsänomistajien on syytä päästä tarjoamaan omia palvelujaan ja osallisiksi siitä saataviin tuottoihin.Tämä keskustelu saavuttaa uutta ulottuvuutta.
Timppa edustaa tyypillistä sosdem politiikkaa, joka pidättää metsätalouden etuudet itsellään ja omillaan. Hänelle sopii oikein hyvin, että metsänomistaja pidetään päätösvallan ulkopuolella valitettavasti.
Pitkässä juoksussa tuskin on mahdollista, että voidaan jatkaa tämän nykyisen mallin mukaisesti, jossa niin maa- kuin metsätuottajat joutuvat maksamaan palveluistaan kaikesta ja että heillä ei ole päätösvaltaa siihen, mistä kaikesta heitä maksatetaan. Ainakaan puumarkkinaan heillä ei ole mitään asiaa.
Näin tuottajan pääomaa syödään, sitä sosialisoidaan, toteutetaan osittaista kansallistamista. Jo vuosikymmeniä jatkuneena tilanne on muodostunut yhä epäedullisemmaksi tuottajalle. Ellei tarvittavia korjausliikkeitä saada aikaiseksi, sama suunta jatkuu. Tuotantopanoksia/suuruuden ekonomiaa lisäämällä, voidaan vielä tuottavuutta lisätä, mutta samalla mennään kohti Timpan ja monen muun tavoittelemaa eedeniä, eli kohti kolhoositaloutta.Harrastelijan vertailu hankintahakkuista muuttuukin jo Timpan käsittelyssä todellisuudeksi. Kukaan ei ole esittänyt moisia konevatulointeja tehtäväksi, ei niitä ole olemassa eikä tulemassa. Puuhuollon logistiikka toimii mahdollisten rakenteellisten muutosten jälkeen, niin kuin se toimii tälläkin hetkellä.
Se on totta että kuidun hankintahakkuut ovat ostomiehelle helpompia ja firmalle halvempia, sisältyyhän hankintapuun hintaan kompensaatiota puutavarayhtiön hyväksi. Kuitupuulla vähemmän ja tukkipuulla enemmän.