Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Jeessille ei riitä, että metsänomistajat on syrjäytetty puuntoimittajina. Sitä tuossa myös mehtäukko todistaa, ”on todellisuutta”. Nyt olet putsaamassa viimeisenkin kepulaisen metsähoitoyhdistysten hallinnosta. Vastuksina ne siellä sinulle ovatkin, kun sossuilla ja vassuilla vaihtoehto on metsäomaisuuden kansallistaminen. Johan tuosta älämölö kannattaa pitää, etuudet on uhattuna.
Mehtäukko: Ei tule onnistumaan, että ”klusteri luonnollisesti haluaa varmistaa puun saannin omin systeemein kokonaisuudessaan ainoalla varmalla, tämän ei pitäisi olla muiden ongelma”. Tottahan se on metsänomistajien ongelma. Olet itse puutavarayhtiön sopimusurakoitsija ja renki siinä ominaisuudessa, et edes sopimusosapuoli. Toki metsänomistajana kyllä.
Puunkorjuu on palveluelinkeino urakoitsijoille, siinä kuin metsänomistajallekin, toimittaa puuta teollisuudelle. Metsänomistajalle kysymys on tulevaisuudesta, sen verran heikoilla ovat tällä hetkellä.
Paljon haukkumasi emeritukset eivät suinkaan edusta menneisyyttä, vaan ovat tulevaisuutta ja ovat siinä mielessä olleet aikaansa edellä.
Ilmaisua on korjattu, tiedä kelpaako Jeessille. Taisi olla enemmänkin asiat?
Puolet ja puolet korjuun markkinaosuudesta olisi hyvä lähtökohta ja sekin samalle sopimukselle. Vähissä taitaa olla vaatimukset hankinnalle omansa ja pystykaupalle omansa.
Puukauppa ja korjuu ovat ostajan ja myyjän välisiä sopimuksia, jossa toiminnan tasapaino ja vastakkainasettelu pitäisi toteutua ja metsänomistajat tunnustaa toiseksi sopimusosapuoleksi.
Metsänomistajat ja Metsänhoitoyhdistys ovat välittömästi tulossa korjuun toimijoiksi, sääntelyn purkauduttua.
Kysymys ei ole hintojen polkemisesta tai taloudellisen hyödyn puutteesta. Metsäkoneurakoitsijoista suurin osa on metsänomistajia jo tällä hetkellä. Tuskin kannattaa käydä tätä keskustelua menneessä ajassa tai kalustolla.
Metsälehden agendassa metsänomistajien puun toimitus-sopimuksilla ei ole tilaa. Hankintakauppaa ajetaan entistä ahtaammalle ja sen markkinaosuus on edelleen laskussa. Hankinnan palvelut klusterille eivät kelpaa ja eihän hankinta palvelumuotona logistiikkaan edes sovellu. Tarvitaan omat puukauppasopimukset, oma logistiikkansa, oma mittaus-sääntönsä jne. Ja kaikki tämä maksaa. Myös hankinnan kustannukset metsänomistajat maksavat.
Olen Visakallon kanssa samaa mieltä, on suorastaan törkeää toimintaa. Jopa ensiharvennuksia harsitaan pilalle. Hakataan parasta päältä ja jätetään esim. valopuilla koivu ja mänty, alle jääneitä lisävaltapuita ja säipäleitä, joista ei koskaan mitään tule, tilalle kasvamaan.
Mutta mehtäukolle vastaan, faktaa on. Metsänomistajien hankintakauppa puuntoimittajina on enää 10 prosentin luokkaa. Metsänomistajille kuuluu samat oikeudet, kuin metsäosaston sopimusurakoitsijoilla on. Ettei vaan jää mehtäukon yksinoikeudeksi.
Eipä niitä laskelmia taida juurikaan olla. Klusteri tuskin alkaa niitä tekemään. Nekin riippumattomat tutkijat, jotka ovat tehneet, ovat pian entisiä emerituksia ja tuloksia mitätöidään. Onhan hoidon puolella edetty sen verran, että on kirjattu metsälakiin, mutta korjuun puolella mennään täysin villeillä korteilla.
Jovainin savotoilla on aina olleet metsäkoneet ja niin tulee olemaan jatkossakin. Siinä mielessä ei ole mitään uutta.
Menee kuitenkin toisin. ”Klusteri odottaa suurta ja EDULLISTA puuröykkiötä”. Mitäpä tuohon muuta voi sanoa, kuin että siinähän se on klusterin agenda ja sitähän se klusteri odottaa ja mikäpä on odotellessa, kun maksaja on tiedossa.
Väitän kuitenkin, että metsänomistajien toimittamana se puuröykkiö on vieläkin edullisempi ja lasketaan toisenlaisten laskentamallien mukaisesti. Sitähän se klusteri vahtii, ettei näin pääsisi tapahtumaan.
Tottahan hyvät käyttäytymistavat ja yhteistoiminta kuuluvat vuorovaikutus-suhteisiin, mutta edunvalvonta on eri asia. Sanotaan, että metsänomistajat ovat heikoilla edunvalvonnassa. Näin on ja tuskin siihen vaikuttaa hyvätkään yhteistoimintasuhteet.
Metsänomistajalle kuuluu yhtäläiset sopimukset kilpailijaan nähden, metsänomistajan niin halutessaan. Sitä ei ole erillis-sopimukset metsänomistajia varten, joilla metsänomistajat suljetaan kilpailun ulkopuolelle.
On naivia väittää, että Mhy:n korjuupalvelu on tasapäinen kilpailija ostajan palveluihin nähden, tai kuka valvoo Mhy:n toimintaa kilpailutilanteessa, kun sitä kilpailutilannetta ei ole.
Ilmeisesti metsänomistajien 10-20 prosentin markkinaosuus nähdään vakiintuneeksi tilanteeksi ja ilmeisen oikeaksi toimintamalliksi, vaikka kysymys on selvästä kartellista.
