Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Valitettavasti kaikki esillä olleet puukauppatavat pystykauppa, hankintakauppa ja niiden välimuodot, Mhy:n tarjoamat valtakirjakaupat ja korjuupalvelu, ovat osa tätä korruptoitunutta puukauppajärjestelmää. Valtakirjakaupat ovat pystykauppoja ja korjuupalvelua markkinoidaan eräänlaisena välimuodon kauppana eli pystykaupan johdannaisena. Eivät nämä metsänomistajien/Mhy tarjoamat vaihtoehdot asetelmaa miksikään muuta, vaan tarjotut kauppamuodot ovat osa pystykaupanjärjestelmää. Pystykaupalla teollisuus hallitsee puukauppaa ja korjuuta monopoli asemassa, ilman metsänomistajien tarjoamaa vaihtoehtoa ja pidättää oikeudet itsellään. Vaihtoehdoksi hankintakaupan n. 10 % osuus ei riitä.
Onhan tämä aika erikoista, että Vaaran ideologia, ennen muuta hänen parannus ehdotuksensa pystykaupan korruptiosta, väitetään aivan muuksi, mitä ne Vaaran väittämät ovat. Suosittelen perehtymään, eihän ne näytä avautuneen metsuri motokuskillekaan. Todennäköistä kuitenkin ovat nämä muut syyt, kans/sos. vastakkainasettelu, jolla nykyiseen tilanteeseen on tultu ja jolla alaa koskevat parannusehdotukset torjutaan.
Kysymys on käytännön ongelmasta, jota itsekin ikäni metsäalalla toimineena ja edelleen puukaupan ja korjuun parissa toimivana, olen todennut ja kokenut Ei ole mistään ideasta Vaarallakaan, vaan käytännön kokemuksista, siitä mikä mättää, esim. esille nostamassasi hankintakaupassa.Metsänomistajia sorsivasta pystykaupasta pitäisi päästä eroon. Väitän sen olevan eduksi metsäalalle. Onhan se aika uskomatonta että puun myyjä suljetaan järjestelmän ulkopuolelle.
Pystykauppa ja sen toimiva logistiikka, vaikka siihen sisältyykin tämä metsänomistajien syrjintä, lienee se oikea tapa, jonka varaan tarvittavat muutokset pitäisi tehdä.
Ongelmahan on metsänomistajien/Metsänhoitoyhdistyksen hyväksyminen pystykaupan piiriin ja kun näin ei ole voitu tehdä, on ilmeisesti pelätty Mhy:n saavan liian määräävän aseman puumarkkinoilla, joka on ilmennyt sitten luottamuksen puutteena.
Pystykauppa tulisi harmonisoida niin, että Mhy:set metsänomistajien puiden välittäjinä voisivat toimia yhdenvertaisina toimijoina teollisuuden metsäosastojen rinnalla. Niin kuin Lauri Vaara on esittänyt, että puukaupan ja korjuun kytkykauppa purettaisiin ja pidettäisiin ne erillään niin, ettei myöskään korjuun ja kytkykaupasta aiheutuvia (metsäosaston) kustannuksia sidota puun hintaan.
On toki muitakin puun välittäjä ja ostajaorganisaatioita, kuin tässä mainitut ja on palvelun tarjoajia, mutta että mentäisiin samoilla pelimerkeillä ja avoimessa kilpailutilanteessa. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun tiedetään puiden välittäjä/toimitussopimukset, tiedetään myös kenen korjuutiimiin kuulutaan.
Tällainen muutos on hallinnollinen ja korkeintaan oston ja korjuun järjestelyihin vaikuttava, mutta ei vaikuta puuhuollon logistiikkaan.
Tietenkin ihannetilanne olisi, jos myös metsänomistajien suorat kaupat voitaisiin sijoittaa tämän saman puukauppatavan ja logistiikan piiriin.Metsänomistajat edustamansa Mhy kautta sen päättävät, miten vastaavat kilpailuun. Timpan selitykset viittaavat tällaiseen sosiaalitalouteen, joskus 90-luvulla sos. päättäjät viestittivät osittaisesta kansallistamisesta. Niistä hedelmistä ja pystykauppaan pesiytyneestä korruptiosta nyt nautimme. Timpan sanoin: ”Yksityismetsänomistajan myynnit ovat vähäisiä, joten toiminta ajautuu väistämättä epätaloudelliseksi ja lisäksi aikataulullisesti epävarmaksi, koska metsänomistajalla ei ole hallinnassaan korjuukoneistoa”. Voiko tätä paremmin sanoa. Tuskin metsänomistajan hallintaan edes korjuukonetta uskotaan, omistuksessa on, mutta sillä ei ole käyttöä.
Sori Timppa, jouduin harhaan näin yksinkertaisessa asiassa kuin ”teollisuus”, sillä omassa kirjoittelussani tarkoitan teollisuudella aivan muuta. Tarkoitat puutavarayhtiöiden välistä kilpailua. Tottahan puutavarayhtiöt kilpailevat keskenään markkina osuuksista ja puun hinnasta, konemiehistä jne. Eihän pystykaupan järjestelmäkään toimi ilman kilpailua, mutta se kilpailu on osoitus myös siitä, miten korruptoitunut pystykaupan järjestelmä toimii tällä hetkellä. Järjestelmästä, jota kaikki teollisuuden puutavarayhtiöt noudattavat.
Pystykaupan korruptio tulee metsänomistajien sulkemisesta järjestelmän ulkopuolelle. Pystykauppa on teollisuuden lanseeraama puukauppatapa (kytkykauppa), jolla metsänomistajat (kilpailija) suljettiin järjestelmän ulkopuolelle. Nämä ovat vaikeasti hahmoteltavia asioita, mutta ovat pystykaupan korruption lähtökohta.Ettei vaan Timpalla ole lukihäiriö, vai oiskoon tuo yskä päässyt yllättämään? Voi se olla ne saavutetut etuudet myöskin, on se niissäkin pidättelemistä.
Jesse! Teollisuus hallitsee yksityismetsien puukauppaa n. 90 % osuudella ja korjuuta samoin n. 90 % osuudella ja loput n.10 % ovat metsänomistajien hankintakauppoja ja tekemiä korjuuta. Mhy:n valtakirjakaupat ovat pystykauppoja ja ovat teollisuuden korjuupalvelun alaisia.
Näin teollisuus hallitsee monopolin tavoin puukauppaa ja korjuuta. Se on valmis asetelma korruptiolle. Kilpailua ei ole ja metsänomistajat on pakotettu heikoille tässä teollisuuden hallitsemassa järjestelmässä lähes kaikessa.
Teollisuus ei hyväksy samaa kauppatapaa, ei samaa korjuun logistiikkaa, hinnoittelua puulle ei korjuulle, mittausta (motomitta) ei. Puiden vastaanotto on erilainen. Jo yksistään alhaisella puun hinnalla ohjataan (pakotetaan) metsänomistajat tekemään pystykauppoja.
Onhan se tämä hankintakauppa sellainen teollisuuden hylkykauppa jäännös, mutta edullinen teollisuudelle sekin, sillä saadaan ne hylkyleimikotkin vielä ja vielä metsänomistajien itsensä tekeminä?
Tarkoitan tällä sitä, metsänomistajat kuvittelevat olevansa (jopa) huipulla, mutta käytännössä olemattomasta se on metsänomistajien lähdettävä, jos aikovat oikeuksiansa puolustaa.Timppa hyvä huolesi on aiheellinen. Ei tässä olla puuttumassa puuhuollon kilpailuun, sen palveluihin, asiakassuhteisiin, organisaatioihin tai… Puuhuolto on toimiva systeemi. En ole toimivaa systeemiä minnekään hajottamassa tai purkamassa.
Kysymys on korruptoituneesta pystykaupan järjestelmästä ja sen kehittämisestä, josta keskustellaan.
Käsitykseni mukaan, muutokset pystykaupan järjestelmässä ovat hallinnollisia ja lähinnä puuta toimittavien organisaatioiden menettelytapoihin vaikuttavia, mutta eivät varsinaisesti ole muuttamassa puuhuoltoa ja se toimintatapoja miksikään.
Itsekin metsänomistajana olen pyrkinyt hahmottamaan Metsänhoitoyhdistysten osuutta tässä muutoksessa ja koen sen merkittävänä.
Mm. Sehän pystykaupan korruptio olisi ratkaistu, jos teollisuuden metsäosastot toimisivat samalla tavalla, kuin Mhy:n korjuupalvelu toimii. Mhy:set kilpailuttavat puun ja korjuun erikseen, laskuttavat metsänomistajaa, (niin kuin kerrot) ja tekevät pitkäkestoiset sopimukset teollisuuden ja urakoitsijoiden kanssa. Näinhän ne toimivat teollisuuden metsäosastotkin periaatteessa, mutta kun ne eivät toimi. Kytkevät puukaupan ja korjuutyön kytkykaupaksi, jolla sulkevat puuhuollon vapaan kilpailun, varmistavat toimintansa puukaupassa monopoliasemassa, perivät kulujaan pimeästi, rajoittavat puun hinnan vapaata kehittymistä jne.
Kirjoitat, kyllähän Mhy:n korjuupalvelua koskee samat määräykset puun toimituksesta kuin yhtiöitäkin. Jos nämä ehdot hinnan, mittauksen, laadun, puiden vastaanoton jne. osalta ovat yhteneväiset metsäosastojen vastaavan toiminnan kanssa, on näiltä osin vapaa kilpailu ja metsänomistajien puuhuollon järjestäminen mahdollista. Näinhän se tällä hetkellä toimiikin.
Ei epäilystäkään, puukaupan ja korjuuhuollon harmonisointi edellyttää tämän suuntaista kehittämistä.
Onhan se kiintoisa aihe tämä pystykauppa ja siihen sisältyvä perinteinen vastakkainasettelu. Selitellään mitä selitellään, saavutettuja etuuksia puolustellaan, mutta ei se vanhan puolustaminen vielä tarkoita uutta järjestelmää tai saavutettuja etuuksia siihen.
Pystykaupan monopoli ja korruptio tai miksikä sitä nyt voidaankin kutsua, on eräänlainen ”jäävuoren huippu”, joka pitää sisällään vastakkainasettelulla saavutettuja etuuksia.
Se, että noudatettaisiin normaalia puukauppatapaa ja puun korjuuta, sisältyy tähän pystykaupan järjestelmään etuuksia, joita mitataan ns. ”laillisina etuuksina”, mutta myös varastetaan metsänomistajilta korjuun yhteydessä.
Pystykaupan järjestelmää on puolusteltu jopa kauppatavan helppoudella. Puuta myydään kertahinnoittelulla ja luotetaan siihen, että hinnassa on huomioitu myös kaupan arvo-osat. Usein käytäntö kuitenkin on toinen. Näin tapahtuu myös valvotuissa olosuhteissa. Kaupankäynti metsänomistajan puilla alkaa vasta sen jälkeen, kun nimet on saatu papereihin. Käytännössä jo puukaupan alusta alkaen ja viimeistään katkonnan yhteydessä. Eikä metsänomistaja voi aina olla varma, saako hän edes sitä, mistä kaupat on tehnyt.
Niin kuin edellä on todettu (jätkä pätkät), Metsänhoitoyhdistysten on syytä olla avainasemassa metsänomistajien puukaupoissa ja korjuupalvelussa.