Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Vielä tuli hankintahakkuun kustannukset mieleen, mitta oli kallein, metsurihousut toiseksi kallein. Ne repeili jo ekana päivänä, paikkailtiin ja sama jatkui. Eli sahan pääoma- ja muuttuvat kustannukset itsellä tuli vasta kolmantena, mitta ja housut oli kalliimpia. Itse arvioisin euron sahaan ja sen ylläpitoon, euron bensaan ja öljyyn, euron mittaan, ja euron housuihin. Joko / h tai tunti. Sellu ja energia paljon mielekkäämpiä tehdä kuin tukit ja kuitu. Karsinta saa olla mitä sattuu, ei tarvi pölkkyjä käännellä, energiassa saa kaikki kaataa ja karsia samaan kasaan. Mitta säästyy.
Nostokoukku on oikeassa. Iso saha puolikuntoisella ketjulla on raskas keveri savotalla. Tehokas saha ottavalla ketjulla virkistää mieltä ja kehoa. Ms 241 keveni jossain vaiheessa 300 g, ja sen jälkeen se oli ihan hyvä, raskaammilla ensisarjalaisilla olen sahannut, ja 260 on mielestäni parempi. 540 takakahvaversiota odotin monta vuotta, se olisi pitänyt tuoda markkinoille samaan aikaan yläkahvamallin aikaan. Se echo 4310 on hyvä, sakemannit ja ruotsalaiset saisi tuoda samanlaisen markkinoille, mutta sähkösäätöisenä, lämpökahvoilla ja -kaasarilla, paino ja hinta ei saisi juuri kohota. Monella merkillä on aika paljon noita malleja, mutta aika harvassa sellaiset, mitä puolivakavissaankaan sahaavan kannattaa ostaa. Ms201, echo sx 4310, ms 261, 560/562 xp. Ei Ms 400 tai 400.1, Ms462, 500 i tai echo 362 tai 7310 tai se uusi hq 564 xp varmaan huonoja ole nekään, ja echo 501 kevyenä lämpökahvaisena on ihan ok, jos japsi sopii käsiin. Siinä ne, mitä tämän xp 540:n lisäksi mitä kannattaa harkita. Akkuvehkeet erikseen.
Köpelle kysymys, miksi et suojellut isompaa aluetta? Ja paljonko tuo ”omavastuu” korvauksesta lohkaisi?
Kyllä niitä viiloja ja teriä tavallisella ihmisellä konkeloon kaatajan tahtiin helposti kuluu, itse sahaan joskus kiviinkin, joskus menee romuksi uudenkarheaakin tavaraa, joskus hukkuu ja ruostuu. Jos purupiikkiä ei laske, niin en pidä toimintaa hyvän ammattikäytännön mukaisena. Silloin joko ketju hylätään uudenkarheana, tai sahataan puremattomalla sahalla. Viimeinen vaihtoehto kaikkein huono. Sellainen, joka työkseen tekee, ja sahaa sahan loppuun vuodessa, on eri lähtökohdissa, kun tavalliset, jotka sahaa paljon vähemmän. Silloin kun hankintana jotain sahasin, ei sahan kulut tuntuneet suurilta, mutta metsurimittaa pidin kalliina, en osannut pitää sitä ehjänä.
Sitähän tuossa vakuutusasiassa meinaankin, sen suojellun kuvionkin voi esim. tälläisessa tapauksessa hakata, siitä pitää vaan sitten maksaa saatua suojelurahaa takaisin. Eli ajatuksena tietysti luontoarvojen säilyttämisen lisäksi oli tuossa kohteessa vähän riskillä lihottaa puusto oikeasti hakkuukypsäksi, hakkuun lykkäämisestä aiheutuva sijoitusvarojen väheneminen korvata suojelukorvauksella, ja riski minimoida vakuutuksella.
Minulla on kolme kohdetta, enemmänkin olisin laittanut, mutta ei ole kelvannut, kantoja ei saisi olla. Tukea tuli muistaakseni n 2,5 hehtaarin runsaspuustoisesta alasta luokkaa 15 000. Kalliolta, jyrkänteeltä joka pienen kasvunsa ( 1m3/ ha/a) takia on 10 pykälä, tuli muutama tonni, siellä oli puuta yli 9 teur arvosta, joten minusta lain mukaan sille olisi pitänyt vaihtoehtoisesti saada hakkuulupa siten, että vahinko minulle jäisi vähäistä pienemmäksi. Kolmas pohjoisessa, siellä suojelin vanhaa metsää, osa siitäkin 10 pykälää, puro. Olen sopimukset tehnyt silloin, kun metsäkeskus teki koko homman, silloin oli sujuvaa. Ainoa negatiivinen asia tuli tällä viikolla, tein vahinkoilmoituksen kirjanpainajatuhosta, ja vahinkoarvioitsija meinasi, että vakuutuskorvausta ei tulisikaan tuolta alalta. Sitä pidän vähän merkillisenä, että jos tuo 2,5 ha nyt tuhoutuisi kaikki, 1000 mottia kuusitukkia, että vakuutus ei selvää vahinkoa korvaisi. Tuollaisen kohteen suojelussa olisin kyllä varovainen, jos näin tosiaan on. Päätöstä ei vielä ole tullut, odottelen. Muut hakkuut tilalta kannattaa tehdä ennen, koska muualta tilalta hakattavissa oleva puu vaikuttaa korvaukseen, tämä on hieman nurinkurista, mutta perustuu siihen asetukseen. Yksi arvioitava asia sitten on, että saako kohteille hakkuun suojelukauden jälkeen.
Käsittääkseni noissa serteissä vaatimukset on maakohtaisia. ?
Joko täytyy muistiinpanoista katsoa, tai sitten arvioida. Saha taitaa kestää 1500 tuntia, eli 50 centtiä tunti. Ylläpitoon, viiloihin, teriin jms. laskisin ainakin toiset saman verran. Öljyt ja bensat päälle. Varmaan palstalaisilla on paljon tarkempaakin tietoa.
Tai ainahan se tuntuu oikealta ajalta, kun sopimuksen tekee. Myöhemmin vasta selviää, oliko aika oikea sittenkään.
Makaroville lohdutukseksi, että ei se aina muillakaan onnistu huipun aikaan myyminen. Oikeastaan onnistuin viimeisen vuoden aikana vasta ensimmäisen kerran. Varmaan 10000 mottia myynyt väärään aikaan. Silti ei ole konkurssi vielä tullut. Yhtäkin päätehakkuuta kauppasin parin edellisen huipun aikaan, mutta ostajilla oli jo varannot täynnä ja hinnat ehti tippua. Sitten sain mielestäni kohtuuhinnan, toki inflaatio oli reaaliarvoa vähän nakertanut. Hakattiin tosin sitten seuraavan hintapiikin aikaan, vähän harmitti, kun viereiselle tilalle koneet siirtyi oman leimikon jälkeen, ja siellä kaikki puu kympin paremmalla hinnalla.