Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset

Niitähän on kaikenlaisia harvennus- ja kasvatusmalleja olemassa, metsänomistajahan voi niistä valita nykylain aikaan aika vapaasti omansa. Joskushan oli sellainenkin villitys, että kun enskakuidusta maksettiin vähän, raivattiin niin harvaksi, että ensimmäiseltä harvennukseltakin saatiin jo tukkia. Pystykarsintaa ja toistuvia lannoituksiakin oli laskettu ja mallinnettu mukaan. Itse tekisin vähän kuvioiden mukaan, jos sattuu pieniä kuvioita olemaan, niitä voi raivata siten, että selviävät kasvuisina siihen asti, että läheisiä kuvioita hakataan samaan aikaan. Ja pienempää puustoa vaikka rajummin, että lihoaa muita kuvioita kiinni. Joku syrjäinen pikkukuvio kannattaa raivurilla vaikka ensiharventaa, ja jättää puut maahan, ennen kuin jättää kokonaan harventamatta. Hirvien laitumet ja karut kuusikot, aukkoiset sekapuustot,  jne. vaatii vähän hienosäätöä yleisiin malleihin, onnistuneet yhden puun istutus/kylvö alueet kannattaa mielestäni raivata suositusten mukaan, vaikka vähän ” pelloksikin”, niitä erikoiskohteita, tiheiköitä , vyöhykkeitä, luonnontuhoja jms. kuitenkin tulee jonkin verran luonnostaan, ja ajoittaisen laiskuuden myötä. Se vaihtoehto, että jättää hoitamatta, ja odottaa päätehakkuujäreyteen, on nykyään vähän arvelluttava, sen lisäksi, että tuotto on huono, voi puut jäädä kokonaan korjaamatta, jos tulkitaan luonnontilaiseksi, ja tulee totaalirajoituksia, vaikka nykyistä huonommilla korvauksilla, tai korvauksetta.

Itse olen tehnyt mm. raivuita omissa metsissä lomautuksen aikaan. Metka ja kemera on pääomatuloa, ei vaikuta ansiopäivärahaan, ja lisäksi maksetaan ensi vuonna, tai sitä seuraavana. Marjanpoiminnassakin toiset tienaa hyvin, sekään ei taida verottomana vaikuttaa päivärahaan, metsäosaston henkilöt on varmaan parhaat paikat maastokäynneillä tallentaneet älylaitteisiinsa. Nyt kun vuorotteluvapaata ei käytännössä enää ole, lomautus on ihan hyvä korvike, kunhan on johonkin kassaan maksanut. Ja jos työpaikan vaihto on käynyt mielessä, voi sitäkin toki järjestellä. Niitä alan töitäkin varmaan on tarjolla, raivuukelit on parhaimmillaan, ja osaavan ja aikaansaavan Suomenkielisen raivaajan voisi moni metsänomistaja palkata suoraankin. Vai onko se sallittua, jos samalle palstalle on töissä ollessaan kaupannut raivuuta ja nyt meneekin raivaamaan sen palkkatöinä?

Metsälehden uusimpaan juttuun liittyen, ostin taannoin muutaman halpisketjun. Eka 1,5 mm vetolenkillä ostin kahta laatua, norköpingin ja toisen oliko se top forest vai pro forest, vertailin silmämääräisesti laatua. Tulin siihen tulokseen että norköping oli parempi. Seuraavaksi  ostin samaa merkkiä 1,3 mm vetolenkillä. Ne olikin erilaisia, 1,5 mm ketjussa oli turvalenkit, 1,3 ei ollut.

Ennen otti hydrauliikasta, sitten oma öljynsä, jossa käytettiin jopa mustia jäteöljyjä ilmeisesti sitkolla terästettynä. Nyttemmin taitaa olla tulossa rasvavoitelu ketjulle? Pohjavesialueilla olisin öljyvuotojen kanssa tarkempi. Aikoinaan, kun oli huonompi tukkivaunu, niin ennen polttorankakuorman purkua oli tapana kysäistä, onko taloudessa vesikaivo, vai vesijohtovesi. Kaivollisessa pihassa tarkemmat suojelutoimet. Vähän turhan huoletonta tuntuu olevan vielä tänäkin päivänä tuon öljyn kanssa. Itse kyllä haluaisin, että sieltä metsästä ei urakoitsijan jäljiltä löydy öljylaimiskoja, hanskoja, vaseliinituubeja, öljyletkuja, muovipusseja, teräketjuja,eikä mitään muutakaan maatumatonta. Banaaninkuoret ei haittaa.

Minulla meni väärään 490:n putki. Syynä virheellinen tekniikka, takapotku heitti päin viereistä järeämpää runkoa ennakkoraivauksella. Sain sen prässillä oikaistua aika hyväksi, mutta tärinää jäi mielestäni liikaa, päivän sahuun jälkeen huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa, paikat kipeytyi. Ajattelin rasvata sen akselin, huomasin, että akseli ei ollut suora. Ostin uuden, ja toimii taas paljon tasaisemmin.