Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Kenttäsahallakin kannattaa sahata parhaat tukit, jos tarkoitus ei ole tehdä polttopuuta. Huonommat sitten myydä hankintana, noissa isoissa sahoissa kun on niille lajittelijan kuvaamat selvät prosessit. Poikkeuksena vähän lahovikaiset isot, joista tulee paljon hyvää sahatavaraa, laho on helppo myöhemmissä vaiheissa plokata pois, kun kaikki tapahtuu yksitellen käsin. Toinen sekundatukki, joka on hyvää sahattavaa, on juuri sen verran kuivahtanut, että kuori pakkaa irtoamaan. Käytännössa tulee priimaa tavaraa, mutta kotimaan sahoille ei ainakaan Suomen leimikoilta kelpaa, saksasta sitä taisi tulla tännekin sahoille.
Rusakoita ei mielestäni kannata riiputtaa liiaksi, lämpöisenään helpompi nylkeä, tai sitten heti kun kuolonkankeus on hävinnyt. Reilu 3 tuntia padassa uunissa, niin on parasta lihaa ja mureaa. Liika riiputus vain lisää riskiä pilaantumiseen. Ja siinä ehtii hyvin viilata sahat tai tehdä metsässä pienen puhteen sillä aikaa, kun kypsyy. Oikeilla kuusen mailla ne lehtipuiden raiskaamatkin kuuset kasvaa huimasti, kun ylispuut poistetaan, latvasta tulee joka tapauksessa kuitua, niin ei siellä latvanvaihto ja poikaoksa niin haittaa, jos kolme tukkia tyvellä lihoaa hyvin, eli jos yhteyttävää vihreää on tarpeeksi ottamassa valoa vastaan.
N 15 vuotta sitten naapurilta hakkasi metsäliitto harvennuksen, minusta hyvä kuusikko muuttui vajaatuottoiseksi hieskoivikoksi, vieläpä harvaksi. Yleensä siinä kauppakirjassa lukee vain ylä- tai alaharvennus , avohakkuu tai ylispuuhakkuu. Sahafirma harvensi minulta samoihin aikoihin vanhan laidunmäen, kysyin kuskilta, oliko lahoa. ” Jokusia”. Terveet tukit oli viety, lahot kuuset ja hieskoivut jätetty, myin aukoksi samalle sahalle pari vuotta sitten, lahoa tuli lähes sama mitä tukkia. Ensimmäisen leimikon myin Mhy:lle vuosi sitten, harvennuksella haavan kantohinta oli muistaakseni 38 e, tosin mäntytukit alle 70, mutta mielestäni hyvä tulema, haapaa taisi tulla enemmän. Kokemukset opettaa.
Kourakasoista se arvostelu viimeisttään olisi tehtävä. Eli paremminkin silloin kun rungon voi voi vielä laittaa pitkäksi kourakasasta. Työlästähän sekin on, ainakin avohakkuulla. Harvennuksella saattaa onnistua tai sitten ei. Parempi vaatia kokemuksen perusteella oikea kuski hakkaamaan, ja myydä oikealle ostajalle, jos tukkisaanto on leimikolla tärkeä. Naapureiltakin kannattaa kokemuksia kysellä, ja käydä eri urakoitsijoiden ja ostajien leimikoita katselemassa, kyllä niistäkin voi onkeensa ottaa.
Vähän aiheen ohi, mutta oletteko ajatelleet hankintatukin tekoa kannattavuusmielessä hankintatyön arvon kautta. Eli tehdään hankintaa sen verran, että hankintatyön arvo on verovapaata. Koivutukin tienvarsihinta 55 euroa, kuidulla 52. Kuidun valmistuksen verotusarvo n 7,5 euroa korkeampi kuin tukin, ja veroaste n. kolmannes. Jos valmistuksen arvojen ero olisi 9 euroa, eikö tukista ja kuidulla käteen jäävä summa olisi sama? Eli tukista jää käteen euron luokkaa kuitupuuta enemmän? Ei taida kattaa mittailua, lumpittamista, tyvien siistimistä, oksien laskeskelua. Toki siitä tukista olisi varmaan enemmän saanut jos olisi isompi erä ollut.
Minäkin olen aikaisemmin myynyt päätehakkuut sahoille, jos olen tarjouksen saanut, tukkisaanto oli merkittävästi parempi, kuin sellufirmoilla, parin- kolmen euron hinta erollakin myin sahoille. Mutta nyt viimeisin hakkuu näytti siltä, että kun kuidun ja energiapuun arvo on noussut, ei sahankaan kannattanut ilmeisesti huonommista tukeista sahatavaraa ottaa, vaan puida ne jo metsässä kuiduksi. Tältä se näytti. Voi näihin vaikuttaa markkinatilanteen lisäksi sahojen omistajavaihdoksetkin, en tiedä. Mutta minun silmillä se sahan ja sellufirman ero ei enää ole sama, kuin esim. 4 vuotta sitten.
Asiassa on sekin puoli, että hakkuufirmoja sanktioidaan, jos koneketju tekee sahan mielestä raakkitukkia yli 3%. Kuitukasaan päätyvän tukin määrästä mitään reklamaatiota tai sanktiota ei tule. Kuskin on paljon helpompi puida hiukankin arvelluttava runko kuiduksi, ei tarvi stressata. Ja noiden tyvitukkien ensimmäisen metrin suurempaa sallittua lenkoutta ei kukaan haastattelemani motokuski ole vielä osannut selittää, että miten se käytännössä toteutetaan, käytännössä taitaa tulla kuitupölli helposti tyvestä, jos on hiukankaan lenkoa. Ja vanerikoivua hankintana tehdessäni taas katsoin ne laatuvaatimukset, aika huonoja ja vääriä ne saa olla, kunhan mutkan tai oksaryhmän molemmin puolin on sorvattavaa. Käytännössä motokuskilla on sahurin silmät, ja vaneritukitkin on pystykauppa pinossa sahaussuoria ja virheettömiä koko mitaltaan, kuituun menee paljon tukkia. Sekin tuossa sanktioinnissa on huono, että se on koneketjukohtainen, monesti kuskeja on ketjussa monta. Toinen saattaa puida paljon tukkia kuiduksi, kun palautetta on tullut, vaikka ne raakkitukit olisi toisen vuoron tekemiä. Ihan parin päivääkin kun hakkuuta seurasi, huomasi jo kourakasoista, kummassa vuorossa ne oli tehty.
Jos on harrasteita talvella, niin hyväthän lisäpäivät on. Panun kannattaa ehkä katsoa pari Hytösen Samin tubevideota, ja kokeilla sitä viilaamista vaikka ruustukissa, katsoa sitä uutta terää ja käytettyä. Laittaa haritus kuntoon. Grinsholmin terän kokeilussa tuo tylppä paakku toimi jarruna, ja jos ei jaksa viilata sitä pois tai tuplateräksi, sen voi ihan ajaa rälläkällä alas, sama lopputulos. Olen normi scarletillakin huomannut lopuillansa saman. Jos viilaa tuplahampaaksi uudekseltaan, sen voi 225 terän ajaa loppuun 200 teränä, kun alkuperäinen leikkuuhammas on viilattu kokonaan pois. Mutta onhan ne edullisia, ei se uusikaan terä paljoa maksa per hehtaari.