Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Juu, se hiomokuusi oli hankala silloin kun itse tein. Piti vielä mitata pölkyt, ja oli tosi tarkka karsinnasta ja vioista. Nyt laittaisin kaikki selluun tai energiapuuksi, jos hinta on lähes sama. Hakkuu on kyllä mukavaa, kun ei ole räntää tai lunta puolta metriä, pakkasta 20 astetta. Ei siis ole kokemusta, noin ajoitetusta hankintahakkuusta ja ajosta, mutta kyllä tuo ajoitus itseäkin houkuttelisi. Kannattaa yrittää, laita sitten postia, miten kävi
Käsittääkseni, jos osto ja myynti tapahtuu saman vuoden aikana, tilasta ei muodostu metsävähennyspohjaa, et sitä käytä, eikä siitä tuloudukaan mitään.
Perko, parikymmentä vuotta noilla pohjilla menee seuraaviin myynteihin. Itse varmaan olen silloin jo siirtänyt tuon metsän seuraavalle polvelle. Nyt vapautuneen satkun ehkä sijoitan metsään, lannoituksiin ja uuteen tilaan, kunhan hinnat vähän vielä korjaantuu. Minusta tuo näkökulma, että mitä metsästä itse pystyy realisoimaan, on metsän omistuksessa vähän huono, ja jos se aina nousee päällimmäiseksi toimia harkitessa, metsät kannattaa myydä pohjineen pois. Metsät hakataan ja hoidetaan puuston kasvun kannalta oikein, ja talous pitkässä juoksussa pysyy näin kunnossa.
Nyt kun niihin sekametsiin siirrytään, niin viimeisessä kaupassa avohakkuulla koivukuidusta sai 34 euroa, tukista 57, +pari euroa lisiä ja bonuksia. Tuon parempaa koivutukista en ole koskaan saanut pystyyn. Ei ole viisinkertainen hinnan ero. Kuusesta tuli hakkuutähteineen ja bonuksineen n 45 eur kuidulle, 95 tukille, ei ole viisinkertainen ero siinäkään, ja tuo koivun kasvatus laadukkaita havupuita poistaen ei edes ilmastonmuutoksen uhatessa tunnu hyvältä bisnekseltä noilla hinnoilla. Energiarankaa myin pystyyn reilu vuosi sitten, viimeinen harvennus, polttoranka 38 eur, mäntytukki 68. Aina ne metsät ei säily, joskus tuhoriskit realisoituu. Ei se uudistaminenkaan tietysti täysin riskitöntä ole, ainakaan männyllä ja rauduskoivulla. Toki joskus hyvätkin sijoitukset osoittautuu tappiollisiksi.
Tukkina ostettiin ja maksettiin, tosin ero hinnoilla ei ollut suuri. Hakkuu suoritettiin puiden poistamiseksi, ei siksi, että saisi myytävää. Klapikoneeseen ei sopinut, ja olen tullut siihen tulokseen, että vähän pienemmästä kannattaa klapit tehdä tällä kalustolla. Paljon sitä havutukkiakin selluksi päätyy, aika- ajoin esim. harvennustukit menee kaikki sellutehtaalle. Siinä tietysti on se hyvä puoli, että kerrankin voisi motokuski ottaa tukin tarkkaan talteen, ei tarvitsisi niin pelätä sahan raportteja. Mutta ei näistä etukäteen kovasti taideta mainostaa.
Viimeksi myin koivutukkia hankintana 10 mottia. Kuitukuormaan laittoivat, ja kuormainvaakalla mitattiin. Turhaan metsurimittaa käytin ja oksakohtia lumpitin.
Niin tarkoitin tilannetta, että miksi se latvastaan 160mm 34 dm tukki otetaan vain kakkospölkkynä, tai ison kuusen varsin oksaisena latvatukkina, mutta pienen puun laadukkaasta tyvestä sitä ei tehdä. Lopputuloksena siis olisi täsmälleen samankokoinen tukki, mutta kun minimitukkirunko on runko josta tulee 43 tukki, niin pienen runkon tyvestä tukkia ei tehdä, vaikka niitä muutoin tehdään samoilla mitoilla samasta leimikosta.
Niin siitä tukin katkonnasta, kun minimitukkirungosta on saatava vähintään 43 tukki, niin jos tyvestä ei sitä saa, vaan tulee vain 34, niin miksi se pitää laittaa kuituun, kun on 34 mitta 16 latvalla kuitenkin on listoilla, ja sahataan. Se tyvipölkky olisi mielestäni paljon parempi, kuin latvasta tehty vastaava.
Asiaan varsinaisesti liittymättä, kun tukkia otetaan 34 asti, latva normi 16, miksi sellaisen teko on tyvestä kielletty. Eli jos sellainen tulee tyvestä, se puidaan kuiduksi. Mikä ajatus tässä on takana?