Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Se taisi olla keskustelun avauksen tarkoitus, että tuodaan esille, että jatkuvan kasvattaja tarvitsee vielä luopuessaankin siitä metsästä reilusti rahaa. Jaksollisen harjoittaja miettii, miten pienellä summalla metsän voi siirtää jälkipolville. Verottajan taulukkoarvot auttaa tähän, jos metsät on täyspuustoisia, eli 450-600 mottia tukkia. Ja niihin hoitotoimiin ja istutuksiin talkoilla osallistuminenkin avittaa jatkajaa. Joskus voi livahtaa omia taimiakin jatkajan metsiin. Eli jaksollisessa oikein ajoitetut päätehakkuut voi helpottaa sukupolvenvaihdosta, harveikoksi hakatuissa jk. metsissä rahoitusjärjestelyt, ja verotuksen optimointi voi olla vaikeampaa, ja tämä voi kasvatuksen epäonnistuessa jatkua seuraavaan polveen.
Ei kestä vielä taimet glyfosaattia. Myöhään syksyllä saattaa kestää, silloinkin latvaa kannattaa varoa ruiskuttamasta, uusin kasvu saattaa kuolla silloinkin, vaikka jäisi henkiin. Riippuu vähän väkevyydesta ja annoksesta myös, esim. Vadelmaan ja rikkayrtteihin tehoava väkevyys tappaa kuusetkin. Juuri ennen ruskaa olen joskus ruskuttanut ilman suojausta, varonut ruskuttamasta kuusen latva osaan. Silloin ei kuollut. Parina ekana vuotena ruiskutettaessa kannattaa ehdottomasti aina suojata. Jos istutus myöhästyy, ja voisi harkita ruiskutusta jo ennen istutusta, haavan kannot kannattaa taskuttaa heti kaadon jälkeen, jos on jäänyt ennen kaatoa käsittelemättä. Kuiva tyyni keli hyvä ruiskutukseen, ei kulkeudu aine väärään paikkaan.
Pientareille kannattaa laittaa ketjumurskain. Varsinkin, jos siellä on kiviä, eikä jokaista muista. Kelamurskaimet kiville arempia.
Kyllä se ketjunopeus on käytännössä kaikissa ammattisahoissa sama, kun kaikki kiertää sen 13500, ja vetoratas on 7 lovinen 325. 3/8 jaolla nopeus on vähän suurempi, kun 7 lovisen rissan halkaisija vastaa 325 8 lovista. Kyllä ketjunopeus karsinnassa on hyvä, ja tuo työtehoa. Tosi on, että esim 9 lovisella ketju pyörii aina aika kovaa, kun kytkin on kunnolla kiinni, ja pikku nakertaminen on ottavalla ketjulla tarkkaa hommaa. Laitoin kuviin jokin aika kuvan noista rissoista, niiden koolla on käytännössäkin merkitystä enemmän kuin kiertääkö kone 13500 vai 14000. Siinä mielessä huskun 560 on hyvä vrt tilhin vastaavat, että 325 jaollakin voi käyttää normaalikokoista vetorissaa, muutenkin varmaan hyvä saha, eikä kovin kalliskaan. Pieneen 3/8 en ota kantaa, en tykkää.
Puuntuotoksen ei tietenkään tarvitse ollakaan lähelläkään jaksollisen lukuja, taloudellisesti samaan tulokseen päästään, kun uudistuskulut ja hoitokustannukset jää pois, ja myydään arvokkaampaa tukkipuuta. Kasvu ja hiilensidonta kyllä kärsii. Mutta jos se korjuu saataisiin aina onnistumaan, jäisi se 10 prosenttia kyllä, jolla olisi taloudellisesti jopa kannattavampaa, kuin jaksollinen.
”Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatusmallista” kysyi aloittaja. Siitä.
Se on totta, että tämä foorumi voi olla väärä kysellä mielipiteitä asiasta, kun valtaosalla aktiiveista on kasvuisaa metsää 100-1000 hehtaaria ja sijoituksissa lisäksi millin verran, toisilla varmaan enemmänkin. Tai tohtorin virka, josta tulee sata tonnia vuosittain autoetuineen, ja siitä hyvä eläke .Trumpin yksi lausahdus heittää omaisuuden arvoa naimaaslakin vuosiansion verran joka yö. Mietitään muuttaako välimerelle vai kauemmas, kun eläkeikä lähenee. Arki on erilaista, jos tuosta 11 tunnin työpäivästä jää vajaa satku käteen, ja sillä pitää kustantaa nykysuomessa koko oma elämä, mahdollisesti jopa koko perheen kulut. Mutta jos mitään ei pyydä, niin helposti käy niin ettei saakaan. Joku sanoi, että 30vuotiaana pitäisi jo jotain osata, 40 uskaltaa, ja 50 jotain omistaa. Viimeistään siinä vaiheessa pitäisi mielestäni osata myös elää, eikä se raha tuo onnea. Voi elää hyvää ja parempaa elämää ilman rahaakin.
Jos tukkipuun aihioita ei jossain kohtaa ole, niihin paikkoihin kannattaa jättää mitä vaan. Olen itsekin jättänyt pihlajaakin kasvamaan. Tuomen olen aina poistanut, se on viheliäinen, maistuu pahalle kaiken lisäksi. Mutta taimikon alkuvaiheessa kannattaa vähän satsata siihen, että puusto kasvaisi jotain arvokastakin, eikä vaan monimuotoisuuspuuta ja hirvelle evästä. Jos 5 hehtaariakin uudistaa vuosittain, niin seuraava omistaja voi päivitellä, jos puoletkin on haapaa, pihlajaa, pajua, leppää ja vesasyntyistä hieskoivua. Tosin nykyään sitä lehtipuuta suositellaan, ilmastomuutos , monimuotoisuus ja kaikki. Voin olla väärässäkin. Ken elää, niin näkee.
Itse olen kokeillut, ja kyllä se jaksollinen voittaa 9/10. Joissain harvoissa kohteissa jatkuva on ihan hyvä teoriassa, ja sille on hyvät lähtökohdat, näistä puolella korjuun epäonnistuminen vie menestymisen mahdollisuuden. Jää se 5% jolla jatkuvaa kannattaa harjoittaa taloudellisessa mielessä. Jos on ideologia edellä asiaa hoitamassa, sen voi ottaa tilan koko alalla käyttöön. Metsätalous on sen verran pitkäjänteistä hommaa, että tulevat polvet korjaa.
Juu, aika paljon kannattaa viilata, ennen kuin satoja metrejä kävelee. Itse en ole lattaviilaa pitänyt mukana, niin on mennyt terän vaihdoksi. Rälläkkä sitten kunnostuksissa nopeuttaa hommaa. Riippuu mukana olevan viilan kunnostakin, viitsiikö kävellä. Uudella viilalla jaksaa pahastikin kiveen ajetun viilata, puolikkaalla jää helposti ruustukissa kunnostettavaksi. Jos hyvä lattaviila ja haritusrauta on mukana, niin ei siten kannata pitkään risukossa rämpiä. Ilman lattaviilaa joskus säälittää viilata terästä puolet pois, vaikka uusi pyöröviilakin olisi mukana. Se 9 euron 200 bahco ei niinkään, mutta uudenkarheasta 225 HP:stä/strandista ei viitsisi heti viilata hampaita ihan loppuun. Joskus on toki sellainen terä paikallaan, että kiviosuman jälkeen menee romuksi, tai seuraavaan alikokoon kunnostettavaksi.