Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Juu, onhan se pitkään ollut tiedossa, että taimikonhoito ja ensiharvennus tärkeimmät. Sitten omistajan tavoitteista, lähtökohdista, korkokannasta, tulevaisuuden uskosta riippuu, kannattaako harventaa ja jos niin kuinka monta kertaa, ja kasvattaako vielä 20-100v. Vanhoihin oppeihin verrattuna tuo yleinen kaavoitus ja arvostus, sertifikaatit ja median metsäpolitiikka jms. tuo omat mausteet tähän. Viimeksi hakkuutin aukon harventamattomaan kuusikkoon, n. 1500 runkoa hehtaarilla, kertymä 400 kuutiota/ ha, joskus oli keskimäärin kuution puita, 300 kpl hehtaarilla. Molempia pidin huonoina, parashan se olisi näillä jatkojalostuksilla, jos olisi se 1000 kpl motin puita, ja jäljelle jäisi kasvatuskelpoinen 5 m alikasvos tulevaisuuden olosuhteisiin jalostetusta aineksesta. Kunnes varma resepti tähän löytyy, täytyy tyytyä siihen, mikä kulloinkin tuntuu parhaalta tavalta. Jk jos onnistuisi haaveiden mukaan aina kaikkialla, niin sitähän vain käytettäisiin, ihmettelen, että se ei ollut käytössä enemmän silloin, kun paljaan metsänpohjan yleisesti käytetty laskennallinen arvo oli vain puolet nykyisestä. Ensiharvennuksesta, se raivaussahatyökin on paljon helpompaa, kun vetää reilusti siihen 1500 r/ ha vrt 2200. Ei jää konkeloita, on tilaa,näkyvyyttä,parhaat helppo valita. Motolla ja ajokoneella on vielä kertymä , remontit, pomot ja metsänomistajat murheena, ja kolottujakaan ei saa jäädä. Se hakkuun kannattavuus on moninkertaisesti siinä läsnä vrt. metsänomistajan omatoimihakkuu. Metsänkasvatuksen kannattavuus on eri. Jos olisi resurssia ja osaamista, se ensiharvennus kannattaisi varmaan tehdä itse, varsinkin, jos se kuitupuun hinta palaa luokkaan 1/4 tukkiin verrattuna. Jos menee siihen 1/5, voi jk alkaa useampaakin kiinnostaa.
Moottorisahalla hakkuu on ok, jos rankoja ei tarvi koskea käsin kuin siirtelykaadon yhteydessä, siihen kannattaa pyrkiä. Loput koneella, klapia jos polttaa niin pesään laittaessa seuraavan kerran. Eihän se aina onnistu, mutta kannattaa muistaa, että kaikki ei niitä hakkuita tee samalla tavalla, sen takiakin niissä tehoissa ja kannattavuudessa on eroja, kuten terveellisyydessäkin, toiset tekee sen henkilöauton peräkärryllisen päivässä, toiset tavoittelee nuppikuormaa.
Voihan tukkipuun osuus olla sen 15 %, ja prosentuaalisesti vähemmän kuin ennen. Mutta jos puuston määrä on vaikka kaksinkertaistunut, niin sama määrä on tukkia, kuin jos ennen oli 30 tukin osuus. Mutta tukithan kuuluukin sahalle, ja vientiin taloutta pyörittämään, nuorissa metsissä se kasvu on.
Kyllä niitä ostaa useampikin, varsinkin jos on luotettava motomies, ja luotettu myyjä. Toki voivat kuormainvaakalla vähän tarkistella, ettei kovasti puutu.
Ei riistakeskuksella ole tavoitteena kannan pudottaminen. Metsästäjät haluaa säästää tuottavat naaraat, joka johtaa ilman ohjausta urosvoittoiseen saaliiseen. Tämä taas aiheuttaa sukupuolijakauman vääristymän, joka johtaa siihen, että naaraat tulevat kantaviksi myöhään tai ei lainkaan. Tästä seurauksena vasat jää pieniksi, ja niistä kasvavat sonnitkin jää pieniksi, pienet sonnit kelpaa lehmille huonosti. Hirvikanta jalostuu pieneksi, ja huonosti tuottavaksi. Tämän takia se suositus sukupuolista, eli tavoitteena parempi kanta, ei pienempi. Käytännössä saadaan metsästää pidempään, kun kaikkia nähtyjä ei saa ampua.
Ei kai hirvikannan pudottamisesta muut puhuneet? Hirvethän pystyisi metsästämään kolmessa vuodessa lähes sukupuuttoon, jos metsämiehet niin haluaisivat. Sitten olisi 10 laihaa vuotta, jonka aikana metsästyskoirat katoaisivat, uusia hirvimiehiä ei syntyisi, vanhat menisi mullan alle, ja ne harvat muut tottuisi muihin harrasteisiin. Kukaan ei edes seurailisi hirvikantaa, kun metsälle ei pääsisi, ja koiria ei olisi koulutettavana. Sitten olisi taas ylisuuri kanta tulevaisuudessa ilman metsästäjiä käsissä. Kyllä kanta kannattaa pitää sopivana, talvikanta minimissä, ja harrastajia asian ympärillä. Niitä turhia hirviä ei mielestäni kannata pitää talvisin metsissä mäntyjä tuhoamassa.
No ei tässä kovin ihmeellistä matikkaa tarvi, millaista hirvikantaa olisi otollisinta kasvattaa. Sellaista, joka tuottaa ammuttavalsi ruhopainoltaan 110 kiloisia vasoja 120 kiloisten ylivuotisten sijaan, eli isoja uroksia sen verran, että kaksosia tuottavat naaraat tulevat kantaviksi oikeaan aikaan. Tämä minimoin talviset hirvituhotkin. Ei niitä tuotantoeläimiäkään turhanpäiten yli- ikäiseksi kasvateta, vaikka rehu on halvempaa.
Se 3-4 vuotias on siitäkin huono hirvi, että se on monta talvea popsinut männyn tamikoita, ennen kuin päätyy pataan. Vasa kun ammutaan ensimmäisenä syksynä, se ei syö mäntyjä yhtään. Ei sitä kantaa oikeasti luvan myöntäjällä ole tarkoitus pudottaa, jos olisi, lupia myönnettäisiin enemmän. Naaras/ uros suhteilla varmistetaan, että kanta pysyy mahdollisimman tuottavana, lisääntymisbiologua toimii. Eli että tappipääsonneista kehittyy riittävästi kunnollisia lisääntyviä sonneja. Peuralla mekanismi on eri, muutama pukki piisaa.
Kyllä se vuositasolla pysyy aisoissa, jos aina sen yhden hirven luvalla ampuu kaksi, joiden sukupuolta ei valita. Ja jos ei pysy, niin sitten niitä lupia anotaan lisää, tai avataan pankki. Kyllä vasan liha on varmempaa, se aikuinen voi joskus olla yli 10 vuotiasta, joskus kiimaista sonniakin. Jauhelihana vasa tosiaan on vähän lötköä. Itse olen syönyt pari vuotta vaan vasoja, fileitä isommistakin. Täällä riistakeskus ei ammuttavien vasojen sukupuolta edes suosittele, ja yhden ison luvalla voi ampua tosiaan kaksi.
Voi ne ampua vaikka kaikki vasoina, liha on mureaa, eikä sukupuolella ole väliä. Tällöin ei tule suru sen kantavan naaraan ampumisestakaan. Merkityksellinen talvikantakin jää pienemmäksi.