Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset

Siedätyshoitoa kannattaa kokeilla, allergialääkkeet ei kaikkia väsytä, tupla-annosta voi kokeilla. Itse raivaisin siitepölykauden ulkopuolella.vähäluminen talvikin hyvää raivausaikaa.

Monesti on niin, että näihin kun mennään, niin taloudella tai kannattavuudella ei ole siinä sijaa. Onhan niitä metsiä ja puita, jotka vastaa puuseppien jms. erikoistarpeisiin, mutta pakkaavat menemään myydessä ihan taviksena. Ja harmittavan usein on siellä loppukäyttäjälläkin ihan höttöpuun joukossa. Panu Kailan kirjoituksia kannattaa joskus lueskella, toki muutakin, ja käytännön rakennushommat pakkaa olemaan ihan eri maailmasta. Sekin tässä on huono, että itse ei voi omaan käyttöön kasvattaa kunnon puuta, kun se 200 vuotta on vähän pitkä jänne yhdelle ihmissukupolvelle. Eli sanoisin, että ei, tässä on menty takapakkia, Raivolan lehtikuusikot taidettiin perustaa mastopuiksi, mutta korkeamman jalostusarvon loppukäyttäjät uupuu nyt. Itse näkisin, että massiivihirreksi kelpaisi huonompikin puu, mitä höttöisenpää, sen paremmin eristää, ja helpompi työstää. Ikuisen jos haluaa rakentaa, niin sydänpuuta kokonaan, ja auringolta ja sateelta suojaan. Kun lujuutta ei juurikaan tarvita, sen luston leveyden ei mielestäni niin ole väliä massiivihirsirakennuksessa. Höttöhaavastakin voi veistää ihan kestävän rakennuksen. Luston paksuutta oleellisempiakin asioita varmasti on. Muissa rakenteissa sillä on suurempi merkitys.

On niissä aika lailla tulkintaa, itse olen ollut asian kanssa painissa ja mitään päätöstä ei ole tullut. Metsäkeskuksen joku johtava ei viitsinyt käydä edes metsoon tyrkyttäessäni katsomassa, oli kaavalla suojeltu. Tein metsänkäyttöilmoituksen, metsäkeskus sanoi, että metsälaki ei voimassa. Mutta sitten oli kuitenkin, ja elyn piti käydä katsomassa pari vuotta sitten, suojelurahat oli vähissä, eikä olut siten kiirettä. Tilanne ennallaan, hiljaisesti suojeltu. Minulla on sen verran pienet rahat kyseessä, että ei juuri merkitystä, mutta opin juonen. Ymmärrän nuorta isäntää, vaikka en tapaukseen olekaan perehtynyt. Varokaa näitä. Ei se oikeusturvavakuutus kaikkea käräjöintiä kata, siitä ei etukäteen vakuutuksen antaja sano juuri mitään. Eli epävarmuus on siinäkin. Paljaaksihakkuu, ja sitten ehkä, etukäteen ei voi kysyä keneltäkään mitään.

Makarov on taas kerran asian ytimessä. Jos on pois metsästä toimistohommissa vaikka puolikin vuotta, menee eka kolme viikkoa rytmin ja kunnon palauttamiseen, sitten vasta alkaa tulosta syntyä, toki riippuu muusta liikunnallisuudestakin,iästä jms. Mutta koulutuksen taso ja teho ei taida olla monessakaan oppilaitoksessa samaa, kuin viime vuosituhannella.  Oppisopimus, itseopiskelu ja kiinnostuneisuus alaan taitaa helposti vuodessa tai kahdessa johtaa parempaan ammattiosaamiseen, kuin koulun käyminen ohjelman mukaisessa kolmessa vuodessa. Se ei ole opiskelijan vika, ei opettajankaan, mutta kun laitos saa rahaa per opiskelija/ vuosi, niin opinnot on oltava pitkiä, ja nekin, joilla ei kiinnostusta ole, on pidettävä mukana, henkillökunnalla ” lomaa ” lähes puolet vuodesta. Vuodessa oppii kaiken, mitä metsähommissa tarvitsee, käytännön töissä loput, se ketju ja terä menee aika äkkiä oikein päin, kun urakalla alkaa tehdä, samoin terä ja säädöt. Itse en ole päivääkään kouluja käynyt metsäalalle, mutta mt inssin koulun käyneeltä kaverilta sain kirjat, jotka luin, ja kirjastosta lisää. Nykyään netistä löytyy paljon hyvää aineistoa. Sekin auttaa motivaatioon, jos on velkaa nostanut vaikka vajaankin millin ja ostanut sillä metsää.

Muutenkin kannattavuutta parantaa, jos nuo paikalliset ja ajalliset ”häiriöt” pystyy hyödyntämään. Koivukuidun puutokset hieskoivikoissa, energiapuut haavikoissa, pystykuivat laavuihin ja kehikoihin, havut,joulupuut, pakurit, pylväät erikoisjäreät, paanut,  jms. Mutta isossa mittakaavassa riski lisääntyy, jos metsänkäsittely tähtää vain tähän. Pihlajat, lepät, pyökit, vaahterat, visat ei välttämättä olekaan se syömähammas. Riskiä kannattaa ehkä metsässäkin hajauttaa. Se hirvi ei ole ihan helposti ohi menevä ilmiö.