Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset

Se onkin vähän niin ja näin, mitä se muu, kuin ensin puuhun osuva milli tekee. Kolmioteriähän toiset loveaa sieltä tylsästä osastakin, itse olen sitä mieltä, että se kärjen aivan uloin kärki tekee varsinaisen leikkuun. Mutta on sillä muutakin vaikutusta, v- kligga, ja tuunattu kolmioterä mahdollistaa kasvuston murskaamisen pystyyn, se on hyvä ominaisuus taimia etsiessä. Se tuplahammas strand on vähän sinnepäin, ei ole niin liukas, eli heittää tyveä, ja joka voimalla on aina vastavoima, eli potkii, on ” ärhäkkä”. Kannattaa kokeilla eri teriä, ja teroitella  vähän eri tavoilla, niin tietää miten missäkin kasvustossa terät toimii. Tuo tiheähampainen terä ei ole kovin raju, eli jos on 26 hampainen kovapalaterä, niin voisi koittaa vaikka ottaa joka toisen terän pois. Siinä vaan sitten joka palaan kohdistuva voima tuplaantuu, jolloin pala ja kiinnitys täytyy olla parempaa, mitä keskiverto kiinan laatu. Se vauhtipyörävaikutus on eri terillä myös erimoinen, eli kuinka paljon sitä massaa on siellä keskiöstä vähän kauempana. V- kligga ja tuplahammas strand aika kevyitä, 350 mm kolmioterä aika painava, se käsittely on siten erimoisia. Sen eron huomaa normi 200 vs 225 terilläkin. Silloin 90 luvun alussa corollan viritykseen kuului vauhtipyörän kevennys, otti kierrokset nopsempaan.

Kyllä tuo korpikuusikoiden väljennys monesti toimii, eikä sekapuustoisuuttakaan välttämättä tarvita. Monesti se ongelma on, että jos kosteutta on hyvin uudistumiseen, niin tuulituhot lisääntyy samassa suhteessa.  Ja odottavan aika on pitkää, eikä talviväljennyksestä tahdo saada kesäavon hintaa, riippuu tietysti ostajasta ja ”kiimasta”. Korjuuvauriot sitten tuurista ja konekuskeista. Mutta harkinnan arvoinen paikassaan. Hieskoivikko, jonka alle toivotaan ajallaan kuuset on liian kallis rehevissä korvissa. Itsellä on sopiva kuusikko lihomassa, laitan taimista kuvia, jos toimerrun. Toisessa vastaavassa ei taimia ole yhtään. Kumpikin on vielä tuulituhoilta välttynyt. Sekapuustoisuus ei taimettumista ole lisännyt näillä kuvioilla. Naapuri on tuota suojuspuuhakkuuta käyttänyt kuivemmilla mailla, ja  luontaisia kuusia on syntynyt silti hyvin. Kirjanpainajatuhot ja taimikon hidas kehitys ei siellä mielestäni puolla menetelmää. Normi talousmetsään verrattuna se on kyllä erilainen.

Itse olen harittanut jakarilla, sillä viilanohjaimella ja oikealla haritusraudalla. Jakari vaatii vähän enemmän silmää ja kättä, viilanohjaimen rauta täytyy olla hyvä, linjaan hyvin niitattu, niin silläkin onnistuu, ei saa lipsahtaa, jos on tehtaalla niitattu eri linjaan tekee jäljet terään vääjäämättä. Rauta paras, ja hyvä investointi, maksaa luokkaa 5-10 eur. Pääasia että sitä haritusta on. Huskun terissä ei kaikissa ollut uutenakaan, itse luulin 2245 jonssissa olevan liian vähän voimaa, mutta terässä se vika oli, haritettulla terällä 2 kw riittää normikäyttöön 225 terälle. Enempi parempi. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Alle 4 senttisillä puilla ei niin suurta merkitystä, ranteen vahvuiset pihlajat kyllä paljastaa, jos sitä haritusta on liian vähän. Pihlajasta ja katajasta saa kyllä hyvät moskan varret,  jousipyssyyn hyvää ainesta myös. Kaatokiiloja en ole tehnyt kuin muoveista ja koivuvanerista, mutta epäilisin, että katajasta ja pihlajasta saisi hyvät kiilatkin. Alumiinikiila on hyvä, jos kaatoon voimaa on tarve saada, kirveellä naputtelu sitä ei tuo,  yli 3 kilon leka pitää olla. Ahkiossa kulkee hyvin tavarat, ei niitä kaikkia tarvittavia taskuissa tai käsissä jaksa raahata, jos menopeli ei ole matkassa.

Kuusikkoa lannoitin itse vähän ennen tätä apulannan hinnan nousua, tein kaupat silloin kun hiilen sidonnan korvaukset oli alussa. Olin ehtinyt sopia lannoituksesta ennen, kuin otin tuohon hiilikaupan ylläpitäjään yhteyttä, ja hiilen sidonnasta en saanut sitten korvausta. Harvennutin kuusikon viime talvena, olisiko se 5 kasvukautta ehtinyt lihota. Uskon, että hintasuhteiden takia sijoitus huonohkoon mt pohjan kuusikkoon oli muihin metsätalousinvestointeihin verrattuna hyvä. Nyt ei saa typpeä siihen hintaan pihaan toimitettuna, mitä silloin sai helikopterilla maastoon levitettynä. Ketkä sai hiilen sidontaan vielä kompensaatiota, investointi on ollut mainio. Samaan aikaa ammattisijoittajien hoitamat tai heidän vinkkiensä mukaan tehdyt pörssisijoitukset on jäänyt jälkeen. Itsellä ainoita valopilkkuja on wärtsilä, puuilo, orion, konecranes. Kyllä metsäänkin kannattaa sijoittaa, mutta ajoituksella on siinäkin merkityksensä, ja siihen vaikuttaa tosiaan muukin, kuin kasvu.

Se scarletti kannattaa ekan kerran viilata 6,3:lla syvään, lähtee se nypylä siitä terän edestä samalla matalammaksi, ei tarvi välttämättä myöhemmin madaltaa. Tosin sitten kun se 225 on viilattu loppuun, siitä nypylästä voi alkaa tehdä seuraavaa leikkaavaa terää ja harittaa sen. 1,6-1,8 mm peltiä ne vaan on, ja viilalla voi tehdä mieleisensä. Jos tuntuu, että pitää tasoittaa, niin vaikka raivuriin pyörimään sen 10000r/min, ja lamelilaikalla hipsii liian ulkonevat pois. Jossain  vaiheessa 225 terä sopii 200 sektorisuojaan. Siinä kohtaa haritus on ainakin kerran pitänyt laittaa uudelleen. Jos tuplahampaasta tykkää, niin viilaa sen nypylän alkuunsa sellaiseksi, siitähän tuo lienee alkunsa saanut, itse viilailin vastaavan 15 vuotta sitten, kuten varmaan monet muutkin. Minusta tuplamäärää viilattavia hampaita ei tarvita, ja strandin yksi vahvuus onkin, että siinä viilataan vähemmän, eli ohuempi pelti, ja lukumääräisesti vähemmän hampaita. 200 terässä tätä etua ei ole.