Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä niitä kovia sattuu ajoittain olemaan, stradissakin. Stilhin omissa ei vielä ole kohdalle sattunut, tosin montaa en ole niitä käyttänyt. Nykyään ekan teroituksen teen varovasti, ja jos tuntuu kovalla, vetelelen sen hampaan sillä timanttiviilalla. Vähän huonommalla viilalla koitan uudet teroitella.
Tehtaallahan nuo teroitetaan koneella, ja taitaa suurempi riski olla karkeneminen kovaksi, ettei viila enää pure. Aika pehmeää tavaraa on alunperin, eihän siihen muuten viila pystyisikään. Itse vältän tuota kuumenemista joka tapauksessa.
Nyt markkinatilanteen muututtua olisikin tärkeää saada nuoren metsän kunnostuksiin lisää rahoitusta, ja kemeran tukitasot takaisin energiapuun korjuisiin. Että konepajoilla ei tyssää hommat alkuunsa, yrittäjiltä lopu työ, ja tulevaisuuden tukkimetsät, joista saadaan korkeamman lisäarvon tuotteita, riukuunnu pilalle. Siinä on MTK:lle, koneyrittäjille jms. Taas edunvalvontatyötä tehtävänä.
Hakkasin itse sukulaiselta vastaavan kohteen, tosin metsäiseltä tontilta, eikä kovin oksaisia puita ollut. Ihan aukkoa ei tehty, mutta valoa saatiin lisää.Puut sain työpalkaksi. Suurin murhe silti oli hakkuutähteen siistiminen, siinä talonväki autteli kasaamisessa, useampana päivänä sitä tehtiin. Tukit meni sahalle, rangat myin läheiselle omakotiasujalle. Latvat jätettiin isoiksi risujen keräämiseen vähentämiseksi, ja myytiin tien varresta energiapuufirmalle. Sitä en muista jäikö vähän rankaa tontin omistajallekin. Molemmat oltiin tyytyväisiä.
Helpommalla siisti tulee, kun otat jonkun kaivinkonegiljotiinin kanssa tekemään kaikki kokopuuksi, ja pienellä ajokoneella/trakkorikärryllä tien varteen jäätyneen maan aikaan. Siitä ei kyllä parasta hintaa enää saa, olisi pitänyt viime syksynä viimeistään myydä. Mhy:ltä kannattaa aina kysäistä. Kyllä ranka, halko ja pilkekin kauppansa tekee, rangassa on vähän ongelma se kuljetus, jos omakotiasujille myy.
Kyllä se selän viilaaminen kannattaa ottaa ohjelmaan, jos kivisiä maita raivailee. Rälläkän lamelilaikalla olen nykyään tasoittanut. Viilaus tietysti sivistyneempi ja tarkempi tapa.
Ja siitä suunnitelmasta ei kaikkea näe, se on monesti laskelma lähtöarvoilla, ennusteen mukaan. Kyllä sitä metsääkin joskus kannattaa käydä katsomassa. Jos on tuulen kaatoja, kannattaa joskus sahailla, jotta näkee onko ne kaikki lahoja. Jos terveitä, niistäkin kannattaa katsoa lustoja. Ja seurata muita tuhoja. Joskus kannattaa järeänkin metsän harventaminen vielä kertaalleen, jos kasvaa, eikä tuhoja ole.
Paljon riippuu monestakin asiasta. Tuhot, laho, kasvu, kuvion viereiset hakkuut, edellisen harvennuksen voimakkuus, ja tähdätäänkö taimiaineksen syntyyn.Viimeksi taisi olla vajaa kymmenen vuotta. Sitä ennen vähän yli. Toisilla rajoittaa ylijäreytyminen. Naapurilta harvennettiin joskus, ja kun harvennuksessa todettiin metsä lahoksi, aloitettiin avohakkuu, ennen kuin koneita ajettiin lavetille.
Kyllä tonttipuitakin saa pystyyn myytyä. N 60 runkoa sukulainen myi viimeksi, tosin lähenteli kuution puita. Mutta vajaa rekkakuorma. Vitosen verran huippuleimikoiden alle oli hinta.